Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Tänne saavat kirjoittaa vapaasti hoitotarinoitaan virtuaalitalli Hevosjärven tilan hoitajat & yksityisten omistajat myöskin & tilan työntekijät. 

Huom! Kun kirjoitatte tarinan, niin muistathan myös mainita oman hoitajanimesi, sekä mahdollisesti hoitohevosesi nimen. Sähköposti ja kotisivun osoite eivät ole pakollisia tietoja. Jos kirjoitat hoitomerkin tai extratehtävän, niin mainitsehan siitä heti tarinan alussa? 

Kiitos tarinoistanne!:)

Vieraskirja <  1  2  3  4 [ Kirjoita ]

Nimi: Ansku ja Breda

18.06.2015 14:41
Kävelin tallille pitkästä aikaa. Aurinko paistoi ja linnut lauloivat ja ruohokin oli ihanan vihreää. Katselin tallipihassa ympärilleni ja nuuhkin ihanaa tallin tuoksuista ilmaa. Voi kuinka ihanaa olikaan olla taas täälä. Mitään en ollut puoleen vuoteen kaivannut kuin sitä että pääsisin taas tallille. Kävelin Bredan karsinan luo ja laskin tavarani siihen. Olin päättänyt että hoitaisin tänään Bredan ja varsan ja huomenna Galaxyn. Otin Bredan riimun ja narun ja kiiruhdin tarhoille. Kutsuin Bredaa ja se lähti tulemaan luokseni. Kun menin sen luo se pukki minua päällään ja tutki onko minullla sille mitään nameja. Samassa muistin että Bredaa ei tarvitse taluttaa karsinaansa joten sanoin sille: Menehän karsinaan ja avasin sille ja varsalle portin. Varsa oli yksi suloisimmista olennoista joita olin ikinä nähnyt. Ne kaksi lönkyttelivät yhdessä talliin ja kulkivat Bredan karsinaan. Kävelin niiden perässä ja ihailin ihanaa ilmaa ja sitä tuoksua joka keetoi että olin taas paikassa jota rakastan.
Bredan karsinassa se ja varsa odottivat minua kärsivällisesti kun saavuin. Hain harjapakin ja aloin harjaamaan Bredaa suurin pyörivin liikkein kumisualla. Varsa pukki minua päällään taisi haluta osakseen huomiota. Kumisuan jälkeen harjasin Bredan vielä pölyharjalla. Kun harjasin sitä mahan alta se luimisti mutta sanoin sille: Tiedän kyllä ettet pidä tästä, mutta harjaan sinut kunnolla. Kavioita nostaessa se kannatteli tuttuun tapaan kavioitaan niin kauan ylhäällä, kunnes annoin luvan laskea ne. Kun Bredan harjaus oli valmis, oli varsan vuoro. Varsa ei oikein aluksi malttanut pysyä paikoillaan, mutta kun komensin sitä olemaan aloillaan se totteli. Harjasin varsankin pölyharjalla ja kumisualla ja otin kaviot hellästi. Kun sekin oli valmis, kehuin sitä ja annoin molemmille porkkanan puolikkaat.
Hain Bredan suitset ja aloin laittamaan niitä sille. Puin oman kypäräni päähän ja talutin Bredan ulos. Varsa oli kiinni liekassa ja se tuli kiltisti perässä. Nousin Bredan paljaaseen selkään ja annoin lähtömerkin. Kävelimme rauhallista tahtia metsäpolkua pitkin
Ainut häiriön tekijä oli itikat jotka söivät minua ja hevosia koko ajan. Kun olimme kävelleet tovinkannustin Bredan raviin. Varsa hökytteli vieressämme. Ravasimme hetken ja siirryimme takaisin käyntiin. Kävelimme taas jonkun aikaa kunnes tulimme pellon laitaan jossa olimme yleensä laukanneet Bredan kanssa ennen varsaa ja taukoani. Breda reipastui vaistonaisesti ja ajattelin, että mikäs siinä laukataan! Annoin laukkapohkeet ja Breda nosti laukan. Varsa laukkasi innoissaan vierellämme. Kun pelto loppui hidastin käyntiin. Kävelimme rauhallisesti tallille ja talytin molemmat karsinaan. Harjasin molemmat ja vein ne takaisin ulos. Oli tullut aika lähteä kotiin. Keräsin tavarani ja menin tallin parkkipaikalle odottamaan isääni. Vielä ennen nukkumaan menoa ajttelin, että mitäköhän tuleva päiväni Galaxyn kanssa toisi tullessaan.
Ansku ja Breda

Nimi: Clarissa May, Kinuskis Tiny Troll

14.06.2015 17:58
Miten ton Kinuskis-sanan vikan ässä päälle saa tungettua ton heittomerkkijutskan?  Niin ja sitten vielä, luettuani etusivun tarkemmin ja tajuttuani tallin sijaitsevan Ranskassa, tuntui vähän hölmöltä käydä Suomesta asti Ranskassa poneja hoitamassa, joten sovittakoon, että asun Ranskassa.


"Äitee, mä lähen ny!" huusin eteisestä.
"Juu, muista tulla sit ajoissa!" kuului vastaus olohuoneesta.
Suljin ulko-oven takanani ja hyppäsin pyöräni selkään. Yritin mennä mahdollisimman nopeasti, että saisin olla tallilla mahdollisimman pitkään.

Päästyäni Hevosjärven tilalle, menin ensin kiertelemään paikkoja. Ulkona oli aivan täydellinen sää, ei pilvenhaituvaakaan, ja aurinko paistoi lämpimästi, muttei kuitenkaan liian paljon.
Pysähdyin yhden hevostarhan kohdalle, jossa Turre oli.
Nojasin aitaan, ja tapani mukaan annoin ajatusteni harhailla. Aloin jostain syystä miettimään, miten 'Hevosjärven tilasta' saisi väännettyä järkevän kuuloisen lyhenteen. Heppis? Hyi ei. Hevari? Juu ei ehkä.
Havahduin nykyhetkeen Turren tullessa tökkimään minua turvallaan.
"Hei, poni", silitin sitä. Se oli todella kauniin värinen, en ollut ennen nähnyt cremelloa hevosta. Silittelin oria vielä hetken, kunnes menin talliin hakemaan sen riimua ja -narua.

