Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Tänne saavat kirjoittaa vapaasti hoitotarinoitaan virtuaalitalli Hevosjärven tilan yksityisten omistajat.

Huom! Kun kirjoitatte tarinan, niin muistathan myös mainita oman nimimerkkisi, sekä mahdollisesti yksityisesi nimen. Sähköposti ja kotisivun osoite eivät ole pakollisia tietoja. Jos kirjoitat hoitomerkin tai extratehtävän, niin mainitsehan siitä heti tarinan alussa? Plussaa aina on se, että kirjoitat monesko maksukerta kyseinen kerta on, mutta ei pakollista. 

http://hevosjarvi.weebly.com/
Kiitos tarinoistanne!:)

Vieraskirja  1  2  3  > [ Kirjoita ]

Nimi: Rudy

04.02.2017 22:41
Wanderlust "Wanda"
"Heeei! Ei tää ulostulo voi näin vaikeeta olla!" Mutisin Sanille, joka ei tietenkään halunnut astua uuteen paikkaan. "Ja Wand- Eeeih! Onks mulla joku epäonnenpäivä tänään??" Huusin Wandalle joka yllätys yllätys juoksi jo vapaana tervehtimään uusia kamujaan. Husaari katsoi huvittuneena meitä kunnes tuli auttamaan. Hän haki Wandan ja minä sain vihdoin vedettyä Sanin pois kuljetusautosta. "Hah, näköjään melkosia riiviöitä tänne muutti." Husaari naurahti. Bella käveli ohitsemme laskiessaan jotain pienellä magneettilaskimella ja nyökkäsi tervehdykseksi. "Melkonen masukin tälle on borealisissa ehtiny kertyä." Naurahdin ja osoitin Wandan paksua massua. Husaari nyökkäsi. "Hei muuten, tule niin näytän sinulle hevostesi karsinapaikat." Husaari hymyili. "Öhöm, miks Bella huojuu pitkin pihaa toi laskin kädessä?" Kysyin. "Noo, se nyt sattuu olemaan sellanen." Husaari naurahti ja virnuili Bellalle. "Voinkohan mä vähän ratsastella?" Kysyin Husaarilta. "Joops. Mee vaan kunhan varot pillastuttamasta kaikkia, senkin villi tytönriekale!" Hän nauroi. Katsoin häntä omituisesti ja varustin Wandan. "Nonnii luppis, mennääks nyt?" Sössötin Wandalle. Se heilutti päätään ylösalas ylösalas eli periaatteessa nyökkäsi. Menin kiertelemään kenttää ja yhtäkkiä nousin pois selästä. "Husaarii!!" Huusin ja Wanda hirnui. Husaari hölkkäsi paikalle. "Noo??" Hän kysyi. "Katsoppa, Wanda osaa temppuilla!" Sanoin. "Okei, näytäppä se." Husaari hymyili. "Kumarra!" Huudahdin. Wanda 'lankesi' Kumarrusasentoon. Husaari taputti. "Nouse!" Käskin seuraavaksi. Wanda nousi takajaloilleen ja hirnui. "Oles hyvä, täs on pari sokrunpalaa." Lausuin lempeästi paintilleni. Husaari hymyili ja sanoi: "Ehkä me voitaisiin nyt kuules mennä talliin. On vähän kahtos sadepilviä taivaalla." Husaari kertoi. Lähimme saapastelemaan kohti tallia Wanda perässämme. Harjailin Wandaa siinä vähänaikaa ja tein muuta sellaista 'ylimääräistä'. Yhtäkkiä kännyni piippasi. Siellä oli viesti : Heippa muru. Tullaan hakemaan 14 maissa t: Äippä ja Isi.
"Aha." Tuhahdin ja siivosin Wandan harjat koska kello oli 13.58. Sitten lähdin kotiin.

~ Loppu (jatkuu ehkä Sanil (: ) ~

Nimi: Laura Koskela

30.06.2016 12:24
Gone With The Lightning "Konsti"



Poljin pyörälläni tallille ja lukitsin sen takarenkaasta. Sitten menin talliin, nähdäkseni ystäväni, Siirin laittaneen Konstin kuntoon pyynnöstäni, sillä olin tullut tallille hirveässä kiireessä.

"Moi!" Tervehdin ja hymyilin Siirille. Menin tervehtimään Konstia karsinaan ja rapsutin sen turpaa. Laitoin ohjan jalustimen taakse.

"Mennäänkö kokoomaan esteitä?" Siiri kysyi hymyillen ja nyökkäsin. Suljin karsinan oven ja lähdimme kävelemään kohti maneesia.

Maneesissa ryhdyimme suoraan hommiin ja aloimme siirtelemään jo valmiina olevia esteitä ja loimme maapuomi radan, näin aluksi. Siiri hymyili ja katsoi ympärilleen.

"Voin sitten jos haluat, korottaa näitä." Siiri sanahti ja nyökkäsin. Lähdin hakemaan Konstia tallista. Päästyäni karsinalle se hörisi kovaäänisesti. Hymyilin onnesta ja avasin karsinan oven. Astuin sisään karsinaan ja otin ohjan jalustimen takaa, jolloin Konsti alkoi tutkimaan taskujani, namin varalta. Huokaisin rakkauden hevosta kohtaan pehmentäen mieleni. Kaivoin ratsastushousujen taskusta sokeripalan, ja Konsti imaisi sen huuliensa väliin ja söi hyvillä mielin.

"Enempää ei heru", naurahdin kun ori alkoi tutkimaan taskuja uudestaan. Otin ohjat kaulalta ja avasin karsinan oven kokonaan auki. Talutin Konstin tallikäytävälle ja siitä suoraan kohti tallin ovia. Konsti käveli korvot ojossa, häntä korkealla ja sieraimet isoina, näyttäen ylväältä.

Päästyämme avoimien maneesin ovien luo talutin Konstin kaartoon ja laskin jalustimet. Säädin selkään nousu jalustimen pari reikää pidemmäksi ja suoristin meksikolaisten suitsien 'timantti' otsapantaa. Sitten kiristin vielä vyötä ja Konsti heitti päätään. Kiristettyä toisen vastin hihnan siirryin toiseen ja se sai Konstin potkaisemaan ilmaa. Tein sen mahdollisimman hellävaraisesti ja laskin satulasiiven. Nousin selkään ja säädin samaisen jalustimen ne kaksi reikää takaisin lyhyemmäksi. Kokeilin vielä vyön ja se oli hyvä. Taputin konstia ja annoin pitkät ohjat. Se käveli ilman käskyä uralle, tutustuen maneesiin katseellaan. Arabi otti isoja askelia ja huokasi.

Siiri istui katsomossa ja aina vähän väliä otti kuvia minusta ja Konstista. Muutaman kierroksen kuluttua otin ohjat ja Konsti meni peräänantoon, käännettyäni sen voltille esteen ympäri ja maiskutin. Se lähti raviin. Odotin pari askelta ja aloin keventämään, saaden oikean kevennyksen. Katsoin katsomoon ja näin Huusarin istuvan Siirin vieressä, katsoen ratsastustani. En antanut silmäparien häiritä vaan keskityin täysillä Konstiin.

Tein pääty-ympyrän ja vaihdoin suuntaa täyskaarrolla. Vaihdoin uralla kevennyksen ja tein harjoitusravissa voltin, jonka jälkeen jatkoin keventämistä. Konsti venytti lennokkaita raviaskeliaan. Nousin kevyeen istuntaan, harjoituksen vuoksi. Konsti sai siitä lisä intoa, joten kierroksen jälkeen jatkoin kevennystä ja rauhoitin ravia. Konsti hidasti kuin hidastikin ja istuin alas harjoitusraviin, hidastin käyntiin ja taputin orin kaulaa.

"Hyvä poika!" hymyilin ja annoin hieman enemmän ohjaa. Konsti halusi vain koko ajan mennä, joten pidin ulkotuen vahvana ja pidättelin ulkokädellä. Käveltyäni hetken otin ohjat taas käteen ja nostin uuden ravin. Käänsin in and out- esteelle ja Konsti nosteli jalkojaan loikkien maapuomien yli. Pidin Konstin suoralla linjalla puomeilta uralle ja käänsin sen toiseen suuntaan ja uudestaan innarille. Tällä kertaa se hyppäsi jokaisen puomin yli. Taputin sitä ja istuin uralla harjoitusraviin. Tein voltin, jonka jälkeen nostin laukan. Nousin kevyempään istuntaan ja sain silti pidettyä Konstin hanskassa. Se veti pienet ilopukit, muta siitä huolimatta käänsin sen rataesteelle. Se loikki teennäisen isosti maapuomien yli ja kääntyi kulmasta pyydettyäni innarille. Se hyppäsi kahden ensimmäisen puomin yli, mutta viimeisellä sillä kolahti putsi puomiin ja se hiljensi raviin. Harjoitusravissa ravasin uraa pitkin ja käänsin Konstin kulmasta uudestaan viistolle innarille ja annoin laukkapohkeen. Se nosti ilman ongelmia ja hyppäsi kaikki kolme puomia hyvin. Taputin sitä ja hiljensin kevyeeseen raviin. Hiljalleen istuin satulaan ja siirsin Konstin käyntiin.

"Voitko Siiri korottaa?" kysyin ja Siiri nyökkäsi. Taputin Konstia.

"Mitkä kaikki?" Siiri kysyi ja mietiskelin hetken ja yritin olla rehellinen itselleni. Olin hypännyt Konstilla kerran aikaisemmin 40-50cm rataa. Tiesin että sillä on kapasiteettia isoihin ja haastaviin ratoihin, mutta olenko itse valmis hyppäämään näin kuumalla ja arvaamattomalla hevosella 40-50 senttimetriä enempää vielä?

Halusin todistaa itselleni ja oikeastaan, halusin todistaa kaikille mihin pystymme. Pian nojasinkin eteenpäin, kannustaen Konstin laukkaan, ja se lähti lujaa. Silmistäni paistoi tahto ylittää itseni ja nämä esteet. Käänsin yksittäiselle 60cm pystylle. Konsti kiihdytti entisestään esteen edessä ja hyppäsi juuri oikeaan aikaan, oikealla tavalla, oikeasta kohdasta. Askeleet olivat oikein ajoitettu ja Konsti liisi huimalla ilmavaralla esteen yli. Vauhdin hurmassa suljin silmäni ja hätkähdin todellisuuteen laskeutuessamme maahan kepeästi.

Hypättyäni esteitä muutaman kerran, ne nousivat ja nyt nostin laukan, suuntana 80cm innari. Jännitin hirveän paljon ja Konsti huomasi sen. Katsoin ympärilleni, vakka olisi pitänyt pitää katse esteessä. Katseeni vilisi valokuvia räpsivästä Siiristä Huusariin ja Huusarista, ikkunaan ja ikkunasta ulos. En ollut valmistautunut, joten kun Konsti kielsi innarille lensin kaulalle. Aivan kuin se ei olisi riittänyt, se veti myös sivuloikat. Täristen istuin takaisin satulaan ja katsoin Siiriin.

"Konsti aisti pelkosi. Koita luottaa siihen enemmän ja yritä rohkeasti uudestaan", Huusari kehotti ja nyökkäsi rohkaisevasti.

Huokaisin syvään ja nostin laukan uudestaan ravin kautta ja ratsastin Konstia enemmän eteen. Se nelisti esteelle ja räpiköi esteen edessä hieman, mutta onnistui hyppäämään ensimmäisen esteen yli hyvin. Toisen vielä paremmin ja kolmannelle se näytti kieltävän mutta painoin pohkeet kiinni ja pistin sen hyppäämään. Esteen jälkeen se veti pukit, kääntäessäni sen saman korkuiselle okserille, joka ylittyi ilmavasti ja tyylikkäästi. Huusari ja Siiri kehuivat suoritusta. Se jäi viimeiseksi hypyksi.

Halasin Konstia kävellessäni pitkin ohjin uralla.

Tallissa riisuin Konstin ja puin sille riimun. Sukailin sen aluksi kumisualla ja sitten harjasin pölyharjalla. Kiillotin karvan pehmeä harjalla ja harjasin jalat kovaharjalla, ennen kuin otin kaviot ja harjasin pään. Otin riimun pois sen päästä ja taputin sitä, ennen kuin suljin karsinan oven, vein varusteet satulahuoneeseen oikeille paikoilleen.

Menin rehulaan hakemaan iltaruokia, kun muut hevoset olivat jo saamassa omia heiniänsä. Heinien päälle laitoin pinkin kipollisen kauroja. Työnsin ne karsinalle ja heitin heinät karsinaan. Kaurat kaadoin ruokakuppiin ja jäin hetkeksi katselemaan Konstin syömistä. Vein kottikärryt takaisin rehulaan.

Harjasin satulahuovan ja laitoin sen pinoon muiden huopien ja varusteiden kanssa kaappiin. Lähdin sitten polkemaan pyörälläni tallilta.

Nimi: Laura Koskela

29.06.2016 19:25
Gone With The Lightning "Konsti"







Tulin tallille ja vilkaisin tarhaan, jossa Konsti löntysti Artemis vierellään. Hymähdin ja kävelin sisään tallin lämpöön, joka sai minut aina unohtamaan maalliset murheeni.

Menin satulahuoneeseen ja kaivoin sinisten ratsastushousujeni taskusta kaapin avaimen. Käänsin avainta Konstin kaapin lukossa ja se aukesi. Sujautin avaimen takaisin taskuuni ja otin kaapista suitset sekä suojat. Otin kaapista myös harjapakin ja lähdin kiikuttamaan niitä karsinalle.

Jätettyäni tavarat karsinalle, otin Konstin riimun ja narun. Ratsastussaappaista kuului kopse kävellessäni kivisellä alustalla, ulos tallista ja reippaasti tarhoille päin. Katsoin kohti metsää, innoissani. Maastolenkki tekee varmasti kummallekin hyvää ja tyhjentää pääni stressistä.

Päästyäni tarhalle avasin portin ja kutsuin Konstia. Se ravasi energisen oloisena luokseni ja hörisi. Silittelin sen turpaa ja tervehdin herraa. Pujotin riimun sen päähän heti, kun se rauhoittui ja kiinnitin narun riimuun. Se kilahti mennessään kiinni. Konsti katsahti minuun ihmeissäni ja viskoi päätään, aivan kuin käskien minua menemään jo.
"Okei, joo", naurahdin ja talutin Konstin ulos tarhasta ja pysäytin sen sulkeakseni tarhan oven. Heti kun olin saanut portin kiinni, Konsti riuhtaisi päätään ja ote riimunnarusta lipesi. Tartuin siitä nopeasti uudestaan kiinni ja vedin siitä, joka sai Konstin ymmärtämään ettei kanssani kannata pelleillä. Jatkoimme matkaamme talliin.