Avasin tallin oven ja astuin sisälle. Vastaani tuli harmaaraitainen ja vihreäsilmäinen kissa, jonka oletin olevan Viiru. Tervehdin sitä, ja jatkoin matkaani.
"Hei, oletko sinä Clarissa?" ystävällinen naisääni kysyy.
Käännyn ympäri hieman hämillään ja vastaan: "Juu olen. Tai no, yleensä minua sanotaan Claryksi", tartun naisen käteen.
"Selvä, minä olen Bella. Olet siis Turren uusi hoitaja?" hän kysyy.
"Juu", nyökkään.
"Okei, eli Turren varusteet löydät tietenkin varustehuoneesta, ja sen karsina on tässä. Voit hoitaa sitä joko siinä tai hoitokarsinassa, miten haluatkaan. Saat myös ratsastaa ponilla itsenäisesti ja osallistua kaikkiin Hevosjärvellä järjestettäviin tapahtumiin." Bella kertoo. "Minun pitää nyt mennä tekemään pari juttua, mutta uskon, että löydät jonkun, jos tarvitset jotain." Hän sanoi vielä, ennen kuin kiiruhti omiin askareisiinsa. Kohautin olkiani, ja nappasin Turren riimun ja -narun, jotka oli jätetty ponin karsinan ovessa olevalle tangolle roikkumaan. Huomasin riimussa jopa olevan metallilaatta, jossa oli sen koko nimi. Hymähdin, ja lähdin tarhoja kohti.

"Turreeee!" huhuilin ponia tarhasta. Vastahan se oli tässä, ajattelin hiukan ärtyneenä.
Käännyn kannoillani ja huomaan orin seisovan suoraan takanani. Naurahdan hiukan, ja laitan sille riimun päähän. "Hieno poika", kehun sitä.


::jatkuu::

Nimi: Lisbeth, Ariadne "Aria"

03.06.2015 17:20
Tässä nyt sitten tätä tarinaa


- Nyt Lisbeth perhana ylös sieltä!
Jostain kaukaa kuului korvia viiltävä huuto. Uneni leikattiin poikki kuin veitsellä. Mumisin jotain epämääräistä ja käänsin kylkeä.
- Viisi minsaa lisää... kuiskasin tyynylleni.
Hitaasti aloin lipua takaisin unen satamaan noustakseni takaisin merirosvolaivaani, jolla seilasin pitkin meriä ja olin Merten Kauhu ja Kuningatar.
- Kurkku... vaan... poikkiii... alitajuisesti tajusin sanovani tämän ääneen kun katselin julmasti hymyillen repaleista merirosvomiestä edessäni joka oli tuijotellut takamustani koko matkan ajan.
*SPLASH*
- HIITTO! kiljaisin kylmän veden koskettaessa ihoani ja hyppäsin sängyllä ylös, huitoen toista tyynyäni ympärilläni kuin miekkaa (todella hyvä ase).
- Ylös. Nyt heti, äitini katsoo minuun tyynen rauhallisena, kävelee ikkunalle, avaa verhot ja kävelee punaisen ämpärin kanssa ulos huoneesta.
- Vie ne lakanat pesuun kun menet pesuhuoneeseen! hän vielä muistuttaa ja ovi paiskautuu kiinni.
Nyt voitte kuvitella sen kuolleen, 'oletsä tosissas'-ilmeen väsyneille kasvoilleni.

Astelin tallin avonaisista ovista sisään aika pahalla päällä - kuka ei olisi huonolla tuulella sen jälkeen, kun kuurasit pienen kuumeen jättämän likaisen olon iholta, joit palanutta kahvia ja jääkaappi sisälsi tasan kaksi jugorttipurkkia ja kolme pussillista porkkanoita? Ja sen jälkeen pitäisi vielä hoitaa karsinoiden putsausvuoro.
Ja mainitakseni nyt tässä vielä sen, että tänä iltana olisi vielä grillijuhlat. Huusari ja Michael sekä Bella ja Kristiankin oli kutsuttu.
Kävelin suoraan taukohuoneeseen ja kaapilleni, nakaten laukkuni sisään. Huusari käännähti katsomaan minua paiskattuani kaapin oven ehkä tarpeettoman kovaa kiinni.
- Huono aamu?
- Huono päivä, vastasin ja nousin varpailleni että ylettäisin ottamaan vesilasin ylähyllyltä.
Kuka hitto on näin pitkä?
- No niin se näyttäisi olevan Ariallakin. Meinasi jyrätä Michaelin aamulla, Huusari virnisti ja otti hörpyn kahvikupistaan täyttäessäni lasia vedellä.
- No sepä kiva, sanoin sarkastisella äänellä ja päästin ulos epätoivoisen huokauksen.
- Kyllä se siitä, teet sen kanssa pienen estelenkin. Kuule, voisitko sinä mennä sen uuden tyypin kanssa maastoon näyttämään vähän paikkoja? Menisin itse ellei olisi tuntia juuri siihen aikaan, Huusari naurahti ja vaihtoi sitten puheenaihetta.
Nyt vielä pitää leikkiä lastenvahtia, ajattelin synkästi, mutta hymyilin parasta tekohymyäni ja nyökkäsin.
- Toki. Onko joku maastoreitti jonka haluat että näyttäisin? Vai voinko näyttää esteradan, ajattelin kokeilla hyppyjä Arian kanssa? kysyin ja otin kovaäänisen hörpyn. Nyrpistin nenääni ja kaadoin loput vedet viemäriin, asettaen lasin sivupöydälle.
- Se sopii hyvin, luulen että häntä kiinnostaisi nähdä se rata. Hän kun painottaa kenttäpuolta, Huusari nyökkäili ja hymyili.
- Asia sillä selvä. Monelta tämä tyyppi tulee ja mikäs on hänen nimensä? Voisi vähän auttaa että löydänkin tämän mysteerihenkilön, nauroin hiljaa.
- Aa niinpä. Hänen nimensä on Christopher, ja sovin aikaisemmin hänen kanssaan että olisimme nähneet täällä kello 13, eli tunnin päästä suunnilleen. Hän on vuokrannut karsinaa ruunalleen nyt vähän aikaa meiltä, kunnes löytää työpaikan. Mielestäni hän hakee teiltä sitä apukouluttajan paikkaa, Huusari katseli miettivästi minuun. Sipaisin kurittoman hiustukon pois silmiltäni korvan taakse.
- Nimi ei sano mitään, mutta katsotaan. Yhdeltä täällä siis, voit luottaa meikäläiseen! virnistin ja vilkutin kävellessäni ulos taukohuoneesta.

- Helvata, kukkanen, ampiainen ja pastilli... kirosin ja tunsin suorastaan hien valuvan otsaa pitkin nenän päähän.
Arialla oli tosiaan huonompi päivä, yhteistä kieltä ei meinannut löytyä ja tammalla oli kivi jumissa kengän välissä.
Aria päästi ulos kimeän hirnahduksen ja näykkäisi minua selästä kun yritin siirtää kiveä.
- Joo joo, sori, mutta pakko se on irrottaa! minä kiljaisin takaisin.
- Haha, kuulin syvän naurun.
- Kuule, ei naurata! minä tiuskaisin karsinan ovella nauravalle tyypille.
Painu hittoon siitä, ajattelin.
- Aika värikäs kielenkäyttö. Pastilli? Oikeasti? katselija jatkoi ihmettelevää irvailuaan.
- Joo, ja kohta kuulet lisää, mutisin ja viimein kivi kolisi lattialle. Laskin kavion maahan, hieraisten purtua takapuoltani ja nappasin kiven pois, ennen kuin se kerkeäisi aiheuttaa uutta vahinkoa.
Käännyin ovelle, ja tapasin virnistelevän nuoren miehen - suunnilleen 20-vuotias, ei varmaan vanhempi. Kultaiset ruskeat hiukset ja siniset, kujeilevat silmät. Sininen t-paita ja harmaat ratsastushousut sekä saappaat. Hyvännäköinen.
- Ota toki kuva, kestää pidempään, hän vinkkasi.
Jei, onnekas minä, egoistikin taitaa olla.
- Miksi ottaisin kuvan? En haluaisi katsoa yhtään pidempään kuin on pakko, katsoin häntä vakavana ja tulin pois karsinasta, keräten harjat pakkiin ja lähtien kohti satulahuonetta.
- Älä nyt valehtele itsellesi, kuka nyt ei haluaisi palasta tästä? mies seurasi minua virnistellen ja viittasi itseensä. Päästin ulos tuhahduksen ja pyöräytin silmiäni.
Puskin pakin paikoilleen ja nappasin suitset ja satulan paikoiltaan, kiertäen perässä seuraavan koiranpennun ja kävelin nyt takaisin kohti karsinaa.
- Oletko aina näin vaatimaton? kysyin. Hän kiihdytti vauhtiaan ja pian käveli vierelläni.
- Joo, varsinkin kaunokaisten seurassa, hän väläytti suuren hymyn.
- Tosi hyvä siis että en ole kaunokainen, vai mitä? hymyilin sarkastisesti takaisin ja liu'utin karsinan oven auki.
Aria seisoi kiinni kalterissa ja luimisti korviaan.
- Pidä tuota, puskin satulan koiranpennun käsiin ja laitoin suitset nopeasti ja vaivatta paikoilleen. Aria ei pannut vastaan, kunhan luimisteli vain. Ei varmaan jaksanut tällä säällä, niin kuin ei kukaan muukaan.
- Sun pitäisi korjata tämä, pentu huomautti ja näytti rispaantunutta satulahuovan kulmaa.
- Joo, enpä ole kerennyt, kun en ole huomannut. Varmaan joku tuntilainen repäissyt vahingossa auki, tuumasin ja nappasin satulan, asettaen sen oikealle paikalleen ja kiristäen satulavyön kiinni, jättäen sen kuitenkin vielä löysälle.
- No niin, nyt voin jutustella. Oletan, että olet Christopher. Minä olen Lisbeth, hymyilin ja ojensin käteni.
Hiljaisuus, ja mies käänsi katseensa käteeni, kuin arvioiden, voiko sitä ravistaa.
- Joo, olen, hän lopulta virnisti ja ravisti kättäni voimalla, melkein repien sen mukanaan.
Kundit ja niiden voimat, joku kerta vielä meikälikka on palasina kun ne taputtaa selkään nauraessaan hörönaurujaan.
- No niin, oletko jo saanut sen ratsusi laitettua? Mä ajattelin mennä yhden maastoradan läpi, jos se vaan käy? kysyin ja viitoin kohti karsinan ulkopuolella odottavaan kypärään, ja Christopher antoi sen minulle.
- Joo, tottakai käy. Ja on, Mickey on jo valmiina tuolla ulkona. Voidaan varmaan siis lähteä? hän hymyili ja avasi karsinan oven minun taluttaessani friisiläisen ulos.
- Menoksi vaan, vahvistin ja talutin tamman ulos ovista koiranpennun roikkuessa kintereillä.