Tallissa Konsti häsläsi aivan yhtä paljon ja hamuili taskujani, toivoen löytävänsä jotain hyvää. Pudistin päätäni huvittuneena ja yritin pitää pokkani. Silmäni harhailivat Konstin takajalkaan, jonka kintereen alla oli pieni haava. Kyykistyin tutkiman haavaa ja totesin sen ötökän puremaksi. Nousin ja kaivoin harjapakista tummansinisen sienen ja siirsin pakin ulkopuolelle.

"Odotas tässä hetki", rapsutin Konstia korvan takaa ja menin käytävän toiselle puolelle ja kävelin vesarille. Avasin hanan ja valutin sienelle vettä. Kun sieni oli kostea suljin oven ja käännyin katsomaan Konstin karsinalle. Se oli työntänyt päänsä ulos karsinasta. Kiiruhdin sen luo ja hellästi työnsin takaisin karsinaan. Taputin sitä ja kyykistyin uudestaan, puhdistamaan haavaa. Konsti ei ollut moksiskaan kun tuputteli puremaa sienellä, jonka jälkeen nousin ja menin takaisin vesarille puhdistamaan sienen, tällä kertaa suljin oven kokonaan.

"Hyvä poika!" Kehuin kilisti seisovaa Konstia palattuani karsinalle. Se käänsi päänsä korvat ojossa minua kohti ja venytti kaulansa pitkäksi ja nosti ylähuultaan, virnistäen minulle. Halasin sitä pitkään ja hartaasti, rakastuen siihen vain enemmän ja enemmän joka hetki. Konsti erkaantui syleilystäni ja laskin sienen pakkiin, jonka olin takaisin karsinaan ottanut. Otin sieltä samalla ötökkämyrkyn ja menin Konstin lautasen viereen, suihkautin sitä reilusti hännän alkuun ja nyrpisti nenääni voimakkaan hajun takia.

Harjattuani Konstin kumisualla, karkotin pölyn ja irtokarvat pölyharjalla, vetäen pitkiä vetoja pitkin kiiltävää karvaa. Konsti heilautti häntäänsä harjatessani vatsaa. Tein sen hellävaraisesti, sillä tiesin Konstin vihaavan sitä. Otin seuraavaksi kaviot. Ensimmäistä etukaviota ottaessani Konsti näykkäisi minua takapuolesta. Se ei läheskään sattunut, mutta säikähdys oli suuri.

"Kehtaatkin vielä puraista!" toruin hevostani ja otin loput kaviot päättäväisesti, ilman ongelmia.

Harjasin Konstin pehmeä harjalla ja magic brushilla, sekä jalat harjasin kovaharjalla. Olin kutakuinkin valmis. Otin harjapakista häntäharjan ja selvityssuihkeen. Harjasin ensiksi harjan ja otsatukan, sitten siirryin häntään, johon suihkautin suihketta. Konsti säpsähti ja taputin rauhoittavin elein sen lautasta, joka sai sen rentoutumaan. Harjasin ja setvin tuuhean hännän ennen kuin laitoin tarvikkeet harjapakkiin, jonka suljin ja laitoin karsinan ulkoseinää vasten.

Otin suojat maasta ja avasin ne. Kyykin ensiksi laittamaan etusuojat, jonka jälkeen siirryin takasuojien laittoon. Kun suojat oli jalassa, astuin ulos karsinasta ja otin turpahihnattomat suitset koukusta. Aloin lämmittämään kuolaimia, lämpimästä säästä huolimatta. Kun ne olivat käden lämpöiset palasin karsinaan ja otin Konstin riimun pois päästä ja tartuin päästä hellästi kiinni. Otin samalla kädellä suitset vastaan ja toisella ujutin kuolaimia suuhun. Konsti ei tietystikään halunnut avata suutaan, joten kutittelin sitä hammaslomasta, jonka seurauksena se avasi suunsa ja sain D-kuolaimen suuhun. Pujotin niskahihnan korvien takaa ja siistin harjan ja otsatukan pois niskahihnan välistä, ennen kuin suljin leukaremmin ja rapsutin Konstin kaulaa, josta se selvästi piti, sulkiessaan silmänsä ja hengittäen hitaasti ulos.

Otin Konstista yhden kuvan, jossa se kurkisti suloisesti käytävälle ja otin ohjat pois kaulalta. Avasin karsinan oven kokonaan ja talutin arabin ulos karsinasta, jonka se teki mieluusti, pian siinä kävikin niin että ori vei minua perässään jolloin hiljensin sen vauhtia rutkasti. Se taipui tahtooni ja korvat silti uteliaasti hörössä marssi vierelläni kohti kenttää.

Talutin sen avoimesta portista sisään ja suljin portin perässämme. Nappasin aidan viereltä jakkaran ja talutin Konstin kaartoon. Asetin jakkaran hevoseni eteen ja ponnistin varovasti sen paljaalle selälle, ottaen oikean paikan. Suoristin t-paitani helman ja taputin Konstia. Se käänsi päänsä ja katsoi minuun, yhtäkkiä kärsivällisenä, eikä yrittänyt lähteä omia aikojaan liikkeelle. Taputin uudestaan, melkein haljeten ylpeydestä ja annoin pitkät ohjat. Konsti lähti liikkeelle, puristettuani pohkeilla sen kylkiä.

Konsti käveli reippaasti ja katseli vielä aika uutta ympäristöä suurin silmin, kuin haluten nähdä kaikki maat ja mannut.

"Tänään pääset maastoon", totesin ja Konsti käänsi korviaan, kuunnellen puhettani. Tein pääty-ympyrän ja Konsti taipui mukavasti ja käänsi päätänsä ympyrällä sisään päin. Käveltyäni alkukäynnit otin ohjat ja tein täyskaarron, vaihtaen suunnan. Konsti kaarsi kaulaansa kun tein kulmaan ison voltin. Puristin pohkeita Konstin ympärillä, samalla myödäten ohjilla ja Konsti lähti enemmän kuin mieluusti raviin.

Myötäilin konstin liikkeitä alavartalollani ja pidin ylävartalon suorana, hartiat takana. Toin kyynärpääni kylkiin ja pidin katseen edessäpäin. Konsti otti ilmavia, lennokkaita raviaskelia eteenpäin, harja hulmuten pienoisessa tuulen vireessä. Tein voltin pitkän sivun keskelle, jonka jälkeen känsin keskihalkaisijalle ja vaihdoin suunnan. Konsti oikoi itsepintaisesti, eikä vaihtanut suuntaa, vaan jatkoi oikeassa kierroksessa, joten käänsin sen seuraavalla lyhyellä sivulla uudelle keskihalkaisijalle ja keskityin pitämään sen reitillä, josta se tällä kertaa suoriutui hyvin ja oikomatta kääntyi avuillani vasempaan kierrokseen. Ravasin vielä kaksi kierrosta lisäillen sinne tänne voltteja ja otin käyntiin.

Annoin Konstille vähän pidempää ohjaa ja taputin sitä hymyillen.

Käveltyäni hetken otin ohjat uudestaan ja väistätytin Konstia, ennen kuin nostin ravin ja käänsin ympyrälle, jolle jäin sitten ravaamaan. Nostin kulman kohdalla laukan ja Konsti veti pienen ilopukin ja nosti laukan. Pidätin kun hevonen kiihdytti ja säilytin laukan koottuna ja rauhallisena. Palasin uralla ja tein voltin, antaen pohjetta, että Konsti pitäisi laukan yllä. Hidastin raviin ja ravailin hetken rauhallista ravia ennen kuin otin taas käyntiin ja kävelin kierroksen, jonka jälkeen käänsin Konstin portille ja avasin sen selästä käsin. Ratsastin Konstin ulos portista.

Se katseli höristen kohti tarhoja ja luuli pääsevänsä sinne. Käänsin sen tallipihalle ja se heilautti häntäänsä, protestoiden päätöstäni.

"Pidä tästä kyllä", vakuutin ja pohkeilla ratsastin Konstia reippaammaksi, johon se reagoi hyvin ja kääntyi hiekkatielle. Päästessämme syvemmälle tiellä, kummallekin puolelle tietä alkoi ilmestyä puita ja muuta kasvillisuutta. Konsti pysähtyi ja laski päänsä ja nappasi ruoho mättäästä tupun vihreää suuhunsa. Nostin sen pään ylös ja maiskutin. Se jakoi ruohon mutustamista kävellen rauhallisen tahtiin, jättäen peräämme vanan vihreää ruohoa. Nojasin eteenpäin ja myötäsin, jotta arabin olisi mahdollisimman helppo kiivetä mäkeä ylös. Istuin mäen jälkeen takaisin tasaisesti selälle ja annoin pohkeita. Konsti lähti kävelemään reippaasti, mutta kuullessaan rapinaa pusikosta, veti huimat sivuloikat ja lennähdin roikkumaan oikealle puolelle toinen jalka hipoen maata. Pomppasin toisella jalalla tukea maasta ottaen takaisin selkään ja katsoin pusikkoon. Harmaa kissa naukui ja tepasteli viereltämme ja lähti jolkottelemaan takaisin tilalle päin.

"Se ei ollut mitään vaarallista, kaikki hyvin", rauhoittelin Konstia ja jatkoin käyntiä, taustalla kuuluen ainoastaan lintujen laulu. Se ei rauhoittunut vaan tuijotti jatkuvasti ympärilleen, odottaen jonkin uuden otuksen hyppäävän puskista.

Seuraavan ylämäen ravasimme ylös ja jatkoimme matkaa käynnissä kohti pitkää laukkasuoraa. Taputin Konstin kaulaa ja kannustin sitä reippaampaan raviin. Heti kun pääsimme metsästä avoimelle laukkasuoralle jonka kumminkin puolin komeilivat pellot, Konsti muuttui herkemmäksi ja antaessani lakkapohkeen se pinkaisi innostuneeseen, isoon laukkaan ja ravisteli päätään ylös alas. Nojasin taakse ja nautin tuulesta, joka puhalsi kasvoilleni viileänä virtauksena. Päästin kädet vapaaksi sivuilleni, silti ympäristöä tiedostaen, jolloin metsäpolulta sivustamme hölkkäsi joku lenkkeilijä. Nainen säikähti hevostani, sillä oli juossut luurit korvassa, aivan kuin horroksessa ja hevoseni yllättäen ilmestynyttä naista. Konsti kiihdytti ja veti taas pukit. Kiljahdin ja tipahdin hiekkatielle, jonka jälkeen kierähdin ojaan.

Löysin itseni takalistollani ojasta ja loikkasin ylös. Nousin ojasta aivan litimärkäni ja nostin katseeni naiseen, joka piti kuumuneen Konstin ohjista.

"Anteeksi kauheasti, en huomannut teitä laisinkaan", nainen selitteli, mutta pudistin päätäni ja otin ohjat.

"Ei se mitään, olisi munkin pitänyt varautua tällaiseen tilanteeseen, kaikki on okei", vakuuttelin ja loikkasin Konstin selkään pehmeästi. Konsti käänsi päänsä minuun kohti ja kurotin itseni eteenpäin ja ojensin sille käteni, jota se nuolaisi. Käännyin katsomaan sivulleni ja näin naisen juoksemassa jo kaukana. Huokaisin ja aloin kävelemään laukkasuoraa pitkin, pitäen kaikki aistit terävinä. Otin vielä seuraavalla kaistaleella laukat ja Konsti oli paljon rauhallisempi ja rentoutui.

Tein puolipidätteitä alamäessä, mielessäni pyörien kaikki kamalat tarinat niistä ratsukoista jotka ovat kaatuneet alamäissä ja loukkaantuneet. Alamäen jälkeen Konsti hirnahti nähdessään tallin ja lähti ravaamaan tilalle päin.

"Prr, prr", hidastin vauhdin käyntiin ja palasimme tallipihalle ja suoraan kentälle, ennen kuin Konsti olisi saanut aikaa keksi uusia kujeita.

Kentällä ravasin parikierrosta rauhallista loppuravia, ennen kuin otin käyntiin ja annoin pitkät ohjat. Kävelin loppukäyntejä kärsivällisesti ja huolellisesti, jotta se saisi aikaa viilentyä, jonka jälkeen käänsin sen kaartoon ja taputettuani sitä vielä hetken jalkauduin.

"Hyvä Konsti, olit hieno!" kehuin oria ja otin ohjat kaulalta. Talutin sen ulos portista ja suoraan talliin, karsinaansa.

Riisuin suitset ja Konsti meni suoraan juomaan. Riisuin myös suojat ja jätin varusteet karsinan ulkopuolelle. Otin harjapakin karsinan edestä sisälle ja kumisualla suin koko hevosen. Kumisuan jälkeen pölyharjalla ja otin kaviot. Harjasin ja tunnustelin jalat ylhäältä alas. Ne olivat normaalin tuntuiset, joten en lähtenyt niitä kylmäilemään. Harjasin vielä pään, vaikkei Konsti siitä tykännytkään ja puin sille riimun, johon napsautin narun. Lähdin taluttelemaan sitä karsinasta ulos, kohti ulko-ovia.

Talutin sen ulos tallista ja vähän matkan päähän tarhojen taakse, jossa oli ruohikkoa. Se pysähtyi ja alkoi syömään vihreää, johon sen halusin totuttaa pikkuhiljaa. Istuin alas sen pään viereen ja pidin riimunnarua pitkänä, kontaten aina välillä sen mukana kun se söi. Se oli saanut syödä ruohoa reilu 10 minuuttia. Katsoin kelloa rannekellostani ja nousin ylös. Rapsutin sitä kaulasta ja lähdin reippain askelin taluttamaan sitä riimunnaru pitkänä tarhalleen, jossa Artemis jo odottikin. Konsti hirnahti ylvään näköisenä tarhakaverilleen ja kun avasin portin se halusi jo lähteä. Riisuin riimun pikaisesti ja olin aikeissa sanoa heipat, mutta Konsti laukkasi sukkelasti Artemiksen luo. Poistuin tarhasta ja suljin portin perässäni.

Kävelin tallikäytäviä pitkin ja pysähdyin Konstin karsinalle. Otin suitset naulasta ja heilautin käsivarrelleni. Nostin harjapakin maasta ja toiseen käteen otin suojat. Lähdin niiden kanssa satulahuoneeseen.

Laskin pakin ja suojat maahan, suitsien kanssa menin lavuaarille ja pesin kuolaimet, samalla kastellen kastelin sienen ja aloin irrottamaan suitsien osia toisistaan. Osa kerrallaan puhdistin suitsia nahkasaippualla ja huuhtelin toisella märällä sinellä. Sitten pyyhin ne. Kiinnitin osat takaisin samoihin reikiin, jotka muistin jo ulkoa. Suitsien pesun jälkeen ristitin ne ja laitoin kaappiin.

Suojat eivät olleet likaiset, joten harjasin ne ja laitoin kaappiin, harjapakin kanssa. Riisuin kypäräni ja laitoin sen kaappiin. Lähdin ulos tallista kentälle.