Tasainen rummutus kaikui tuulisessa ilmassa kahden hevosen juostessa kohti tukkiestettä.
Mustat jouhet hipoivat kasvojani, vesi valui silmistä ja aurinko heijasti päin näköä.
Yksi. Kaksi. Kolme.
Laskin askelia. Christopher ohjasi tilastoruunansa esteelle edellä, antoi apuja ja pian kaksikko liiteli yli esteen kuin sitä ei olisikaan.
Kaksitoista.
- Hop! kannustin Ariaa, joka hieman kömpelösti mutta energisesti ponnahti ilmaan ja pääsi esteen toiselle puolelle. Varauduin jo mahdolliseen ryöstöyritykseen ja ohjasin tammaa heti vasemmalle, ja näin sain hidastettua vauhdin raviin, josta vielä käyntiin ja lopulta pysähdyksiin Christopherin vierelle.
- Se oli siistiä! hänen kasvoillaan loisti valtava virne, ja punaiset posket ja kiihtynyt hengitys kertoivat adrealiinin hälvenemisestä. Virnistin takaisin.
- Eikö, esteet on kivoja. Koulu on tosin kivempi laji, nauroin ja taputin kerrankin rauhallista friisiläistä.
Mickey puhalsi Arian korvaan, pukaten tätä hieman turvallaan, johon Aria vastasi puhaltelemalla takaisin.
- Jännää, että Aria tykkää Mickeystä. Se ei usein oikein tule toimeen kenenkään kanssa, sanoin ääneen ajatukseni.
- Mickeykään ei tykkää muista. Kai se sitten tykkää Ariasta, mutta varmaan on ihan ihastunut tollaiseen kaunottareen. Niin kuin ratsastajansa kaunottaren ratsastajaan, Christopher nauroi ja vinkkasi minulle, johon puhahdin ja nauroin mukana. Annoin avut käyntiin ja ratsuni siirtyi rauhalliseen kävelyyn. Christopher teki samoin ja pian kuljimme hidasta vauhtia kohti lenkin loppua.
- Kuinka kauan sä olet ratsastanut? mies kysyi katkaisten hiljaisuuden välillämme.
- Ennen kuin opin edes kävelemään. Luultavasti jo kohdussa, hymyilin ja silittelin tamman kaulaa.
- Ai. Onko sun perheellä sitten omia hevosia? hän jatkoi, kiinnostuneena.
- On, montakin. Mä asun tossa kilpatallilla, nauroin Mickeyn ihmetellessä valtavaa, edessämme lentelevää kovakuoriaista.
- Ai tossa? Sä oot Henryn tytär? Christopherin ääni oli epäuskoinen.
- Joo, minä olen Sir Henry Widdingsin tytär, hymyilin kujeilevaa hymyä.
- Mä kävin sopimassa just ennen kuin tulin tänne siitä apukouluttajan paikasta! Christopher sanoi innostuneesti.
- Eli sä sait sen paikan? Vau, onnea, faija on etsinyt siihen tyyppiä jo kohta viisi kuukautta, naurahdin ja olin yhtä innostunut.
- Kiva tuntea joku ennalta, mies vastasi.
- Muuten, kuinka vanha olet? kysyin mieltäni vaivaavan kysymyksen. Tuuli puhalsi viileän ilmavirran kasvojani vasten ja nautin tunteesta.
- 20. Sinä? hän vastasi, hyssytellen lehteä kavahtanutta ratsuaan. Aria puhisi ja lontosti eteenpäin. Olin huomannut, ettei tamma oikein kuumalla ilmalla jaksanut tapella turhia, vaan käyttäytyi siivosti päästäkseen vähemmällä vaivalla.
- 18, pian 19, vastasin hymyillen, sisäisesti riemuiten osuessani oikeaan.
- Mutta tarpeeksi minusta, kerro jotain itsestäsi, virnistin Christopherin suuntaan.
- No, olen Christopher Tourette, olen perheen ainoa lapsi. Äitini on Isabella Coogan ja hän tulee Irlannista ja isäni on Sebastien Tourette, hän on puhdas ranskalaissukuinen mies. Äitini rakastaa hevosia ja kotonani Länsi-Ranskassa onkin kaksi hevosta hänen ilonaan. Isäni ei niinkään välitä hevosista. Aloitin ratsastuksen nelivuotiaana ja ensimmäinen oma ponini oli shetlanninponi Macaron, kun täytin 10. Sen jälkeen tuli Salsa, ärhäkkä connemara, kun olin 15, ja Mickeyn ostin täytettyäni 18. Haluan tehdä työtä hevosten parissa, kouluttaa ja kisata kenttäradoilla. Siinäpä se, hän kertoi lämpimällä äänellä. Ja minä vain tuijotin ihaillen, Arian pärskyessä ja Mickeyn astellessa Christopherin ohjaamana kohti yksityispuolta.


Tämäpä tässä, aika paljon on tämä tarina enemmälti jutuskelua kuin ihan peruspuunaamista hevosten kanssa.

Nimi: Jenni, Minion Disaster "Disa"

08.05.2015 08:34
Oli maanantaiaamu. Kävelin kuivaa hiekkatietä pitkin. Potkin kiviä ja hiekkaa pois tieltäni hermostuneisuuteni takia- tämä olisi ensimmäinen hoitopäiväni.
Astuin punaiseen talliin. Kävelin hetken matkaa Disan karsinan luo. - Disa, kutsuin sitä. Se höristi korviaan, ja jatkoi heiniensä syömistä.
Avasin karsinan oven. Otin telineestä Disan riimun, puin sen ponin päähän ja aloin harjaamaan sitä pitkin ja rauhallisin vedoin.
Harjaamisen jälkeen putsasin kaviot. Sen aikana Disa yritti leikkiä kanssani, mutta lopulta sain tehtyä senkin.
Päätin, etten menisi vielä tänään ratsastamaan, sillä en ollut edes vielä tutustunut tähän tapaukseen- sitäpaitsi kuulin,että se on kunnon vekkuilija.

// Ensi kerralla tulee pidempi tarina!!!!!