Menin kentän aidan ali ja otin kentän laidalta talikon, jolla menin siivoamaan Konstin aiemmin tullutta lantaa. Kippasin lannat kottikärryihin ja jätin talikon takaisin paikoilleen. Tartuin raskaista kottikärryistä ja lähdin kohti lantalaa. Kipattuani lannat lantalaan vein kottikärryt takaisin kentän laidalle, pyyhkien hikistä otsaani. Katsoin kelloon uudestaan ja menin talliin. Tallikäytävällä menin vesariin ja otin ämpärin. Täytin ämpärin vedellä ja heitin sinne sienen. Kiikutin ämpärin Konstin karsinalle, vettä loiskuen ratsastushousuilleni. Putsasin Konstin ruokakupin ja vesiautomaatin huolelle. Sitten laitoin suola kiven ämpäriin ja putsasin suolakivi alustan. Suolakiven lilluttua vedessä nostin sen varovasti takaisin pidikkeeseen ja jynssäsin hieman seiniä. Vein ämpärin takaisin ja kaadoin vedet pois, huuhtelin sienen ja laitoin kaiken omille paikoilleen.

Tallityöntekijä alkoi tekemään iltatallia, joten päätin tehdä samoin. Kävin hakemassa rehulasta kottikärryt ja lappasin niihin sopivan määrän iltaheiniä. Nostin heinien päälle pinkin kipon jossa oli Konstin kaura-annos. Työnsin kärryt karsinan eteen ja kaadoin kaurat kippoon, heinät karsinaan. Vein kottikärryt takaisin ja menin satulahuoneeseen lajittelemaan tavaroitamme ja vein harjapakin karsinalle.

Annoin Konstin viipyä tarhassa vielä vähän alle puolituntia ja otin sen riimun ja riimunnarun kasiini karsinan ovesta roikkumasta ja hidastellen kävelin tarhoilla.

Konsti työnsi päänsä karsinan aidan yli, joten minun tarvitsi vain pujottaa sen pää riimuun ja avata portti, kun se käveli luokseni. Suljin portin oven Konstin tultua ulos sieltä ja lähdin taluttamaan tuota talliin. Ori viskoi päätään ja yritti päästä vapaaksi.

"Ei käy! Minä määrään!" Sanoin tomerasti ja otin ylempää riimunnarusta kiinni. Konsti rauhoittui ja käveli vierelläni talliin ja katseli kateellisina muita syöviä hevosia, kirien tahtiaan ja kääntyi karsinaansa. Irrotin riimusta narun ja jätin riimun sen päähän kun harjasin sen vielä uudestaan, sen syödessä iltapalaansa. Harjasin sen kokonaan pölyharjalla ja pehmeäharjalla, sekä jalat kovaharjalla ja otin kaviot. Sitten riisuin riimun ja laskin ruokakippoon porkkanan palan.

"Öitä rakas Konsti", halasin pientä hevosta ja se hörisi.

Vein harjat vielä kaappiin, ennen kuin lähdin tallilta tyytyväisenä.

Nimi: Laura Koskela

10.06.2016 13:26


Gone With The Lightning "Konsti"



Kävelin tarhalle käsissäni tummansininen riimu ja saman värinen riimunnaru. Vislasin aidalla ja Konsti käänsi päätään ja hirnahti minut nähdessään, reippaasti ravaten luokseni aidan reunalle.

"Konsti, mullakin oli ikävä", sanahdin ja silitin sen samettista turpaa ja käpöttelin portille, Konsti seurasi aidan toisella puolen, aina portille asti, kunnes pysähdyin.

Konsti katsahti minuun isoilla silmillään, näyttäen kärsimättömältä, mutta kun lopulta avasin portin, se laukkasi pakoon. Pyöritin silmiäni, sillä lankesin aina tähän jekkuun. Astuin tarhaan ja suljin portin perässäni. "Konsti!"

Hevonen kyllästyi hetken päästä ja pysähtyi. Silloin puin sille riimun ja kiinnitin siihen narun. Lähdin yhdellä kädellä taluttamaan arabia portille. Katsahdin taakseni ja huomasin että Konstin tarhakaveri lähestyi meitä, eikä Konsti vaikuttanut kauhean onnelliselta, laskiessaan korvat luimuun ja heilauttaessaan häntäänsä ilmassa. Toinen hevonen kääntyi poispäin, huomatessaan orin eleet ja pärskähti. Pudistin päätäni ja Konsti nosti korvansa höröön ja tuuppasi minua turvallaan, aivan kuin olisi leikillään murjottanut.

"Ei kavereille saa ilkeillä", lässytin ja avasin portin. Talutin Konstin ulos tarhasta ja suljin portin perässämme. Konsti yritti kokoajan lähteä ravaamaan talliin, jolloin pidättelin sitä narusta vetäen. "Pääset kyllä sisälle, rauhassa nyt"

Konsti jyräsi karsinaan ennen minua ja alkoi hamuamaan turpeen seasta heinän rippeitä. Toruin sitä, ennen kuin katsahdin sen mutaisiin jalkoihin. Mudan alla pitäisi olla valkoiset sukat, jotka olivat nyt kuran peitossa. Irrotin narun ja jätin sen roikkumaan kalterin väliin. Suuntasin satulahuoneeseen. Otin kaapista harjapakin ja laskin sen maahan. Otin myös suitset ja satulan yhteen käteen. Toisella kädellä heilautin harjapakin satulan päälle. Kaiken kukkuraksi heilautin harjapakin päälle mustat suojat. Raskaiden kantamuksieni kanssa kävelin punahiuksisen tytön ohitse ovelle ja työnsin sen jalallani auki. Harjapakki lipesi ja putosi maahan. Kuului kova pamahdus ja kaikki tallikäytävällä olijat kääntyivät katsomaan tekosiani. Jopa karsinassa oleva vanha rouva astui ulos karsinasta katsomaan.

Laskin varusteet Konstin karsinan eteen ja sitten pakkasin harjapakin uudestaan ja palasin ripeästi karsinalle. Häpesin aivan kamalasti. Minun teki mieli piiloutua koko maailmalta, vaikka olisihan noin voinut käydä kenelle tahansa.

Avasin karsinan oven ja astuin sisään. Rapsutin Konstia harjan juuresta ennen kuin kiinnitin riimunnarun riimuun ja kurkotin ottamaan pyyhkeen harjapakista. Sitten siirsin pakin karsinan ulkopuolelle. Laskin pyyhkeen Konstin selälle ja lähdin sitten taluttamaan hevosta pesariin. Käänsin sen pesarissa ja kiinnitin kummaltakin puolelta. Sitten avasin hanan ja aloin suihkuttamaan kuraisia jalkoja, kädellä auttaen. Konsti nosti jalkaansa vettä lehahti kasvoilleni.

"Ei!" moitin ja tartuin jalasta hellästi ja laskin sen alas. Pestyäni jokaisen jalan kuivasin ne pikkutarkasti ja lähdin viemään Konstia takaisin karsinaansa.

Otin Konstin kaviot ja harjasin kumisualla, pölyharjalla ja pehmeä harjalla. Olin juuri harjaamassa sen pitkää harjaa, kunnes se säikähti jonkin hevosen potkaistua karsinan seinää ja nosti päänsä ylös ja ravisteli sitä. Jännittynyt ilmapiiri oli käsin kosketeltavissa.

"No niin..Prr, ei mitään hätää", kosketin sen kaulaa ja se laittoi korvat uhmakkaasti luimuun. Rauhoiteltuani hetken, se hörähti ja rauhoittui.

Jatkoin harjan harjaamista ja otin pakista selvitys suihkeen, jota suihkutin häntään. Sitten annoin sen vaikuttaa hetken ja harjasin sen läpi. Pakkasin tavarat mustaan harjapakkiin ja siirsin sen karsinan eteen. Irrotin tummansinisen satulahuovan satulasta ja nostin sen Konstin selkään. Suoristin sen ja kiikutin päälle koulusatulan. Se laittoi korvat luimuun kun siirsin satulaa sen selässä oikealle paikalleen ja kiinnitin satulavyön. Sitten menin toiselle puolelle ja kiristin sitä. Konsti pullisti ja pullisti. Kovalla työllä sain sen kakkosreikään ja taputin hevosta. Se siirsi korvat pois luimusta.

Sitten otin mustat etu- ja takasuojat. Avasin jokaisen ja puin hevoselle. Lämmitin pikaisesti kuolaimet ja toin ne Konstin suulle, jonka se kiltisti avasi ja otti kuolaimet. Pujotin niskaremmin korvien taakse ja suljin leukaremmin. Turparemmiä en näissä suitsissa pitänyt. Sitten puin mustat ratsastushanskani ja kypärän. Otin ohjat pois kaulalta ja avasin karsinan oven. Talutin Konstin ulos karsinasta ja maiskutin. Se reipastui ja lähti pitkin askelin kävelemään vierelläni kohti kenttää.

Otin jakkaran portin vierestä ja avasin sen, ennen kuin talutin Konstin kentälle kaartoon. Laskin jalustimet ja kiristin vyön, josta Konsti ei pitänyt vaan heilautti häntäänsä ja tömisti maata takajalallaan. Sen se kumminkin lopetti kun komensin sitä. Siirsin jakkaraa hieman lähemmäs ratsastussaappaan kärjelläni ja astuin sille, ponnistaen jalustimelta selkään.

Jalustimet olivat samanpituiset kuin aina, eli sopivat. Kumarruin kokeilemaan vyötä ja helpotuksekseni se oli tarpeeksi kireä. Annoin pitkät ohjat ja pohkeilla ratsastin hevosen käynnissä uralle. Se ojensi kaulaansa eteen ja painoin pohkeet kiinni, kannustaen hevosta kävelemään ryhdikkäämmin. Se pidensi askelta ja reipastui. Tein kulmaan voltin ja otin noin viiden kierroksen jälkeen ohjat. Se kaarsi kaulaansa ja otti hyvän muodon. Tein tempovaihteluja, ennen kuin tein ison voltin ja siirsin Konstin uran sisäpuolelle. Maiskutin ja selkeillä avuilla sain Konstin menemään pohkeenväistössä. Pidätin kun väistöt muuttuivat liian jyrkiksi.

”Prrr”, rauhoitin tahtia, tekemällä voltin ja nostin ravin.

Vaihdoin suunnan täyskaarrolla ja samaten vaihtui kevennys. Sain Konstin menemään todella tyylikkäästi ja lisäämään ravissa. Työstin sitä ravissa tovin, ennen kuin otin käyntiin. Kehuin ja taputin sitä.

Asetin ulospäin ja aloin tekemään väistöjä tähän suuntaan. Konsti heitti päätä, mutta lopulta suostui väistämään. Alkuverryttelyn jälkeen aloin laukkailemaan.

Kävelin pitkin ohjin uralla ja taputtelin oria. Olin erittäin tyytyväinen sen tämän päiväiseen suoritukseen. Käveltyäni kymmenisen minuuttia ratsastin Konstin kaartoon ja kurkotin halaamaan sitä.

"Tosi hieno poika olit, niin olitkin!" Kehuin oria ja laskin jalustimet jaloistani. Laskeuduin alas selästä ja taputin vielä maasta käsin. Olin ylpeä Konstin edistymisestä ja sen yrittämisen innosta. Nostin jalustimet ja löysäsin vyötä, jonka jälkeen talutin konstin kentän portilla. Avasin portin ja talutin hevoseni ulos kentältä. Se hörähti ja alkoi pidentää askellustaan kun talutin sen tallin ovelle. Pysäytin sen hetkeksi ja se totteli. Annoin sille luvan jatkaa matkaa ja se ripeästi jatkoi matkaansa käytävällä ja perässäni karsinaansa.

Riisuin sen varusteista ja jätin ne karsinan ulkopuolelle. Sitten puin riimun ja otin karsinan ulkopuolella olevan harjapakin karsinaan sisään ja kyykistyin ottamaan kumisukaa, kunnes tunsin niskassani lämpimän hengityksen. Käännähdin ja naurahdin Konstille. Se katsoi minua kuin maailman hölmöintä ihmistä ja rapsutin sen otsaa. Se käänsi päänsä pois ja silloin otin kumisuan ja aloin sukailemaan sitä sillä. Menin sen takaa toiselle puolelle ja taputin sen lautasta. Sukailin myös toisen puolen huolellisesti. Seuraavaksi otin pölyharjan ja pitkin vedoin puhdistin turkin pölystä. Nostin sen päätä jotta saisin harjattua kaulan kunnolla ja se vastahakoisesti nosti sen. Harjattuani kaulan menin sen ali toiselle puolelle jonka harjasin yhtä hyvin. Sitten otin kaviot ja nakkasin koukun takaisin pakkiin. Harjasin pehmeäharjalla koko hevosen, pään ja jalkoja unohtamatta. Sitten järjestelin pakin ja jätin sen karsinan ulkopuolelle.

Katsahdin riimunnaruun joka roikkui koukusta ja otin sen. Palasin sitten hymyten Konstin luo ja kiinnitin narun riimuun. Se työnsi olkapäätäni turvallaan ja hymähdin. Aloin kaivamaan taskustani porkkananpalaa ja se hörähti tajutessaan, että pian saisi herkkuja. Ojensin käteni pitkäksi ja Konsti otti kuin ottikin porkkanan, pikemminkin imaisi sen suuhunsa ja rouskutti sitä sitten tyytyväisenä. Rapsutin sitä korvan takaa pikaisesti ennen kuin avasin karsinan oven ja lähdin taluttamaan sitä ulos.

Se tepasteli innoissaan vierelläni tarhojen ohi, toisia hevosia tapittaen ja pysähtyi oman tarhansa eteen. Avasin portin ja talutin päätään riuhtovaa, intoilevaa Konstia portista sisään. Se lähti raviin ja vedin narusta jotta sain sen pysähtymään. Suljin portin perässäni, ennen kuin irrotin riimun Konstin päästä ja se hirnahti heiluttaen harjaansa. Katsoin sitä syvästi suoraan silmiin ja se teki samoin minulle, aivan kuin sanoakseen jotain tärkeääkin ja sitten kirmasi Artemiksen luo.

Hymyilin pitkään Konstin menolle, ennen kuin menin aidan ali ja jätin riimun tolppaan roikkumaan. Tepastelin rehulaan ja tartuin kottikärryihin, joihin lastasin Konstin iltaheinät ja otin myös kipon johon kauhaisin rehut ja asetin sen heinäkasan päälle. Sitten lähdin työntämään raskaita kärryjä talliin. Työnsin kottikärryt Konstin karsinan eteen ja heitin heinät karsinan avoimesta ovesta sisään ja rehut kuppiin, odottamaan Konstin paluuta tarhasta. Sitten palautin kottikärryt takaisin paikoilleen ja lähdin viemään varusteita satulahuoneeseen, jossa laitoin satulan paikoilleen ja pesin kuolaimet ja pyyhin suitset, ennen kuin ristitin ne ja laitoin paikoilleen. Harjasin suoja ja pyyhin hiekat sienellä. Laitoin ne kaappiin ja sitten keräsin omat tavarani ja lähdin tallilta.