Nimi: sofia,Silva Transition

28.04.2015 19:18
Minua jännitti,oli ensimmäinen hoitopäiväni!Hodin shetlanninponia jonka nimi on Silva Transition eli Ralli.Äiti vei minut tallille.Minua alkoi jännittää vielä enemmän,kun kävelin sateen kastelemalla pihalla kohti tallirakennusata.Kun pujahdin sisään nenääni tulvahti heinän tuoksu.Aloin kävellä hitaasti käytävää pitkin.Vastaan minua käveli nainen joka tervehti minua.
-Hei!Minun nimeni on Bella,oltko sinä se Silva Transitionin uusi hoitaja?
-Olen minä,vastasin Bellalle.
Juttelimme hetken ja sain tietää että Ralli oli ulkona tarhassa.Kun lopetimme keskustelun,hain riimun ja suunnistin tarhaa kohti.Tarhan portilla huomasin että Ralii oli hirveän rapainan.
-Harjaan sen kun olen saanut sen kiinni,mutisin itsekseni.
Mutta orin kiinni otto oli vähän haasteelisempaa.Puolentunnin yritysten jälkeen onnistuin saamaan sen kuitenkin kiinni.Vein Rallin talliin,ja hain harjan ja kaviokoukun.Äskeisen jälkeen odotin että poni olisi karannut, mutta se seisoi ihan kiltisti paikoillaan kun harjasin sitä.Hellin sitä kunnes Bella ehdotti että menen maneesiin käyntiä.Niinpä sitten satuloin Rallin ja lähdin taluttamaan sitä ulos.Mutta Ralli huomasi löysän otteeni ja tempaisi itsensä,niin sitten poni juoksi pitkin pihaa minä perässä.Siihen kului reilu tunti että ori suvaitsi tulla luokseni,kuin mitään ei olisi tapahtunut.
-Ralli!!!Puuskutin hengästyneenä.
Mutta lopulta pääsin Ratsastamaan.Aluksi meni hyvin,mutta sitten Ralli päätti tehdä pienen rodeoesityksen.Pari pukitusta onnistuin pysyä selässä mutta kolmannella otteeni lipesi ja tipuin kuin mikäkin perunasäkki.Ralli ravasi luokseni ikään kuin kysyen:Eikö ollutkin hauskaa?
Minua alkoi naurattaa hirveästi.Vein Rallin talliin,riisuin sen satulan ja lopuksi harjasin perusteellisesti.Kun äiti tuli hakemaan ,en olisi halunnut lähteä.Hyvästelin vielä Rallin,ennenkuin käännyin kohti ulko-ovea

Nimi: Cherry, Crazy Love "Ove"

12.04.2015 19:15
Kävelin riimunaru kädessä tarhanportille. Näin Oven vilkaisevan minua. Avasin tarhanportin ja luikahdin siitä sisään. Suljin portin perässäni ja lähdin hölkkäämään Oven perään, kun se ravasi karkuun. Saavutin Ovea hiljalleen. Olin juuri saamassa Oven kiinni, kun se teki äkkinäisen käännöksen ja laukkasi karkuun.
-Voi hyvänen aika, tiuskaisin ja lähdin uudelleen hevosen perään. Ove laukkasi laiskasti jonkun matkaa. Ove pysähtyi heinäkasalle syömään. Se pärskähteli tyytyväisenä. Ove piti minua silmällä. Kävelin hitaasti sitä kohden. Pääsin metrin päähän Ovesta. Ove jännitti lihaksiaan ja oli valmis säntäämään karkuun. Hyppäsin yhdellä loikalla sen viereen ja sain riimunarun kiinni riimuun. Ove sai kuitenkin nykäistyä riimunarun kädestäni. Ove kääntyi ja laukkasi pukitellen pois. Lähestyin Ovea uudelleen. Pääsin sen viereen. Nappasin riimunarusta kiinni ja lähdin taluttamaan Ovea portille.
Halasin oria. Se oli niin tavattoman ihana. Olin ollut Oven hoitaja vasta vähän aikaa, mutta olin alkanyt kiintyä oriin. Irrottauduin orista ja aloin harjata sitä. Vedin harjaa tottuneesti karvan mukaan. Nautin hevosen harjaamisesta, vaikka ori tanssahteli ympäriinsä. Ove kuopi maata ja pärskähteli levottomasti.
-Seisoppas nyt vielä hetki paikallaan, rauhoittelin Ovea. Harjaamisen jälkeen nappasin valmiiksi karsinalle tuomani satulan. Nostin satulan Oven selkään. Laitoin satulavyön kiinni ensimmäiseen reikään. Laitoin kuolaimet Ovelle suuhun ja kiristin leukaremmin. Leukaremmin jälkeen kiristin turparemmin. Otin ohjat kaulalta ja lähdin taluttamaan Ovea Kastanjankentälle.
Laskin jalustimet. Kiristin satulavyötä muutamalla reiällä ja nostin vasemman jalkani jalustimeen. Olin juuri ponnistanut maasta noustakseni satulaan, kun Ove lähti kävelemään kaviouralle. Pääsin selkään ja otin ohjat tuntumalle. Pyrin ratsastamaan Ovea avuille mahdollisimman hyvin. Sain Oven ihan hyvin avuilla. Muutamat pätkät sujuivat erittäin hyvin ja Ove esitteli loistokasta keskikäyntiä. Välillä Ove loikki sivulle ja pukitteli, mutta toimi yllättävän hyvin. Pyrin ratsastamaan paljon voltteja ja taivuttelemaan hevosta. Ove alkoi vähitellen taipua oikein hyvin. Taivuttelun jälkeen pyrin harjoittelemaan pohkeenväistöjä käynnissä. Ove väisti hienosti. Vähän yli vartin käynnissä työskentelyn jälkeen siirryin työskentelemään ravissa. Ove alkoi hitaasti pyrkiä peräänantoon. Ove taipui hyvin volteilla myös ravissa. Tein paljon ravi-käynti siirtymisiä ja käynti-ravi siirtymisiä. Ove oli mahtava.
-Voo, rauhoittelin Ovea. Ove hidasti laukkaa ja pärskähteli. Käänsin Oven voltille ja hidastin laukkaa vielä vähän. Tein puolipidätteen ja valmistelin Ovea laukan vaihtoon. Napautin pohkeilla ja Ove teki onnistuneen laukanvaihdon. Käänsin Oven uudelleen voltille. Ove laukkasi voltin kiltisti vastalaukassa ja taipui ihan mukavasti. Voltin jälkeen tein jälleen puoli pidätteen ja valmistelin Oven uuteen laukanvaihtoon. Laukanvaihto onnistui hyvin. Siirsin Oven ravin kautta käyntiin. Annoin Oven kävellä uralla vapaalla ohjalla. Ove käveli nätisti uralla. Se oli hikinen.
-Onko sinulla joku ongelma, kysyin Ovelta kikattaen, kun se tökki selkääni. Käännyin ympäri ja näin Oven huvittuneen katseen, kun se mussutti porkkanaa. Ove oli todella tyytyväisen oloinen, kun se oli saanut porkkanaa raskaan tunnin jälkeen. Taputin Ovea kaulalle, jonka jälkeen lähdin bussipysäkkiä kohden. Arabella käveli luokseni, kun olin astumaisillani portista ulos. Rapsutin Arabellaa korvan takaa. Arabella hieroi päätään jalkaani vasten ja pärskähteli tyytyväisenä.