Nimi: Laura Koskela

16.05.2016 18:17
Gone With The Lighting "Konsti"


Konsti oli juuri saapunut Jääntallille ja sai tutustua karsinaansa. Pursusin intoa, enkä malttanut odottaa, että pääsisin ratsastamaan näissä upeissa maastoissa, vaikkei arabini olekaan mikään maastovarmoin.

Viikkasin Konstin viininpunaisen talliloimen, tummansinisen fleeceloimen päälle ja asetin kummatkin päällekkäin kaappiin. Suojat harjasin vielä kertaalleen ja asetin etu- sekä takasuojat omiksi paketeikseen ja loimien viereen, toisten suojaparien ja kuljetussuojien seuraksi. Vinopino satulahuopia löysi paikkansa loimien edestä ja satulallekin jäi reilusti tilaa tilavassa kaapissa. Suitsia en kuitenkaan laittanut paikoilleen, vaan otin käsikynkkään ja otin kaapista myös toiset, hieman kälyisemmät mustat suojat ja lukitsin kaapin.

Karsinalla irrotin suitsista ohjat ja asetin suitset ohjineen roikkumaan koukkuun. Avasin suojat ja astuin sisään karsinaan lempeästi hymyillen.

"No moi", supatin Konstille. Konsti hörähti ja tuuppasi minua turvallaan. Naurahdin pikaisesti ja kyykistyin laittamaan etusuojaa. Asetin sen paikoilleen ja kiinnitin tarrat. Samoin tein toisen puolen etujalalle, ennen kuin puin takasuojat ja taputin Konstin lautasta. Huokaisin ja otin takkini taskusta puhelimen. Vilkaisin rannekelloani pikaisesti. Lämmitin kuolaimet kaikessa rauhassa ja sitten oin ne hevosen suulle, jonka se avasi hieman vastenmielisenä ja otti D-kuolaimen suuhunsa. Pujotin niskahihnan korvien takaa ja siistin harjan. Sitten suljin leukaremmin, turparemmin olin ottanut suitsista pois. Kiinnitin tummansinisen riimunnarun kuolainrenkaaseen ja avasin karsinanoven apposen auki.

"No niin, pääset pienelle iltakävelylle", hymyilin ja lähdin taluttamaan hevosta ulos karsinasta, kohti talliovea. Se katseli ihmeissään ympärilleen ja kurkotti kaulansa pitkäksi, näyttäen majesteettiselta laskevan auringon valossa, kun pääsimme ulos tallista. Taputin Konstia ja olin pakahtua onnesta. Olin onnellinen, sillä Konsti oli saanut juuri tältä tallilta karsinapaikan. Paikka vaikutti niin lämpimältä ja mukavalta. Väki oli ystävällistä ja palvelu oli ammattimaista. Talli oli juuri hakemani.

Käveltyämme metsälenkin, palasime kiertoreittiä tallille. Se ei ihme kyllä ollut säikkynyt niin paljoa kuin vanhassa tallissa. Toisaalta, Jääntalli onkin hieman rauhallisempi kuin Konstin vanha koti. Siellä se ei oikein viihtynyt. Se olikin yksi syy muuttoon. Se oli monesti haavoilla, sillä se ei sopeutunut jostain syystä laumaan.

Talutin konstin karsinaan ja halasin sitä pitkään. Se asetti turpansa olkapäälleni, huokaisi ja pärskähti. Taputin sen kaulaa, ennen kuin riisuin suitset, suojat, ja asetin ne karsinan eteen. Se alkoi rouskuttaa iltaheiniään ja siinä samalla otin karsinan edestä harjapakin, jonka avasin ja otin sieltä kaviokoukun. Otin kaviot ja nakkasin koukun takaisin pakkiin. Kurkotin pölyharjan pakista ja aloin pitkin vedoin harjaamaan Konstin, jo kiiltävää karvaa sillä. Sitten harjasin pehmeäharjalla koko hevosen ja pään. Viimeisenä harjasin jalat kovaharjalla. Taputin Konstia, tarkistaessani sen koko ruumiin. En nähnyt mitään epäilyttävää läheltä, mutta katsoin varmuuden vuoksi kokonaisuutta vielä kauempaa. Kaikki oli hyvin. Nyt kun olin saanut mielen rauhan, kyykistyin ja halasin Konstia. Kiitin sitä päivästä ja tipautin kaurojen sekaan puolikkaan porkkanan, ennen kuin jätin sen illallistamaan.

Menin vielä varusteiden kanssa satulahuoneeseen. Pesin kuolaimet ja pyyhin suitset ja kiinnitin niihin ohjat. Ristitin ne ja laitoin kaappiin. Harjasin vielä suojat ja pyyhin ne sienellä. Jätin ne auki kaappiin ja lukitsin sen. Kaivelin takataskustani auton avaimia ja lähdin satulahuoneesta. Kävellessäni Konstin karsinan edestä vilkutin sille ja poistuin tallipihalle. Kävelin parkkipaikalle ja avasin auton ovet. Pian ajelinkin jo kotiinpäin, hyvillä mielin.

Nimi: Nelli

18.03.2016 11:14
White Rose "Dream" Tammikuun vuokratarina osa neljä. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan, eiks jeah?

Ja minä taitavana ratsastajana lennän sen kaulalle. Puren hampaani tiukasti yhteen. Lennän täältä kohta alas, on ainoa ajatus mikä päähäni mahtuu. Dream sen sijaan tuntuu energiapommilta. Pommilta joka voisi juosta vaikka maapallon ympäri. Vaistomaisesti kierrän käteni Dreamin harjan lomaan. Pelko saa sydämmeni hakkaamaan nopeammin. Tämä on varmasti loppuni. Dreamin korvat osoittavat eteenpäin ja sen kaviot takovat maata kiihtyvällä vauhdilla. Varovaisen voimattomasti yritän nykiä Dreamia hiljentämään.
-Dream... Hiljennä nyt kiltti rakas heppa, mutisen.
Yhtäkkiä Dream alkaa hiljentää. Suoristun nopeasti ja huomaan miksi Dream on hiljentänyt. Iitu ja Prinssi! Mieleni tekisi antaa Dreamin kuulla kunniansa. Sen sijaan vedän naamalleni tekopirteän ilmeen.
-Hei. Olet varmaan Iitu. Minä olen Nelli ja tämä ratsuni on Dream, sanailen. Nielaisen nopeasti sanani "tämä ratsuni on ärsyttävä ryöstäjä joka ei kunnioita omistajaan".
En kuule mitä Iitu vastaa ja tilanne alkaa muuttua kuumottavaksi.
-Tuota... Minun pitää mennä... Nähdään taas!
Heilautan kättäni nopeasti ja hoputan Dreamin raviin. Kun uskon Iitun ja Prinssin olevan tarpeeksi kaukana alan puhua.
-No niin Nelli. Annoit varmaan itsestäsi mahtavan ensivaikutelman olemalla mielisairas jäisellä metsätiellä laukkaaja. Kerrassaan mahtavaa, mutisen sarkastisesti. Istun syvemmälle Dreamin selkään ja yllätyksiksini tammani hiljentää käyntiin. Se ei kuitenkaan parannalla oloani.
-Ja sinä Dream. Tästä lähtien alkaa sellainen koulutus koskien sinua että oksat pois!

Nimi: Iitu ja Prinssi
Kotisivut: http://www.pikku-prinssi.weebly.com/

14.02.2016 15:05
Prinssi pujottelee kuralätäköiden ympäri luokseni.
-Moi, Prinssi rakas, halaan hevosen isoa päätä. Prinssi pukkaa minua herkkujen toivossa.
-Huii, otan Prinssin riimusta kiinni, etten kaatuisi. Siitä Prinssi ei pidä. Mitäs tönit minua, mutisen hiljaa. Napsautan riimunnarun kiinni Prinssin riimuun. Talutan sen ulos haasta. Prinssin häntä keinahtelee sen käynnin tahdissa. Talutan Prinssin talliin ja vien sen karsinaansa. Sidon riimunnarun suhtkoht löysälle ja lähden hakemaan Prinssin harjapakkia ja suitsia. Laitan suitset naulaa roikkumaan harjauksen ajaksi. Harjaan Prinssin nopeasti ja puhdistan herran kaviot. Prinssi hamuilee heiniä purujen seasta. Nappaan loimitelineeltä loimivyön ja paksun satulahuovan. Laitan satulahuovan Prinssin selkään ja kiinnitän loimivyön. Prinssi nostaa päänsä puruista ja huokaisee.
-Tänään mennään rennosti, sanon Prinssille. Nappaan Prinssin suitset käteeni ja puen ne Prinssille. Tänään menemme sidepull-suitsilla. Minua hiemän jännittää, että miten Prinssi reagoi. En nimittäin ole mennyt Prinssillä kuolaimettomilla kuin kaksi kertaa. Toivon mielessäni, että Prinssi käyttäytyisi. Päätän mennä yhteen puolimaneeseista, sillä kenttä on varmaankin ihan velliä. Laitan kypärän päähäni ja vedän hanskat käteeni. Raipan pois jättämistä en edes harkitse. Ilman sitä Prinssi saattaa possuilla. Talutan Prinssin tallikäytävää pitkin ulos. Valitsen tieni kohti lähintä puolimaneesia. Talutan Prinssin sisään portista ja vien sen kaartoon.
-Paikka Prinssi, sanon hevoselle. Peräännyn pari kolme metriä. Otan vauhtia ja hyppään roikkumaan Prinssin selkään. Se ei edes hätkähdä. Kampean itseli Prinssin selkään ja otan ohjat käteeni. Painan pohkeeni sen kupeisiin. Prinssi kävelee ripeästi eteenpäin. Vedän hieman toisesta ohjasta ja painan ulkopohkeella. Prinssi vastaa apuihini hieman hämmentyneenä. Se varmasti miettii, että miksiköhän sillä ei ole kuolaimia suussaan. Harjoittelen hieman tekemällä loivia ja tiukkojakin voltteja. Niistä ei tule mitään kauniita, mutta minulle sekin kelpaa. Vaihdan suuntaa ja teen voltteja siihenkin suuntaan. Prinssi tuntuu jo tajuavan paineen sen turvassa. Sitten kokeilen pysähdystä. Hidastan kehoni myötäystä ja kiristän ohjia. Prinssi pysähtyy pari metriä liian myöhään. Saan tehdä parikin kymmentä pysähdystä, ennenkuin saan Prinssin pysähtymään heti pienimmästäkin paineesta sen turvassa. Pyydän ravia painamalla pohkeeni sen kylkiin. Prinssi lähtee ravaamaan rivakasti ja minä vain pompin sen selässä. Kierroksen jälkeen vaihdan suuntaan. Koetan pysyä mukana liikkeessä, jotta en pomppisi niin paljoa. Toisen kierroksen jälkeen saan kuitenkin tarpeekseni ravaamisesta.
-Prrr, sanon Prinssille ja kiristän ohjaa. Se siirtyy kiltisti käyntiin. Lasken ohjat vähäksi aikaa käsistäni Prinssin kaulalle. Nostan oikean jalkani Prinssin kaulan yli ja heilautan nopeasti vasemman jalkani Prinssin oikealle kyljelle. Tadaa, istun väärinpäin. Hapuilen ohjat käsiini ja vilkaisen taaksepäin (eli siis menosuuntaan). Säädän ohjia käsissäni kunnes ne ovat hyvät. Sitten nostan ravin ja heti kun Prinssi nostaa ravin maiskutan vaativasti samalla painaen pohkeeni sen kylkiin. Prinssi nostaa nopean laukan. Lasken ohjat käsistäni ja nousen polvilleni. Mukaudun Prinssin keinuvaan laukkaan ja nostan toisen jalkani eteeni koukkuun. Sitten nousen ylös seisomaan. Horjun vähän aikaa, mutta saan tasapainoni kiinni. Käännyn varovasti ympäri ja laskeudun takaisin istumaan ennen kaarretta.
-Prrrr, hei! rauhoittelen hevosta. Saan pidättää sitä ihan kunnolla ennenkuin se hiljentää. Päätään heitellen Prinssi hidastaa ravista käyntiin. Silitän sen kaulaa ja kehun hevosta vuolaasti. Annan sille pitkät ohjat. Annan Prinssin nostaa rauhallisen ravin. Ohjaan sen loivasti täyskaartoon. Ravaamme kierroksen ja pidätän sen sitten käyntiin. Kävelemme loppukäynnit rauhallisesti ja huolella. Ohjaan Prinssin kaartoon ja hyppään alas sen selästä. Nappaan kiinni sen ohjista ja talutan sen ulos maneesita. Aurinkokin on tullut esiin pilvien takaa. Silti tallipiha on lätäköistä kirjava. Tälläkertaa Prinssi kahlaa nistä läpi, mutta minä hyppelehdin yli. Viimeinkin tallissa, huoahdan. Talutan Prinssin sen karsinaan ja riisun siltä satulahuovan ja suitset. Sipaisen sen nopeasti harjalla lävitse ja laitan satulahuovan loimitelineelle loimivyön kera. Vien Prinssin suitset ja harjat satulahuoneeseen. Sanon Prinssille heipat ja lähden.

Nimi: Nelli

10.02.2016 19:07
White Rose "Dream" Tammikuun tallivuokran kolmas osa. Jatkoa viime tarinaan.

Kävelimme kaikessa rauhassa metsään. Puitten suojassa ei tuuli puhaltanut yhtä kovaa. Kun pääsimme pikku poluilta kunnon hiekkatielle, uskalsin hieman ravata. Dream ravasi kiltisti, mutta huomaisin kuinka sen korvat liikkuivat edestakaisin. Istuin rauhallisena paikallani, istuen Dreamin pehmeistä askeleista.
-Taidat haluta laukata. Minäkin haluaisin.
Hiekkatie on pitkä ja suora ja siinä on helppo harjoitella keventämistä ilman satulaa, mutta jo parinsadan metrin jälkeen jalkani ja käteni olivat aivan vetelät. Istun alas ja yritän olla mahdollisimman raskas. Joudun ottamaan vatsalihaksilla aika paljon vastaan, mutta lopulta Dream hiljentää käyntiin. Tammani käynti on eloisaa ja nopeaa. Ja silti niin pehmeää. Tunnen itseni rauhalliseksi ja iloiseksi. Mieleeni putkahtaa että mitä sitten kun kasvan Dreamille liian isoksi. Pelkkä ajatus saa mieleni haikeaksi. Kaikki saattaa päättyä niin nopeasti. Tänään voin laukata Dreamilla onnellisena pellolla ja huomenna maata sairaalassa koomassa. On pelottavaa kuinka nopeasti kaikki voi kaatua. Toisaalta en ole kasvanut melkein yhtään viime vuosina. Ja voisin puuhata Dreamin kanssa kaikkea muutakin kuin ratsastusta. Mutta onko se Dreamille oikein. Tammani rakastaa esiintymistä ja sen pitäisi päästä kilpailemaan. Voisinhan minä vuokrata Dreamin mutta... Työnnän ajatuksen mielestäni. Dream on minun ponini eikä ole lähdössä mihinkään. Ja mikä tärkeintä rakastan sitä ja olen onnellinen sen kanssa. Hiekkatie levenee ja Dreamin korvat osoittavat eteenpäin. Palaan mietteistäni ja alan katsella ympärilleni. Dream kävelee, mutta tuntuu kuin se miettisi säntäsikö laukkaan vai ei. Olemme laukanneet tässä kesällä. Mieleni teki laukata, mutta en voinut ottaa sitä riskiä että Dream kaatuisi.
-Olen pahoillani, mutta nyt ei laukata. Mennään kotiin.
Käänsin Dreamin takaisin tulo suuntaan. Maiskautin kevyesti ja tamma siirtyi keinahtelevaan raviin. Vähitellen vauhti nopeentui ja nopeentui. Ja minä aloin pomppia enemmän.
-Hyvä on. Sinä voitit, mutisen hiljaa antaen laukkapohkeet.
Dream syöksähtää heti eteenpäin...
Jatkuu...

Nimi: Nelli

06.02.2016 18:14
White Rose "Dream" Tammikuun tallivuokran toinen osa. Jatkoa viime tarinaan.

Kiskon Dreamin kentälle vaikka ulkona on kylmä. Heitän kiukkuisen ohjat Dreamin kaulalle ja
etsin katseellani jakkaraa.
-Tietenkin se on jossain hevon kuusessa, mutisen.
Kipuan aidan päältä tamman selkään ja kokoan heti ohjat.
-Tänään tehdään töitä. Sinä olet kohta kuin porsas. Iso syöttöporsas, ilmoitan Dreamille.
Alan ratsastaa heti kiemurauria. Kyllä Dream kääntyy, mutta tuntuu kuin se vastustaisi jokaista apuani. Yritän ratsastaa pohkeen läpi ja saada tyttöön liikettä. Vauhtimme kuitenkin hidastuu ja hidastuu. Ja lopulta Dream pysähtyy keskelle kenttää. Silloin minulla keitti yli.
-Senkin mäntti, mutisen hypäten alas selästä. Jätän Dreamin keskelle kenttää ihmettelemään ja lähden talliin. Sanotaan että ei saisi käyttää raippaa vihaisena, mutta silti palasin kentälle pitkän kouluraipan kanssa. Dream seisoo edelleen kentän keskellä kuin olisi jämähtänyt siihen. Harpon sen luokse ja kipun selkään. Kokeilen kerran jos tammani tottelisi pohjetta. Turha toivo. Sen jälkeen pöllähtävät Dreamin karvat raipan osuessa siihen. Dream lähtee liikkeelle lyhyin epävarmoin askelein. Käännän sen heti uralle. Heti kun se yrittää temppuja käännän tamman ympyrälle. Lopulta Dream kulkee pohkeenväistöä ja keskikäyntiä. Päätän testata tammaa. Kun kuljemme aidan ohi, pudotan raipan pois. Dream jatkaa käyntiä tottelevaisesti. Tiedän kuitenkin heti että se tietää raipan puuttuvan.
-Okei. Nyt ei ole raippaa. Jos menet nyt reippaasti ja kiltisti voidaan käydä pienellä maastolenkillä.
Silitän puhuessani Dreamin kaulaa. Sen lihakset värähtelevät kosketukseni alla ja korvat kuuntelevat puhettani. Vähitellen tunnen sen rentoutuvan. Hellitän ohjestuntumaa ja keskityn vain Dreamiin. Kosketan kevyesti tammaa ulkopohkeella ja Dream kääntyy heti. Ratsastan Dreamia niin pehmeästi kun osaan ja kehun sitä. Tiedän ilman että kukaan sanoo että menomme on mallikelpoista. Dream tuntuu tanssivan. Lopulta pysäytän Dreamin ja kumarrun halaamaan sitä.
-Olet uskomaton, mutisen.
Kuin vastaukseksi Dream laskee päänsä ja liun sen kaulaa pitkin maahan. Nauraen sanon:
-Olet oikeassa. Pidän lupaukseni. Lähdetään maastoon. Kipuan uudelleen selkään ja potkaisen portin auki. Tuulikaan ei enää ole niin viileä.
Jatkuu...

Nimi: Frida Peltonen (Rusinan tarina)

31.01.2016 15:52
Hyppäsin melkein bussiin. Ajatukset pyörivät vain rakkaassa tammassani, seuraavana yönä se varsoisi. Kun astuin pihalle johtavasta portista sisään, Arabella ja Jesse tulivat minua vastaan. Rapsutin arabellaa ja, sitten Jesseä. Löysin taskustani porkkanapussin. Ojensin Arabellalle sen, ja se otti sen mutkitta. Sitten kävelin tallirakennusta kohti. Tallissa olivatkin jo Husaari ja Bella. " Hei Bella ja Husaari!" Sanoin. " Heippa vaan Frida!" He molemmat sanoivat. " Rusina näyttää perusterveeeltä. Lääkäri tuli katsomaan sitä, ja uskoi että synnytys onnistuu hyvin." Husaari sanoi. " Hienoa!" Huudahdin. Hsaari ja Bella hymyilivät. " Tulisitko katsomaan miten alkeistunteja pidetään, minulla olisi eräs ryhmä minkä työskentelyä voit katsoa." jatkuu..

Nimi: Iitu ja Prinssi
Kotisivut: http://www.pikku-prinssi.weebly.com/

29.01.2016 18:33
Jatkoa...

Annan Prinssille pitkät ohjat. Se ojentaa kaulaansa alas. Kävellessämme hyräilen päässäni soinutta laulua. Kohta saavummekin risteykseen, joka johtaa Heppikseen. Käännän Prinssin oikealle. Prinssi nostaa päänsä tarkkaavaisesti ylös ja höristää korviaan. Prinssi yrittää pysähtyä tammojen luokse, mutta patistan sen eteenpäin. Ratsastan pihalle ja laskeudun Prinssin selästä. Nostan jalustimet Prinssin seisoessa pihalla. Talutan sen ori & ruunatallin käytävälle ja laitan sille riimun kaulalle. Kiinnitän Prinssin molemmin puolin. Otan itseltäni kaikki ratsastusvarusteet pikaisesti pois. Avaan suitsien soljet ja riisun suitset Prinssiltä. Laitan suitset naulaan roikkumaan ja menen satulan kohdalle. Avaan satulavyön ja lasken sen roikkumaan Prinssin mahan alle. Tartun satulan etu- ja takakaaresta kiinni ja vedän satulan pois Prinssin selästä. Satulavyö tulee ryminällä perässä ja Prinssi kääntääkin päänsä katsoakseen mitä oikein teen. Otan suitset mukaani ja lähden viemään Prinssin varusteita satulahuoneeseen. Vien satulan paikalleen ja menen sitten pesemään kuolaimet. Kuolaimet pestyäni laitan suitset paikalleen ja lähden satulahuoneesta ottaen mukaani kylmäkääreet ja 2-teho linimentin.. Prinssi odottaa kiltisti käytävällä, kun tulen sen luokse. Kumarrun sen jalkojen puoleen ja irroitan suojat. Puistelen suojista kuivuneen kuran pois ja harjaan niiden sisäpuolen. Laitan ne sitten nippuun ja tyrkkään harjapakkiin. Sivelen ensin linimenttiä Prinssin jalkoihin ja laitan niihin sitten kylmät. Harjaan Prinssin huolellisesti. Harjauksessa kestää puoli tuntia, mikä on juuri sopivasti kylmäyksen kannalta. Otan kylmäkääreet pois Prinssin jaloista ja vien ne pakastimeen. Lopuksi puhdistan vielä Prinssin kaviot ja annan sille pari omenan palasta palkkioksi ratsastuksesta. Vien harjapakin ja linimentin satulahuoneeseen. Sammutan valot, kun lähden satulahuoneesta. Vien Prinssin karsinaansa, jossa se käy heti piehtaroimaan.
-Kiitti vaan, naurahdan hevoselle. Suljen karsinan oven ja otan tavarani naulakosta. Sitten sanon heipat Prinssille ja lähden kotia kohti.

Nimi: Iitu ja Prinssi
Kotisivut: http://www.pikku-prinssi.weebly.com/

27.01.2016 20:26
Jatkoa

Prinssi vastaa pohkeisiini herkästi. Se nostaa rauhallisen ravin ja ravaa sopivan koottuna kentän ympäri. Vaihdan suuntaa jättimäisellä täyskaarrolla ja olen tarkka sisäpohkeen kanssa. Kun Prinssi yrittää vängätä esteelle, sisäpohkeeni painautuu entistäkin kovemmin kiinni Prinssin kylkeen. Lopulta huomautan hevosta koskettamalla sitä raipalla lavalle. Prinssi lopettaa pahimmat kiemurtelut huomatessaan, että komentokeppi on mukana. Kääntäessäni Prinssin esteelle ja nostaessani laukan istun rauhallisesti satulassa. Hyppäämme esteen ongelmitta ja sen jälkeen Prinssi vetää pari säälittävää vinkupukkia ja jatkaa sitten matkaansa. Noinkin pienestä esteestä Prinssi on aivan innoissaan ja ellei minulla olisi kokemusta Prinssistä luulisin, että herra lähtee kohta käsistä.
-Sooh, Prinssi, rauhoittelen hevosta. Prinssin laukka on reipasta , joten laukkaan vielä kierroksen ennenkuin käännän sen esteelle. Laukan tahti muuttuu parikin astetta reippaammaksi ja joudun pidättää hieman. Hyppy lähtee hieman liian kaukaa, mutta pituusesteillä hyväksi osoittautunut Prinssi venyy esteen yli. Seuraava hyppy ei suju kuin Strömsössä. Prinssi tulee liian kovaa esteille (joka tietenkin johtuu minusta), joka johtaa siiten, että sen on otettava aivan miniskidi askel ennen estettä. Prinssi kompuroi pahasti ja menee polvilleen. En ole yhtään valmistautunut, joten rojahdan Prinssin kaulalle. Prinssi kompuroi ylös ja siinä vaiheessa otteeni kirpoaa ja tipun maahan. Häpeäkseni Bella kävelee juuri kentän ohitse.
-Sattuiko? Bella huudahtaa.
-Ei, huudan ja nousen ylös pää punaisena. Prinssi seisoo vähän matkan päässä minusta. Se katsoo minua ihmetellen miksi en ole sen selässä. Korjaan esteen ja menen sitten Prinssin luokse. Tutkittuani hevosen totean, ettei sillä ole naarmun naarmuakaan lukuun ottamatta kuraa sen polvissa. Puistelen kurat pois ratsastushousuistani ja Prinssin polvista. Nousen hitaasti Prinssin selkään. Peppuani hieman jomottaa, mutta se on ihan tavallista, onhan Prinssi kuitenkin 160cm korkea. Kerään ohjat käteeni ja jatkan matkaa. Annan Prinssin kävellä hieman ja testaan sitten kummatkin, ravin ja laukan. Ne ovat virheettömät, joten ohjaan Prinssin esteelle. Prinssi ottaa taas kierroksia, mutta pidätän sitä aivan esteelle asti ja löysään esteellä. Hyppy onnistuu loistavasti ja toistan sen toisesta suunnasta. Tämäkin hyppy sujuu hyvin ja olenkin hyvin tyytyväinen Prinssiin. Pysäytän Prinssin esteen lähelle ja hyppään alas satulasta väärältä puolelta. Prinssi on tottunut tähän eikä lotkauta korvaansakkaan. Nostan esteen 50cm pystyksi. Nousen Prinssin selkään väärältä puolelta. Annan sen ravata vähän aikaa pitkin ohjin. Sitten otan ohjat tuntumalle ja nostan laukan. Kokoan Prinssin laukkaa hieman ennenkuin ohjaan sen esteelle. Lasken askeleet tarkasti ja nyt Prinssikin tuntuu keskittyvän enemmän. Hyppy sujuu hyvin. Ohjaan Prinssin vasempaan kierrokseen ja vaihdan laukan. Vaikka Prinssi tulee hyppyyn hieman vinosti, joka muuten johtuu siitä, että se haluaisi mennä kovaa, mutta en anna, se hyppää esteen hyvin. Hidastan Prinssin käyntiin ensin laukattuamme pitkän sivun. Ohjaan Prinssin portille. Olen aikeissa tulla alas Prinssin selästä, mutta joku huutaa minulle.
-Sinun ei tarvitse purkaa estettä, minä käytän sitä! Käännän pääni ja näen tytön tulossa kentälle siron ponin kanssa.
-Okei vastaan hiljaisesti. Avaan portin Prinssin selästä käsin ja ratsastan pois kentältä. Ohjaan Prinssin pospäin tilalta. Päätän pysytellä tiellä. Puut kaartuvat kauniisti jo hämärtävän taivaan ylle. Maisema on kaunis. Meitä vastaan tulee yksi auto ja vilkaistuaan sitä Prinssi kääntää päänsä pos ja keskittyy kävelemiseen. Vähän matkaa käveltyämme käännän Prinssin ympäri.

Jatkuu vieläkin...