Nimi: Cherry, Crazy Love "Ove"

08.04.2015 19:00
-Hyvä poika, sanoin ja laskin Oven kavion alas. Ove pärskähti ja astui askeleen sivulle. Laitoin kaviokoukun takaisin muiden harjojen viereen ja nappasin pölyharjan. Harjasin Oven jalat ja selän tottuneesti. Ove liikuskeli paikallaan ja koitti yltää harjojen viereen jättämiini porkkanoihin.
-Voi sun kanssas, et sä noihin yllä, totesin. Ove mulkaisi minua, jonka jälkeen se jatkoi yrittämistä. Selän ja jalkojen harjaamisen jälkeen nappasin pehmeän harjan ja harjasin Oven maahaa. Ove pärskähteli levottomasti. Se alkoi kuopia.
-Aaa, tässähän tämä Oven satula on, hihkaisin ja käännyin ympäri. Lähdin kävelemään takaisin Oven karsinalle satula ja suitset mukana.
-Hei, olen Cherry, kerroin edessäni sesovalle tytölle.
-Moikka mä olen Wildy, tyttö hihkaisi.
-Mulla on Ove hoitohevosena, selitin -Onko sinulla hoitohevonen? jatkoin.
-On minulla, nimittäin tämä tässä, hän vastasi. Golden Boy, luin karsinan ovesta. Jatkoin matkaani takaisin Oven karsinalle.
Pujotin Ovelle kuolaimen suuhun ja laitoin suitsien remmit kiinni. Nostin satulan Oven kaulalle ja liu`utin sitä taakseppäin, kunnes se oli hyvällä kohdalla. Laitoin satulavyön kiinni, mutta vain ensimmäiseen reikään. Avasin Oven karsinanoven täysin auki, ja lähdin taluttamaan Ovea Kastanjankentälle.
Talutin Oven Kastanjankentälle. Pysäytin sen kentän keskelle kaartoon. Ove ei meinannut aluksi pysyä paikoillaan, mutta asettui kuitenkin lopulta paikoilleen. Laskin jalustimet alas ja kiristin satulavyön. Siirsin Oven hiukan lähemmäs kentällä valmiiksi ollutta penkkiä. Nousin penkille, ja laitoin vasemman jalkani jalustimeen, ponnistin selkään. Tarkistin, että satulavyö oli tarpeeksi kireällä, ja pyysin Oven kävelemään uralla. Annoin Ovelle vapaan ohjan pärin käyntikierroksen ajaksi.
Otin ohjat tuntumalle, ja pyysin Ovea ravaamaan. Ove lähti reippaaseen raviin. Koitin löytää oikean rytmin kevennykseen, ja totutella Oven raviin. Käänsin Oven voltille lyhyensivun lopussa. Taivutin Ovea sisällepäin, ja sain huomata olevani pukittelevan orin selässä. Pyysin Ovea eteenpäin kikattaen vallattomasti.
-Tuoko oli sinun mielestäsi reipasta ravia, kuiskasin Oven korvaan, kun se rauhoittui taas reippaaseen raviin. Ove hirnahti ja heilutti päätään. Käänsin Oven uudelleen voltille. sillä kerralla Ove ravasi voltin oikein nätisti.
-Koitetaanko lyhyt laukkapätkä? kysyin Ovelta. Tein puoli pidätteen ja annoin laukka-avut. Ove nosti laukan ja pukitti. Napautin pohkeella Oven laukkaan lisää vauhtia, kun se jäi matelemaan. Ove siirtyi reippaaseen laukkaan, ja lopetti matelemisen. Laukka oli ihanaa! Pyysin Oven takaisin raviin pitkän laukkapätkän jälkeen. Taputin oria kaulalle. Työstin Ovea vielä hetken ravissa.
Annoin Oven kävellä muutaman kierroksen uralla vapain ohjin.
-Hyvin meni, kehuin sitä ja taputin sitä kaulalle. Ohjasin Oven takaisin kaartoon ja hyppäsin selästä. Löysäsin satulavyötä kahdella reiällä ja nostin jalustimet. Lähdin taluttamaan Ovea tyytyväisenä talliin.
Pesin Oven kuolaimet pesupaikalla. Paketoin suitset pikaisesti. Vein suitset ja satulan varustehuoneeseen, jonka jälkeen harjasin Oven pehmeällä harjalla. Annoin Ovelle porkkanan.
-Olit sä kyllä ihana tänään, sanoin ja hautasin pääni sen harjaan. Vilkaisin rannekelloani ja huomasin kellon. Seuraava bussi tulisi kahden minuutin kuluttua. Kävin viemässä harjat takaisin paikalleen. Lähdin juosten kohti bussipysäkkiä heti, kun olin sulkenut tallinportin perässäni.
Ehdin juuri ja juuri bussiin. Bussissa katselin nettisivuilta tallilla pidettäviä valmennuksia ja tunteja. Ajattelin, että kun tuntisimme toisemme hiukan paremmin voisimme osallistua jollekkin niistä.