Nimi: Iitu ja Prinssi
Kotisivut: http://www.pikku-prinssi.weebly.com/

21.01.2016 20:25
Pujahdan aidan ali ja vihellä. Prinssi höristää korviaan ja nostaa päänsä. Se katsoo suoraan minuun kauniilla silmillään.
-Prinssii! huudan. Prinssi kävelee hitaasti luokseni ja hörisee hiljaa.
-Moi, Prinssi, tervehdin hevosta iloisesti. Napsautan riimunnarun riimuun ja avaan portin. Prinssi kävelee vierelläni yllättävän reippaasti. Talutan sen käytävälle. Näin illalla tallissa ei ole juurikaan porukkaa. Kiinnitän Prinssin kahdelta puolelta ja haen Prinssin harjapakin, suitset ja satulan satulahuoneesta. Asetan satulan käännettävään telineeseen ja suitset pieneen naulakkoon. Harjapakki menee lattialle. Avaan harjapakin ja valitsen sieltä kumisuan samalla vilkaisten Prinssin yllättävän ohutta talvikarvaa. Ranskan talvi on lämmin, mutta onneksi Prinssillä ei ole paksua talvikarvaa. Pyörittelen Prinssin läpi kumisualla. Prinssi on lonkkalevossa. Laitan kumisuan takaisin harjapakkiin ja otan sieltä juuriharjan. Harjaan Prinssin nopsasti läpi juuriharjalla ja otan sitten kaviokoikun käteeni. Prinssi nostaa jalkansa mutkattomasti ja pitää ne ylhäällä. Viimeisen jalan putsattuani nakkaan kaviokoukun harjapakkiin ja suljen sen kannen. Etsin katseellani Prinssin suojia. Tietysti unohdin ottaa ne mukaan satulahuoneesta, ajattelen. Kiiruhdan hakemaan suojia. Nappaan suojat mukaan Prinssin kaapista. Laitan Prinssille etu- ja takasuojat, sekä etujalkoihin bootsit. Otan satulan telineestä ja taipan sen alas. Sitten nostan satulan Prinssin selkään. Estesatula näyttää pieneltä Prinssin selästä. Niinhän ne aina, ajattelen. Kiinnitän satulavyön aluksi löyhälle. Nappaan suitset naulakosta ja menen Prinssin pään vireen. Avaan riimun turpahihnan ja tarjoan Prinssille kuolaimia. Prinssi ottaa kuolaimet mukisematta suuhunsa ja pitää päänsä kiltisti paikoillaan, kun asettelen hihnoja ja kiinnitän remmejä. Saatuani Prinssin suitsittua laitan riimun turpahihnan löysimmilleen ja laitan ratsastuskypäräni päähäni. Vedän hanskat käteeni ja noukin esteraipan käteeni. Otan Prinssiltä riimun pois ja laitan sen Prinssin kaltereiden väliin roikkumaan. Talutan Prinssin ulos tallista. Ulkona tuulee ikävästi, mutta ei sada. Suunnistan kentälle. Talutan Prinssin kentän keskelle ja menen hakemaan estetarvikkeita jättäen Prinssin knetälle. Hevonen katsoo, kun jätän potin avoimeksi ja haen kentälle kaksi puomia ja kaksi estetolppaa. Juoksen sulkemaan portiätäisen ristikon. Menen sitten Prinssin luokse. Ensiksi kiristän satulavyötä sopivasti ja lasken jalustimet. Kentällä ei näy jakkaraa, joten tyydyn kampeamaan itseni Prinssin selkään ilman sitä. Istun Prinssin selässä vähän aikaa keräten samalla ohjat käteeni. Nojaan lantiollani hieman eteen ja höllään ohjia. Prinssi alkaa kävellä reippaasti. Se astelee uralle korvat hörössä. Kunnollisten alkulämmittelyjen jälkeen nostan Prinssillä ravin. Prinssi saa ravata omaan tahtiinsa ohjat pitkinä. Minä kevennän automaattisesti sen askelien tahtiin. Vaihdan suuntaa pari kertaa ja nostan laukan. En hätkähdä Prinssin aluksi hyvinkin nopeasta laukasta, vaan annan sen mennä. Kohta Prinssi rauhoittuu ja hiljentää hiemn tahtia. Vaihdan suuntaa. Hiljennän Prinssin käyntiin hetken päästä ja kokoan sen.

Jatkuu...

Nimi: Nelli

13.01.2016 20:20
White Rose "Dream" Tammikuun tallivuokran ensimmäinen osa.

Kello läheni kuutta kun tallustelin tallille. Oli jo melkein pilkko pimeää, mutta Heppiksen pihavalot valaisivat pihaa. Kentällä ei näkynyt ketään. Toisaalta miksi palella kentällä, kun saattoi treenata lämpimässä maneesissa? Tarhoissa suurin osa hevosista hevosista seisoi takapää kohti tuulta. Astuin talliin ja harpoin Dreamin karsinan eteen. Tamma näyttää puhtaalta, mutta lähempi tarkastelu osoittaa sen olevan märkä. Tätä kaipasinkin, mutisen harmissani. Kävelen satulahuoneeseen mahdollisimman nopeasti. Satulat ovat siisteissä riveissä seinillä ja suitset nököttävät pidikkeissään. Nappaan Dreamin harjapakin ja pari pyyhettä. Dreamillakin tuntuu olevan jotain minua vastaan, sillä tullessani ovelle käänsi se mielenosoituksellisesti takapäänsä ovea kohti. Tuijotan Dreamin pehvaa ärsyyntyneenä. Avaan karsinan oven ja läimäytän kevyesti tammaa.
-Tule tänne, mutisen kiukkuisena.
Dream kääntyy mutta ei tule luokseni. Kävelen tamman luokse ja olen ottamassa riimusta kiinni. Samassa Dream luimistaa ja paljastaa hampaansa. Vetäisen käteni nopeasti pois. Tuijotan Dreamia yllättyneenä. Vähitellen kiukku nostaa päätään. Nappaan tamman riimusta kiinni ja raahaan sen käytävälle. Kiinnitän sen molemmilta puolista kiinni.
-Ettäs kehtaat! Parempi muistaa että hampaita ei jatkossa näy. Minuakin väsyttää ja talvi on masentava mutta en yritä syödä sinua! Ja jatkossa muista. Jos puret minua, puren takaisin! läksytän Dreamia etusormi pystyssä.
Dream ei näytä erityisen iloiselta. Nappaan silti harjan ja alan harjata Dreamia. Lumi on sulanut tamman selkään ja se on märkä. Harjasta ei tuntunut olevan mitään apua. Nakkasin harjan laatikkoon ja tartuin pyyhkeeseen. Dreamista kuivasin liian kovaa ja sainkin huomata sen mielipiteen.
-Lopeta! Olen kieltänyt sinua jo miljoona kertaa!
Tästä ei tule mitään, ajattelen. Putsaan Dreamin kavioista lumitilsat ja haen tamman suitset. Olen ostanut Dreamille joululahjaksi uudet kuolaimettomat suitset. Onneksi suitsissa ei ole kuolainta sillä en jaksasi tapella Dreamin kanssa, ajattelen. Suitsin tamman ripeästi. Pihalla odottaa kylmä viima mutta siitä välittämättä suuntaan kentälle. Nyt Dream saa kunnon koulinnan. Jatkuu...

Nimi: Iitu ja Prinssi
Kotisivut: http://www.pikku-prinssi.weebly.com/

10.01.2016 17:02
JATKOA

Pujahdin Prinssin kauan alitse ja poistuin karsinasta. Otin mustan kupäräni naulakosta ja painoin sen päähäni. Kiinnitin leukahihnan ja vedin yksinkertaiset mustat hanskat käsiini. Tälläkertaa en ottanut raippaa. Livahdin karsinaan ja nappasin Prinssin punotuista ohjista kiinni. Prinssi kääntyi katsomaan minua.
-Tänään mennään vähän koulua, kerroin hevoselle. Prinssi kuunteli tarkkaavaisesti. Avasin karsinan oven ja lähdin kävelemään Prinssi perässäni ulos. Prinssi haisteli märkää ulkoilmaa innostuneena, samalla väistellen vesilätäköitä. Selviydyimme Merenmaneesin ovelle. Avasin hieman raskaan oven hitaasti ja talutin Prinssin sisään. Pyöräytin sen ympäri ja suljin oven. Sitten talutin Prinssin kaartoon. Maneesiin päästyään ori oli alkanut olemaan iloisempi. Se nautti, kun se pääsi töihin. Kiristin satulavyötä vielä yhden reiän oikealta puolelta ja laskin jalustimen samalla alas. Kiersin Prinssin vasemmalle puolelle ja laskin senkin puolen jalustimen alas. Tökkäsin jalkani jalustimeen ja ponnistin ylös selkään. Pääsin vaivalloisesti ylös. Keräsin hieman ohjia käteeni, ennen kuin tungin toisenkin jalkani jalustimeen ja lähdimme uralle. Prinssi käveli pää alhaalla rennosti. Katsoin rannekellostani ajan milloin aloitin ja kokosin ohjia. Prinssi asettui alleni kivasti ja alkoi käyttää selkää jo heti alusta.
-Jaha jaha, tänään onkin hyvä päivä, höpisin itsekseni. Annoin Prinssin mennä aika vapaassa muodossa. Tein pääty-ympyrän, mikä onnistui aika hyvin. Jouduin käyttämään paljon sisäpohjetta, jotta Prinssi ei pienentäisi ympyrää. Teimme hieman ympyröitä ja kiemuroita, jotta saisin Prinssin taipuisaksi. Seuraavan kulman jälkeen ratsastin lävistäjälle ja kokeilin pohkeenväistöä. Pohkeenväistö sujui hyvin, joten kokeilin sitä toiseen suuntaan heti seuraavan kulman jälkeen lävistäjällä. Tämä oli selvästikin Prinssin huonompi puoli, sillä se taipui huonommin. Jätin kuitenkin asian sikseen ja annoin Prinssille pitkät ohjat. Kävelimme hieman välikäveyjä ja sitten kokosin taas ohjat. Nostin Prinssillä ravin ja kevensin sen tahdissa automaattisesti. Tein isoja pääty-ympyröitä ja harjoittelin kevennyksen vaihtoja kahdeksikolla. Prinssi kulki reippaasti korvat horössä molempiin suuntiin. Se suorastaan nautti. Kierroksen ajan istuin alas ja kun uusi kierros alkoi, nostin laukan. Prinssi syöksyi laukkaan mutta kuunteli puolipidätteitäni tarkasti. Kokosin Prinssin ja laukkasin sillä yhden kierroksen. Käänsin sen laukassa keskihalkaisijalle ja vaihdoin laukan. Niin vaihdoin suunnan. Menin vielä yhden kierroksen laukkaa ja hidastin käyntiin. Prinssi oli laukan jälkeen kiihtynyt, mutta annoin sille pitkät ohjat ja kiitin sitä rapsutuksella. Hidastin sen askelta pelkällä istunnallani ja rauhoittelin Prinssiä. Oli loppuravien vuoro. Prinssi lähti herkästi ravaamaan ja onneksi pysyikin ravissa. Ravasin tähän suuntaan pari kierrosta hidastin käyntiin ja ohjasin Prinssin täyskaartoon. Kun olimme taas uralla, annoin Prinssille hieman pohkeita ja ravasimme pari kierrosta pitkin ohjin. En jaksanut enään keventää, joten istuin syvälle satulaan. Kun olimme ravanneet pari kierrosta, hidastin Prinssin käyntiin. Kävelimme noin viisi minuuttia. Prinssin käynti keinutti minua mukavasti ja minua alkoi väsyttää. Havahduin siihen, että horjahdin satulasta. Enhän minä satulassa voi nukkua, ajattelin. Ohjasin Prinssin kaartoon ja pysäytin sen. Laskin ohjat Prinssin kaulalle ja potkaisin jalustimat pois jaloistani. Nostin oikeanpuoleisen jalustimen jo nyt välttääkseni Prinssin kiertelemisen. Liu'uin alas satulasta. Meinasin kaatua, koska tulin niin vauhdilla alas. Prinssi katsoi minua kummeksuen, että mikä tuolla tytöllä nyt taas on. Nostin toisen jalustimen ylös ja löysäsin satulavyötä. Tartuin Prinssin ohjiin ja kavelin Prinssiä taluttaen maneesin ovelle. Avasin oven ja talutin Prinssin ulos. Pyöräytin hevosen ympäri ja laitoin oven kiinni. Sitten käänsin hevosen kohti tallia ja talutin sen harmaan pihan läpi sinne. Pari hevosta nosti päänsä pois heinistä, kun Prinssi käveli niiden ohitse. Vein Prinssin sen karsinaan ja jätin karsinan oven raolleen. Otan kypärän pois päästäni ja laitan sen roikkumaan naulakkoon. Nyhdän hanskat käsistäni ja nakkaan ne kypärään. Pujahdan Prinssin karsinaan. Prinssi kääntää päänsä ja katsoo minua. Kävelen sen pää viereen ja alan aukoa hihnoja. Viimeinkin voin vetää niskahihnan Prinssin korvien yli ja pujottaa riimu Prinssin päähän. Menen karsinan ovelle ja laitan suitset koukkuun odottamaan. Sitten menen Prinssin kaulan ali ottamaan satulaa pois. Aukaisen satulavyön ja lasken sen roikkumaan. Liu'utan käteni satulan alle ja vedän satulan pois Prinssin selästä. Nostan satulavyön satulan päälle, etten kompastu siihen. Menen karsinan ovelle ja livahdan karsinasta ulos. Otan Prinssin suitset käteeni ja suunnistan satulahuoneeseen. Satulahuoneessa ei ole ketään. Ensiksi vien Prinssin satulan telineeseen, sitten menen pesemään kuolaimet. Hanasta tulee lämmintä vettä, joka lämmittää sormia ihanasti. Kun olen saanut kaiken kuolan kuolaimista pois, kuivaan ne pyyhkeesees ja vien ne suitsitelineeseen. Haen vielä Prinssin juuriharjan harjapakista. Sitten poistun satulahuoneesta sammuttaen valot perässäni. Menen Prinssin karsinaan ja harjaan hevosen karjvan vielä nopeasti läpi. Katson kaviot, eikä niissä onneksi ole mitään, koska unohdin ottaa kaviokoukun mukaan. Päästän Prinssin irti, mutta jätän sille riimun päähän. Pujahdan ulos karsinasta ja suljen karsinanoven huolellisesti. Kipitän satuahuoneeseen viemään harjan paikalleen. Lukitsen Prinssin kaapin huolellisesti ja lähden satulahuoneesta. Menen Prinssin karsinalle.
-Hei hep Prinssi! sanon hevoselle. Prinssi hörähtää hiljaa. Otan kypärän ja hanskat käteeni ja lähden.

Nimi: Iitu ja Prinssi
Kotisivut: http://www.pikku-prinssi.weebly.com/

10.01.2016 13:06
Ulkona oli märkää ja harmaata. Tuuli tuiversi ikävästi ja puhalsi kasvoja. Edes Arabella ei tullut minua vastaan. Kävelin nopeasti Jääntallin ori ja ruunakäytävälle. Etsin Prinssin nimikylttiä katseellani ja siinähän se oli. Jätin ratsastusvarusteeni pieneen naulakkoon roikkumaan ja nappasin riimunnarun mukaani. Etsin jotakin talilaista katseellani. Pihalla ei ollut ketään, joten lähdin etsimään hevostani. Löysin Prinssin tarhasta, joka ei ollut onneksi kaukana tallista.
-Moi Prinssi! tervehdin hevostani iloisesti. Prinssi vastasi hörisemällä ja tulemalla portille. Avasin portin raolleen ja napsautin riimunnarun Prinssin riimuun kiinni. Avasin portin ja pyöräytin Prinssin ympäri, jotta voisin sulkea portin. Sitten lähdin kävelemään Prinssin edellä talliin. Joku olisi varmasti sanonut, että "eihän hevosia noin taluteta". Mutta minäpä talutankin niin, että pidän vain riimunnarusta joten kuten kiinni ja marssin eteenpäin. Ainakin Prinssin kanssa. Veinn Prinssin karsinaansa, jossa se alkoi juoda ahnaasti.
-Miksi et jounut tarhassa, jos sinulla oli niin kova jano? naurahdin hevoselleni. Suljin karsinan oven ja lähdin etsimään satulahuonetta. Löysin satulahuoneen helposti, koska sen ovessa luki tietenkin "satulahuone". Huusari istui penkillä ja hinkutti sienellä epämääräistä nahkaremmiä, jota epäilin leukahihnaksi.
-Moi, Huusari! tervehdin.
-Moi, Huusari vastasi nostamatta katsettaan. Tajusin, että Huusarilla oli juuri nyt muuta tekemistä, joten nappasin mustan harjapakin Prinssin kaapista ja lähdin nopeasti. Prinssi katseli karsinastaan oikealle ja näin, että joku harjasi siellä hevostaan.
-Prinssi höpsö, se on ruuna, totesin hevoselleni. Prinssi katsoi minun touhujani, kun valitsin harjaa. Päädyin lopulta aloittamaan juuriharjalla. Sidoin Prinssin kiinni karsinan kaltereihin ja kiersin edestä sen vasemmalle puolelle. Hrjasin Prinssin vasemman puolen hyvin, samoin oikeankin puolen. Prinssi nautti saamastaan harjauksesta ja rapsuttelinkin sitä hetken aikaa säästä. Prinssin ylähuuli venyi hassusti ylöspäin. Se yritti jopa rapsuttaa kaltereita. Prinssi oli onnekis jo nuorena oppinut, että ihmisiä ei rapsuteta. Lopetin rapsutuksen ja nakkasin harjan harjapakkiin. Noukin harjapakista vanhan oranssin kaviokoukun. Prinssin kavioissa ei ollut mitään ja olinkin nopeasti nostellut hevosen kaviot. Jätin Prinssin karsinaan siksi aikaa, kun vein harjapakin satulahuoneeseen, Prinssin kaappiin. Huusari oli jo lähtenyt satulahuoneesta, mutta siellä oli joku tyttö. Laitoin harjapakin paikalleensa ja katselin Prinssin varusteita. Hetken mielijohteesta nappasin mukaani yleis-satulan ja suitset. Pistin ne odottamaan käännettävään satulatelineeseen Prinssin karsinanoveen ja suitset viereiseen koukkuun. Kipitin ulos ja vetäisin hupun päälleni. Oli alkanut tihkuttaa. Juoksin Merenmaneesin ovelle, katsomaan pidettäisiinkö siellä tuntia. Maneesissa oli vain pari ratsukkoa, eikä yhtään opettajaa, joten päätin mennä sinne ratsastamaan. En missän nimessä haluaisi häiritä kenenkään tuntia. Kävelin harmauden läpi Jääntallin ori ja ruunakäytävälle. Otin hupun päästäni ja katsoin hihojani. Ne olivat aivan kosteat. Huokaisin raskaasti ja kävelin Prinssin luo. Ori odotti kiltisti karsinassaan ja katseli kuinka yksityisomistajat hevosineen menivät sinne tänne. Nappasin satulan telineeltä ja taitoin telineen alas. Avasin karsinan ovea hieman ja pujahdin karsinaan. Sukelsin Prinssin kaulan ali sen toiselle puolelle ja nostin satulan vaivalla Prinssin selkään. Olin itse vasta alle 160cm, ehkä jotain 155cm pitkä, joten oli hieman hankalaa satuloida 160cm korkea hevonen. Sain kuitenkin satulan Prinssin selkään oikealle kohdalle. Tökkäsin satulavyön alas ja se heilahti Prinssin jalkaa vasten.
-Sori, Prinssi, hevonen vilkaisi minua hämmentyneenä, se ei ollut edes hätkähtänyt satuavyötä. Ongin satulavyön käteeni ja kun Prinssi tunsi satuavyön mahansaympärillä kuului viuhahdus ja toinen. Orin häntä viuhtoi ärtyneesti. Prinssi vastusteli heittämällä päätään ylös pari kertaa, mutta kun se tajusi, että se ei pääsisi pakoon, se lopetti ja tyytyi viuhtomaan hieman rauhallisemmin hännällään. Sukelsin taas Prinssin kaulan alitse ja nappasin suitset käteeni. Menin Prinssin pään viereen ja otin siltä riimun pois. Prinssi otti kuolaimet kiltisti suuhunsa ja antoi minun nostaa niskahihnan sen korvien yli. Ohjat roikkuivat ilmassa vaarallisesti, joten nostin ne Prinssin kaulalle. Suitsien hihnat olivat käytössä pehmentyneet ja reijät venyneet hieman, joten sain hihnat kiinni suhteellisen nopeasti.

JATKUU

Nimi: Nelli

20.12.2015 17:42
Ratsastusta Seniorita Satarilla MYÖHÄSSÄ

Asettelin puomeja maneesiin. Pitkille sivuille puomeja ja kavaletti keskelle maneesia. Ulkona satoi. Masentavaa, ajattelin. Joulun pitäisi olla luminen. Kumisaappaissani oli ilmeisesti reikä, sillä kengistä tuli vesi läpi. Satulahuoneesta nappasin tamman harjat ja kiirehdin sen karsinalle. Siellä seisoi kaunis, ihanan värinen Sasa. Avasin karsinan oven ja kutsuin tammaa. Sasa löntysti ovelle. Otin sen kiinni ja kiinnitin kaltereihin. Harjatessani tammaa totesin sen olevan herkkä. Yleensä hevoset eivät pitäneet vatsan alustan harjaamisesta, mutta Sasa nautti siitä. Ensimmäinen mutka tuli matkaan, kun yritin kiinnittää tamman satulavyötä. Sasa pullistelee kaikin voimin.
-Senkin parsakaali, mutisen.
Lopultaa joudun pyytämään Katjaanaa kiristämään satulavyön. Seuraava mutka tuli matkaan kun piti suitsia. Tamman säkä on 156 cm ja kun se nostaa pään ylös ollaan siellä parissa metrissä. Jälleen pääsi Katjaana auttamaan. Olin minäkin ratsastaja! En saanut hevosta edes varustettua, ajattelin. Kävelin maneesiin harmistuneena. Kiristin vyön ja säädin jalustimet. Sitten kiersin hevosen pään viereen sanomaan:
-Sinun on parasta olla kiltti. Sait minut näyttämään typerykseltä, höpötän Sasalle.
Nousen jakkaralta selkään ja pyydän tammaa liikkeelle. Sasa tuntuu kuin se tarpoisi suossa. Askeleet ovat laiskoja. Kävelemme jo alkukäynneissä puomien yli. Sasa laahusta niiden yli ja melkein kompastuu. Kokoan ohjat ja yritän pohkeen väistöä lävistäjällä. Nyt tamma sentään yrittää kävellä. Ratsastan loivan kiemurauran ja yritän avotaivutusta. Sasalla on selvästikin kouluratsastus hallussa. Kokosin tamman askeleita ja ratsastin puomit. Toisessa päässä tein täyskaarron ja ratsastin puomit uudelleen. Sasa nosti pyynnöstäni ravin. Ratsastin kahdeksikkoa harjoitellen kevennyksen vaihtamista. Testataampas hieman jarruja, tuumin. Istuin alas harjoitusraviin ja pidätin. Sasa hiljensi käyntiin ja sitä kautta pysähtyi. Peruutimme viisi askelta ja seis. Pyysin tammaa raviin. Sasa nosti ravin heti. Ohjasin tamman puomeille ravissa. Sasa ravasi korkein askelin yli. Kamalat askeleet, manasin mielessäni. Satulassa istuminen oli kamalaa, joten tyydyin harjoittelemaan esteistuntaa. Ravailin puomeja ja yritin saada Sasaan vauhtia tekemällä mahdollisimman paljon eri liikkeitä. Koottua-, lisättyä- ja normaaliaravia. Suunnan muutoksia, pysähdyksiä ja temmonvaihtelua. Lopulta Sasa alkoi tuntua reippaalta ja herkältä. Annoin tammalle pitkät ohjat ja taputin sanoen:
-Olet taitava. Ja laiska. Mutta ei se mitään.
Kävellessämme Sasa alkoi taas hidastella ja katsoin parhaaksi ottaa ohjat taas tuntumalle. Pyrin ratsastamaan hyvät kulmat ja sivut avo- tai sulkutaivutuksessa. Laukka-avut. Tamma nosti laukan heti. Ratsastin loivan kiemurauran ja totesin Sasan laukan aivan kamalaksi. Tamma vaihtoi kauniisti vastalaukaksi. Vaihdoin laukan taas oikeaksi ja laukkasimme puomien yli. Pyysin tammalta reippaampaa ja nousin kevyeen istuntaan. Annoin tammalle ohjaa ja se sai laukata kovempaa kunnes käänsin sen ympyrälle. Ympyrästä tuli kamalan muotoinen, mutta suuntasimme silti puomeille. Sasa ylitti ne kuin vettä vaan. Jatkoin reipasta laukkaa ja suuntasin kentän keskellä olevalle kavaletille. Käännöksestä tuli liian jyrkkä ja jouduin pidättämään tammaa liikaa. Sasa hyppäsi silti kiltisti yli, tosin hyppy muistutti sammakkohyppyä. Kavaletin jälkeen käännyin vasempaan kierrokseen oikean sijaan ja vaihdoin laukan. Nyt käännöksestä tuli sopiva, mutta askeleissa olisi ollut toivomisen varaa. Sasa hyppäsi liian kaukaa, valtavalla hypyllä. Lensin tamman kaulalle mutta Sasa vain jatkoi laukkaa. Tunsin askeleiden kamaluuden vielä paremmin kaulalla retkottaessani.
-Nelli hei, uutta ratsastus tapaako kokeilet?
Tunnistin Bellan iloisen äänen. Häpeän puna nousi kasvoilleni suoristautuessani nopeasti. Pidätin Sasan nopeasti käyntiin.
-Jotain sinne päin, mutisen. Kokoaisitko minulle jumppasarjan?
-No voinhan minä. Mihin?
-Tuon kavaletin jatkoksi. Ei mitään korkeaa, sanoen viitaten kavalettiin.
Bella ryhtyy raahaamaan puomeja ja minä nostan laukan. Tulen puomit vielä kerran pyrkien täydellisyyteen. Sasa tuntuu yrittävän parhaansa. Päästän sen käyntiin. Katselen kuin Bella saa työnsä valmiiksi. Puomi, kavaletti, puomi, kavaletti ja vielä puomi. Sasan pitää tulla aika lyhyessä laukassa, tuumin. Pitkän sivun keskeltä nostan laukan, ja laukkaan puomirykelmän ympäri näyttääkseni että sitä ei tarvitse pelätä. Sasan korvan osoittavat innokkaasti eteen kun suuntaamme kohti jumppasarjaa. Ensimmäiselle kavaletille osumme hyvin mutta toinen ylittyy tönkösti. Kolmanneksen yli Sasa suorastaan kompuroi. En luovuta, vaan nostan laukan uudelleen. Tällä kertaa lyhennän Sasan askeleita ajoissa. Selviydymme kunnialla ja vaihdan suuntaa. Sasa tuntuu kankeammalta tähän suuntaan, joten ratsastelen ympyröitä ja teen siirtymisiä. Lopulta kokeilen vielä kerran jumppasarjaa. Sasa suorastaan lentää yli, kuin olisi aina tehnyt niin. Annan tammalle pitkät ohjat ja taputan.
-Minusta tuntuu että huijasit minua. Tuo jumppasarja taisi olla helppo nakki.
---
Oli hauskaa mennä Sasalla. En vain osannut tuoda sen luonnetta esiin.

Nimi: Nelli

12.12.2015 18:45
Joulukalenterin yhdestoista luukku, Huusarin ja Michaelin ensitapaaminen

Talutan Dreamin talliin. Micaela piti meille estetunnin, joka meni oikein hyvin. Kun kävelin tallille liukastelin paljon. Tiet olivat jäässä. Hoidin Dreamin ja lähdin sitten kohti Huusarin toimistoa. Hän saisi hoitaa tammalleni hokit. Koputan oveen, mutta kun kukaan ei vastaa, astun sisään. Huusaria ei näy, mutta pöydällä lojuu avonainen kirja. Istun tuolille odottamaan Huusaria. Hän tulee varmasti pian. Mutta kun naista ei ala näkyä, uteliaisuus kurkata kirjaan kasvaa. Ei. Ei, minä en lue sitä, ajattelen. Lopulta kuitenkin nappaan kirjan ja alan lukea. Vähitellen tajuan kirjan olevan Huusarin vanha päiväkirja. Melkein kaikki jutut kertovat valmennuksista. Lopulta silmiini osuu jotain mielenkiintoista: 24.04.2005 ET IKINÄ ARVAA MITÄ TÄNÄÄN TAPAHTU!
Silmäni kiitävät rivejä. Olen viimeisellä rivillä, kun kuulen Huusarin äänen:
-Joo, mää käyn hakkeen toimistosta, se on sielä. Tuun kohta hyppään Loulla, joten pistä rata valmiiks!
Säikähdän ja kirja tippuu lattialle. Noukin sen nopeasti ja lasken Huusarin omalle tuolille. Kiirehdin istumaan naisen työpöydän vastapäätä olevaan tuoliin. Ehdin juuri ja juuri istuuntua kun Huusari törmää sisään. Kerron asiani ja lähden tallitupaan. Matkallani mietin kuinka ihanaa olisi kokea rakkaustarina.

Nimi: Nelli

12.12.2015 18:15
Joulukalenterin yhdeksäs luukku, lemmikkien päivä

Tänään oli kaikilla hevosilla vapaapäivä, joten Dreamkin saisi pitää vapaata. Kun tulin tallille, juoksi Arabella minua vastaan. Rapsutin aikani tammaa. Talliin astuessani, pelmahti Huusari eteeni. Hän näytti niin innostuneelta sanoessaan:
-Arvaa mitä? Kielo on saanut pentuja! Pistäydy toki katsomaan niitä. Tänään on todellinen lemmikkien päivä!
Ja sitten nainen katosi omille teilleen. Pentuja, ajattelin. Ne olisivat varmasti ylisöpöjä. Koiranpennut täyttivät ajatukseni kävellessäni Dreamin karsinalle. Tamman silkkinen turpa kutitti kivasti kättäni, mutta ajatukseni olivat pennuissa. Lopulta lähdin kohti Ruskalaa. Jesse tunki heti viereeni kun astuin sisään. En kuitenkaan välittänyt siitä vaan etsin Kieloa. Löysin nartun makaamassa kaikessa rauhassa Ruskalan perältä. Kun saavuin sen luokse se nosti päänsä. Ojensin varovaisesti käteni, välttäen silmiin katsomista. Kielo haisteli kättäni hetken, ja painoi sen jälkeen päänsä tassujen päälle. Silitin sitä hetken, ennen kuin kurkkasin koriin. Sydämmeni täyttyi hellyydestä kun näin kaikki kahdeksan pentua. Ne olivat niin söpöjä! Pennut näyttivät nukkuvan, joten en viitsinyt häiritä niiden rauhaa. Päätin heti ensi tilassa kysyä Huusarilta tai Bellalta voisinko saada yhden pennun. Samassa Sara tupsahti sisään Ruskalaan Mustin kanssa. Kun hän huomasi minut hän sanoi:
-Nelli, maneesissa saa harrastaa agilityä. Mee ihmeessä kokeilemaan. Se on ihan sairaan hauskaa.
Katsoin Saraa katseessani epäilyä. "Sairaan hauska" kuulosti pahalta. Päädyin kuitenkin Iineksen kanssa kokeilemaan agilityä. Iines oli innokas, ja säntäili sinne tänne. Kokeillessamme esteitä Iines suorastaan lensi yli. Se kävi välissä härnäämässä muita ja lopulta jouduimme poistumaan, koska muiden suoritukset kärsivät. Ehdimme kuitenkin kokeilla esteitä ja pujottelua. Iines oli todella nopea molemmissa. Ennen kuin päivä päättyi ehdin rapsutella varmaan kaikkia Ruskalan eläimiä, lämmittää käsiäni lampaiden villoissa ja kokeilla kanien kanssa agilityä. Päivän koho kohta oli kuitenkin pennut. Yöllä näin unia niistä. <3

Nimi: Nelli

12.12.2015 17:27
Joulukalenterin seitsemäs luukku, hiihtoratsastusta

Tuijotin ihmeissäni kun minua ennen ollut ratsastaja kaatui lumihankeen. Kun hänen päänsä pöllästyneellä ilmeellä nousi näkyviin, purskahdimme kaikki nauruun. Seuraavaksi olisi minun vuoroni. Jännitys kyti vatsassani kun Huusari puki minulle valjaita. Kun Spirit lähti käyntiin horjahdin eteenpäin. Hikikarpalot nousivat otsalleni. Ei tämä näin vaikeaa pitäisi ola. Yritin nojata taaksepäin, laihoin tuloksin. Kun Huusari komensi Spiritin raviin aloin huojua puolelta toiselle. Pysyin vain vaivoin pystyssä. Laukassa oli helpompi pysyä, mutta kurvissa lensin komeasti lumihankeen. Bella juoksee tuomaan minulle viltin ja lämpimän kaakaon. Poltan kieleni sitä juodessa, mutta voi! Se on ihan taivaallisen hyvää. Kun kaikki ovat kokeilleet hiihtoratsastusta, menemme majataloon. Saamme vielä lisää kaakaota ja jouluherkkuja. Nam. Nauru raikaa ja pian koiratkin ilmestyvät paikalle. Jesse ilmestyy ovesta ensimmäisenä ja ehtii nuolaista käättäni. Sitten se jo kiirehtii Michaelin luokse. Myös suosikkini koirista, Roxy ilmestyy majatalloon. Se katselee arasti ympärilleen, mutta lopulta onnistun houkuttelemaan sen luokseni.