Nimi: Wildy, Golden Boy

05.04.2015 14:07
Harjasin Goldenia. Ori oli jo kyllästynyt mutta en antanut sen vaikuttaa tekosiini. Seinää oli jo potkittu ja kättäni komisti hampaanjäljet. Ruunalla ei ollut aavistustakaan mitä tänään tekisimme. Kun Golden oli harjattu laitoin sille riimunarun ja lähdin taluttamaan ruunaa kohti tallin takana olevaa rakennusta.
-Anteeksi, minä sanoin jollekin tallipojalle. -Jos sulla on yhtään aikaa niin voisitsä auttaa mua uittaa Goldenia. Toisen pitää olla altaan toisella puolella, minä kysyin.
-Okei, Poika sanoi ystävällisenä. Talutin Goldenin rakennukseen ja poika laittoi toisen riimunarun riimun toiselle puolelle.
-Tänään mennään uiskeltelemaan. Se on kivaa, minä sanoin Goldenille ja ohjasin tämän veteen. Ruuna mietti hetken kunnes tajusi veden olevan kivaa. Se käveli rohkeasti syvemmälle.
-Mä oon muuten Colin, poika sanoi.
-Wildy, minä esittäydyin. Goldenin jalat eivät ylettyneet enää pohjaan. Kurottauduin antamaan Goldenille herkkua.
-Hieno poika, minä kehuin. Kurkotellessani namia, Golden ottikin hihastani kiinni ja horjahdin ammeeseen. Uin äkkiä pintaan.
-Ootsä okei? Colin naurahti auttaen minut ylös altaasta.
-Joo, minä nauroin ja otin päällystakini pois.
-Näytit kyllä aika hupaisalta, Colin hihitti. Nauroin kuin en olisi sitä ennen tehnyt.
-Ei hyvää päivää, minä sain naurun seasta sanotuksi ja päästin Goldenin ulos altaasta. Talutin tämän karsinaan, pyyhkäisin pari kertaa hikiviilalla ja laitoin loimen. Katsoin kännykästäni kelloa.
-Ei vitsi. Skootteri on korjauksessa ja bussi tulee vasta puolen tunnin kuluttua, minä mutisin.
-Haluutko kyydin? Colin kysyi.
-Jos vaan jaksat, minä sanoin. Colin ja minä menimme mustalle moottoripyörälle ja Colin käynnisti sen.
-Lainaa tätä, Colin sanoi ja laittoi takkinsa harteilleni. Ajoimme kotini pihaan.
-Kiitti, minä sanoin ja menin sisälle vaihtamaan vaatteet.

Nimi: Cherry, Crazy Love "Ove"

05.04.2015 10:40
-Jätä minut tuohon, sanoin.
-Selvä, äitini sanoi. Hän pysäytti valkoisen Land Roverinsa bussipysäkille.
-Kiitos kyydistä, huikkasin äidilleni ja hyppäsin ulos Land Roverista. Jäin katsomaan auton perään, kunnes se ajoi mutkan taakse ja katosi näkyvistä. Lähdin kävelemään kohti Kastanjantallia ratsastuskassi kädessä.
Kävelin Oven karsinalle. Karsinan oven takaa tuijottivat tutut silmät, Oven silmät. Hymyilin itsekseni ja avasin karsinan oven. Astuin sisälle karsinaan ja halasin Ovea. Sen pää lähestyi taskujani uhkaavasti. Ove halusi herkkuja taskustani.
-Tässä sulle vähän porkkanaa, sanoin ja nappasin porkkanan kassista. Halkaisin porkkanan puoliksi ja annoin toisen puolikkaan Ovelle. Jätin orin karsinaansa mussuttamaan porkkanaaansa ja lähdin hakemaan Oven harjoja ja viemään kassini pukuhuoneen lukolliseen kaappiin.
-Nyt sä näytät siistiltä, sanoin ja astuin askeleen taaksepäin ihailemaan lopputulosta. Ove näytti todella kyllästyneeltä seisomaan hoitokarsinassa, mutta olihan se joutunut seisomaan siinä koko sen ajan, kun olin harjannut sen ja letittänyt sen häntää. Lähdin hakemaan suitsia.
Minulla kesti jonkun aikaa löytää Oven suitset. Löysin kuitenkin lopulta Oven suitset. Lähdin kävelemään takaisin Oven karsinalle heti, kun olin viimeinkin löytänyt sen suitset.
Pujotin kuolaimet Oven suuhun ja laitoin sille suitset päähän.
-Hyvä poika, kehuin sitä ja taputin sen kaulaa. Ove hörisi ja nuuski taskujani toiveikkaan näköisenä. Aloin nauraa, kun Ove katsoi minua kovin epätoivoisen näköisenä.
-Ei vielä, sait jo yhden porkkanan puolikkaan tänään, naurahdin Ovelle. Ove kuopi lattiaa sillä välin, kun minä kiristin remmejä sen suitsissa. Ove alkoi korskua ja heitellä päätään karsinassa.
Talutin Oven yhteen pyöröaitauksista. Kiersin riimunarun Oven kaulan ympäri ja sidoin sen niin, että se roikkui löysästi Oven kaulan ympäri. Otin ohjakset käteen ja lähdin taluttamaan Ovea. Talutin Ovea hetken ympyrällä, pidin löysästi kiinni ohjista ja annoin sen kävellä rauhallisesti perässäni. Kun minusta tuntui siltä, että Ove seurasi jo ihan hyvin laitoin ohjat sen kaulalle ja annoin sen seurata minua. Aluksi Ove ei tajunnut olevansa vapaa ja se käveli ihan kiltisti vieressäni. Ove kuitenkin päätti testailla, pääsisikö se irti. Ove hyppäsi ison loikan sivulle, ja näytti silminnähden hämmästyneeltä, kun se ei ollut ollenkaan kiinni. Ove ravasi ympyrää ja kääntyi toiseen suuntaan, aina kun meinasin saada sen kiinni.
-Otas porkkanaa, sanoin Ovelle. Ove tuli heti ottamaan porkkanaa.
-Herkkusuu, kikatin kun Ove tutki taskujani siltävaralta, että niissä olisi lisää herkkuja.
-Valitan ei ole, sanoin ja käänsin taskuni sen nähtäväksi. Ove jäi vierelleni mussuttamaan porkkanaa. Otin riimunarun sen kaulalta ja lähdin taluttamaan sitä takaisin talliin.
Ove yritti karata muutaman kerran takaisin tullessaan, mutta käyttäytyi suhteellisen hyvin, ajattelin harjatessani Ovea. Puhdistin Oven kaviot, ja tarkistin jalat. Ovella oli vieläkin paljon virtaa, vaikka se oli juuri juossut puoli tuntia ympyrällä minua karkuun. Jätin Oven karsinaan harjaamisen jälkeen. Kävin hakemassa kassini kaapista. Ennen lähtöäni kävin vielä moikkaamassa Ovea ennen, kuin lähdin.
-Nähdään huomenna pika, sanoin ja lähdin kävelemään bussipysäkille.
Äitini oli jo odottamassa bussipysäkillä, kun saavuin sinne.