Nimi: Nelli

09.12.2015 17:29
Joulukalenterin kuudes luukku, yllätystunti

-Nelli! Sulla on yllätystynnilla Suklaa, Huusari huikkasi kävellessään ohitseni.
Suklaa? Kuka oli Suklaa, vaivasin aivojani. No mutta nimi ainakin oli söpö, varmasti shetlanninponi. Kävelin Kastanjatallin tammakäytävän läpi löytämättä Suklaata. Mihin ihmeeseen se oli kadonnut? Kun kysyin Katjaanalta asiasta, hän nauroi ja sanoi Suklaan olevan ori. Talssin vielä orikäytävää pitkin, kunnes löysin Suklaan. Järkytys oli suuri kun tajusin sen olevan shire. Järkytyksen vallassa hain harjat satulahuoneesta ja aloin harjata poikaa. Ensimmäisenä sidoin sen kiinni. Suklaa katseli minua suurilla silmillään, kuin ihmetellen mitä tein. Astuin karsinasta ulos hakemaan kovaharjaa. Kun käännyin takaisin Suklaan turpa oli niskassani ja hevonen oli vapaa. Mielestäni oli sitonut solmun ihan hyvin. Kiinnitin pojan kuitenkin uudelleen ja aloin harjaamaan sitä. Olin harjannut hevosen melkein kokonaan ja todennut sen osaavan avata solmuja. Kun harjasin päätä, nappasi Suklaan harjan kädestäni ja alkoi "harjata" minua.
-Suklaa, inahdin perääntyen.
Sitten Suklaa heitti pääharjan karsinassa olevaan lantakasaan. Tuijotin mykistyneenä hevosta:
-Suklaa! Senkin minipossu, harjasi on aivan lannassa nyt.
Nappasin harjan nopeasti ja kiikutin sen vesisaaviin. Saisi puhdistua siellä tunnin ajan.
Palasin Suklaan luokse ja aloin putsata kavioita. Se sujui muuten hyvin, mutta poika nappasi minua housuista pari kertaa. Satulointi ja suitsinta sujui hyvin, niissä Suklaa oli oikea herrasmies. Painoin kypärän päähäni ja lähdin Kastemaneesiin. Tulin maneesiin ensimmäisenä Domino perässäni. Huusari kävi hakemmassa vielä shetlanninponi jengin. Nauroimme Bean sutkautukselle ja lähdimme kävelemään uralle pitkillä ohjilla. Lämmittelyssä Suklaa tuntui kiltiltä ja yhteistyö haluiselta. Sitten Huusari antoi meille uuden käskyn:
-Nyt otetaan venytyksiä ratsastajalla! Päästäkää ohjaksista irti ja venyttäkää oikea käsi vasemman jalan varpaita kohti ja sitten toisin päin! Jos yletyttä niin ottakaa varpaista kiinni!
Suklaa käveli rauhallisesti kun venytin itsenäni. Oikealla kädellä en yltänyt varpaisiin, mutta vasemmalla onnistui. Venytteleminen tuntuu hyvältä. Herään siihen että Huusari huutaa:
-Ei kai käynyt kuinkaan?
Huomaan vasta nyt että Sara on tippunut. Onneksi häneen ei sattunut.
-Auts, Emmi valittaa.
Huusari alkaa nauraa ja pian me kaikki hekotamme kaksin kerroin. Huusari armahtaa meidät:
-Hei te voitte pitää toisella käellä ohjaksista kiinni! Ja kaikki jotka pystyvät niin ei ota ohjaksia!
Hiljaa sanon:
-Minä ainakin pärjään ilman ohjaksia!
Sanni sanoo saman yhtä aikaa ja Huusari toteaa:
-Jaa a! Sehän sitten nähdään!

-Nyt voisitte vaikka vuorostaan ottaa jonkun leikin! Mitä haluaisitta leikkiä?
-Voidaanks me ottaa maa-meri-laivaa? Tiffany kysyy.
- Joo totta kai! Käykö se teille Hilde ja Jannica?
- Joo, kyllä se meille sopii! Jannica ja Hilde vastaavat.
- Hyvä! Nonii! Tässä on vaikka maa ja täällä meri ja täällä laiva!
Asetumme kaikki riviin. Pian Huusarin huuto kaikuu maneesissa:
-Maa!
Pyydän Suklaalta laukkaa, mutta se jää tekemään pohkeenväistöä. Olisimme jääneet viimeiseksi, mutta Sanni tippui kyydistä, joten ehdimme ensin. Huusari lähtee hakemaan Tähtöstä jotta voimme mennä maastoon. Lähdemme rannalle laukkaamaan. Emmi, Sara ja Sanni ohittavat meidät muut ja katoavat puskiin. Minä ratsastan Suklaalla rauhallisesti. Enhän vielä tiedä millainen tapaus poika on.
---
Minusta tälläinen "leikkitunti" oli tosi kiva. Olisimme voineet mielestäni jättää rantalaukan pois, se ei tuntunut kuuluvan settiin.


Nimi: Nelli

09.12.2015 14:47
Joulukalenterin viiden luukku, vai siivousapua


Keskustelimme Emmin satulahuoneessa kanssa siitä miten olimme pudonneet:
-Ja sit Dream heitti mut...
Mutta sitten Huusari törmäsi sisään sanoen:
-Nelli ja Emmi! Bella tarttee siivousapua huomisia juhlia varten, joten kipinkapin muitten perään.
Huokaisin mielessä. Olin pääsemässä tarinani kohokohtaan, mutta minkäs mahtoi. Olin todennut että Huusaria ei kannattanut suututtaa.
-Mistä me mennään sisään? Emmi kysyi.
-Öö. Tuolla on joku ovi.
-No mennään siitä sisään.
Onneksemme päädyimme ovesta aulaan, josta Kristian johdatti meidät keittiöön vastusteluistamme huolimatta:
-Hei! Meidän piti siivota.
-Tulkaa nyt vain, Kristian käski.
Kun astuimme keittiöön, ihana tuoksu löi meitä vastaan.
-Nam! Mikä täällä tuoksuu? kysyin innoissaan.
Bella joka hääri uunin luona kääntyi sanoen:
-Kokkailen vain vähän huomisia ruokia. Tulittekin juuri sopivasti maistamaan.
-Mutta meidän piti siivota, muistutti Emmi varovasti.
-Siivota? Bella ihmetteli.
-Me siivottiin kartano eilen. Mutta ei sillä väliä tulkaa maistamaan!


Nimi: Nelli

08.12.2015 14:34
Joulukalenterin neljäs luukku, harjoituskisat

Huusari oli kutsunut meidät paikalle. Hänellä oli asiaa:
-Doddi, nyt on kauan sitten luvattujen harkkakisojen aika! Ensin kilpaillaan kouluratsastuksessa, joihin jokainen saa valita oman ratsunsa. Ohjelmanumerona on kür- ohjelma, eli jokaisella on aikaa noin 5h suunnitellla oma kouluratansa ratsunsa kanssa. Aika alkaa nyt!
Tuijotin pöllästyneenä Huusaria. Nyt. 5 tuntia. Sitten tajusin kuinka kiire minulle tulisi. Minulla ei ollut mitään mielikuvaa kür-radastani ja olimme Dreamin kanssa menneet lähiaikoina vain maastossa. No, ihan sama. Tämä on vain harjoitus, tuumin. Meninkin ilmoittamaan minut ja Dreamin HeC. Ehdin juuri ja juuri keksiä jonkun yksinkertaisen radan. Suoriukseni ei ollut mikään kaunis, joten tulimme 9/10. Huusarilla oli jälleen asiaa:
-Doddi, kisat jatkuu esteluokkien parissa. Rata toimii samana kaikille, ainoastaan estekorkeutta nostetaan aina ratsukon mukaan. Yks juttu, koska on joulu niin rata on sit jouluteemalla koristeltu! Eli erikoisesteitä löytyy! Ja koska yks Windy Apple tarttee kans kisakokemusta vaikka sitte kotitallillta niin meidän treenajamme Minka saa ratsastaa sen kanssa radan. Voit hypätä radan myös jonkun muun kanssa vielä. Miten ois vaikka Zaude? Rata on valmis ja saa käyvä tutustuun. Ja käykä Kastemaneesin selostamossa ilmoittautumassa Catherinelle.
Jouluisia esteitä! Tämä kuulosti hyvältä. Ilmoitin minut ja Dreamin 50cm, 60cm, 70cm ja 80cm. Onneksi rata oli kaikissa sama. Ensimmäiseen luokkaan en ehtinyt kunnolla lämmitellä joten tuloksena oli 6/10. Seuraavan luokan ratsastin liian hitaasti joten tulokseksi tuli 4/6. Kolmannessa luokassa oli aika paljon osallistujia, ja Dream hermostui. Rata meni pipariksi, kuten voi tuloksesta päätellä 11/12. Neljäs rata sujui ihan hyvin ja pääsimme 3/9. Sijoitus tuntui hyvältä huonosti menneiden ratojen jälkeen. Suurkisoihin pitäisi vielä harjoitella.

Nimi: Nelli

08.12.2015 14:04
Joulukalenterin toinen luukku, Huusari liian väsynyt?

Huusari näyttää vihaiselta ja turhautuneelta lähtiessään ratsastamaan Karkkia. Minä puolestaan suuntaan harjaamaan Dreamia. En ehdi kauaa harjata, kun Huusari tulee takaisin ilman Karkkia, vieläkin vihaisemman näkoisenä. Voisin kysyä jos voisin auttaa jotenkin, tuumin. Samassa Sanni ryntää talliin.
-Nelli, tuu auttaa shettikset on taas karannut tarhasta!
Irotan nopeasti Dreamin ja suljen oven. Lähtiessäni ulos tallista, Tiffany tulee minua vastaan.
-Ne meni maneesia kohti, hän huikkaa perääni.
Lähden hölkkäämään maneesia kohti. Toivon mielessäni että siellä ei ole tuntia menossa. Pian eteeni avautuu varsinainen sekasotku. Vapaana juoksevia poneja, ratsastajia hevosineen ja ihmisiä yrittämässä ottaa poneja kiinni. Huusari ilmestyy vierelleni, ja huokaisee. Sitten lähdemme auttamaan ponien kiinni otossa. Kun ponit on saatu kiinni, ei Huusari vaikuta yhtään tyytyväisemmältä:
-Miten on mahdollista, että nää pääsi taas karkuun? Onks niilä palloja tarhasa ja jotain muuta aktiviteettia? Vieläkö kerran karkaatte, nii ei hyvä päivä! purkautuu hänen huuliltaan.
-Viu! Hei, relaa vähä! Miten ois päikkärit tai jotain? Chillaa vähä, Sara toteaa pitäessään Diegoa kiinni.
-Relaa?! Sori, ei oo aikaa! Huusari ärähtää puolihuomaamattomasti.

Loppupäivän aikana ehtiikin tapahtua paljon. Huusari ehtii määrätä Saran pesemään lantalan hammasharjalla, lukittautua toimistoon ja kieltäytyä syömästä. Lopulta onneksi Michael saa Huusarin kartanoon rauhoittumaan.


Nimi: Nelli

08.12.2015 13:46
Joulukalenterin ensimmäinen luukku, joulun avausmaasto.

Pudistimme talliporukalla satulahuoneessa varusteita. Huusari toi jouluherkkuja ja glögiä. Pipareita söin liikaa. Lauloimme yhdessä joululauluja ja kun varusteet kiilsivät, saimme palkaksi varustesetin. Olin aivan innoissaan. Huusari kysyi meitä mukaan joulun avausmaastoon. Innokkaasti lähdin mukaan Dreamilla. Itselläni oli päällä uudet jouluratsastushousut ja Dreamin lautasilla komeili sen loimi.

Millä fiiliksin lähdit joulunavausmaastoon?
Hyvät! Uskoisin, että joulufiilikseni nousee tästä hiljalleen, kunhan pääsen vaan paremmin mukaan tähän jouluhössötykseen.

Miten luulet ihmisten suhtautuvan kulkueeseemme?
Hyvin! Kuka ei pitäisi joulimieltä nostattavasta kulkueesta?

Mitä joululauluja lauloitte?
Kaikkia, joista muistimme sanoja.

Ihmiset jotka katsoivat kulkuetta, heidän ilmeenä olivat?
Iloisia. Pienet lapset toivat ratsuille omenan palasia, ja ihmiset vilkuttivat. Osa uskalsi silittääkin hevosia.

Mitä mieltä olet tilan joulukoristeista?
Aivan loistavaa! Koristeet tuovat todellakin joulufiiliksen toivottavasti mahdollisimman monelle!

Mitä sinä toivot joululahjaksi?
Virtuaalimaailmassa: Dreamille estesatulan ja lupaa päästä hyppimään joillain Heppiksen hyppääjistä.

Kiitoksia paljon varustesetistä!

©2017 Virtuaalitalli Hevosjärven tila - suntuubi.com