Nimi: Wildy, Golden Boy

04.04.2015 10:33
Pujotin riimun Goldenin päähän. Ruuna antautui minun käsiteltäväksi. Laitoin sen kiinni ja aloin harjata. Goldenilla oli selvästi liikaa energiaa jota se purki minuun koko ajan, tavalla tai toisella. Kun olin valmis, vaihdoin riimunarun pidempään ja nappasin pitkän raipan. Talutin Goldenin kentälle joka oli ilmeisesti yhden tunnin vapaa. Päästin riimunarun pitkäksi ja annoin ruunan kävellä hetken. Kun tämä sai hieman alkulämpöä, sohin hieman pitkällä raipalla. Golden nosti kauniin ravin. Kehuin tätä ja annoin ruunan ravata. Kun ravit oli ravattu annoin Goldenin käppäillä hieman vapaana sillä portit olivat kiinni. Golden seurasi hieman kauempaa kun minä kasasin puomeja ja kavaljetteja. Kun ne olivat pystyssä, nappasin ruunan riimunarusta kiinni ja pyysin sen ravin kautta laukkaan. Laukkailtuamme hetken ympyrää, juoksin puomien vierestä Goldenin kanssa, tein täyskaarron ja menin Goldenin vierellä kavaljetin. Toistimme tätä pari kertaa kunnes annoin Goldenin hiljentää käyntiin. Ori oli tuhlannut energiansa ja kävi nyt sieraimet suurina. Kehuin tätä ja annoin ruunalle porkkanan. Talutin ruunan suoraan pesupaikalle ja laitoin kiinni. Huuhtelin ja harjasin Goldenin ja ruuna käyttäytyi hyvin sillä ei jaksanut panna vastaan. Talutin Goldenin karsinaan ja lähdin kotiin.

Nimi: Cherry, Crazy Love "Ove"

04.04.2015 09:45
Bussi kurvasi tietä pitkin edessäpäin näkyvälle bussipysäkille, jossa minun piti jäädä kyydistä. Katsoin ikkunasta ulos ja näin lukuisia hevosia tarhoissaan tyytyväisen näköisinä. Ihastelin hevosia bussin ikkunasta.
Hyppäsin pois bussista ja lähdin juoksemaan tallirakennuksia kohti. Tullessani tallin portille pysähdyin katselemaan ympäriinsä. Pari ratsukkoa näkyi työskentelevän kentällä. Arvelin kentän olevan Kastanjankenttä, koska kaikki kentällä olevat ratsukot työskentelivät kouluratsastuksen parissa.
Kävelin sisälle Kastanjantalliin. Tallissa oli lukuisia karsinoita. Kävelin karsinarivistöjen mukaisesti ja luin karsinoiden ovissa olevia nimikylttejä.
Löysin Oven karsinan ja nappasin käteeni riimunarun lähistöltä. Lähdin astelemaan tarhalle päin riimunaru kädessäni miettien, että oli aikamoinen onnenpotku, kun sain hoitohevosen. Hymyilin itselleni näpräillessäni riimunarun lukkoa.
Ove seisoskeli portin lähistöllä, kun tulin tarhalle. Ori ravasi kevyin askelin tarhan toiseen päähän heti, kun avasin portin. Livahdin sisään tarhaan rauhallisesti, ja suljin portin perässäni. Lähdin kävelemään hitaasti Oven perään. Ori näytti siltä, että se ei aikonut antaa ottaa kiinni. Kävelin vielä pariaskelta lähemmäs oria, kunnes se lähti jälleen ravaten karkuun. Se hirnahteli iloisesti.
-Voi sun kanssas, mutisin. Hevosen pysähdyttyä lähdin taas kävelemään rauhallisesti sitä lähemmäs. Tällä kertaa pääsin orin lähelle, ennen kuin se ravasi pois.
-Ove katsos mikä täällä on, houkuttelin hevosta lähemmäs ja heiluttelin juuri kassistani napattua porkkanaa. Ove tuli lähelle, mutta pysähtyi parin metrin päähän minusta. Yhtäkkiä ori hyppäsi eteenpäin ja nappasi porkkanan kädestäni. Sain riimunarun kiinni sen riimuun. Ori asteli kiltisti vieressäni tarhanportille asti. Se näytti ilkikuriselta mussuttaessaan porkkanaa. Ove sinkosi eteenpäin heti sen jälkeen, kun olin saanut portin kiinni perässäni. Sain Oven käyntiin vasta sen ravattua puolet matkasta tallille. Olin juossut hevosen perässä koko sen ajan, kunnes olin vihdoin saanut sen voltin kautta käyntiin. Ove käveli nätisti lopun matkasta yhtä sivulle loikkaa lukuun ottamatta.
Napsautin riimunarut molemmin puolin kiinni Oven riimuun. Lähdin hakemaan Oven harjoja. Löydettyäni varustehuoneen etsin Oven harjoja.
-Moi, tarvitsetko apua? joku kysyi selkäni takaa. Käännyin ympäri ja näin naisen, jonka epäilin olevan Huusari.
-Kyllä, taidan tarvita, sanoin.
-Minä olen muuten Huusari, nainen esittäytyi.
-Olen Cherry ja en löydä Oven harjoja, sanoin.
-Ne ovat täällä, Huusari sanoi.
Kävelin takaisin hoitokarsinalle, johon olin jättänyt Oven. Harjailin Ove vähän aikaa. Ove kyllästyi harjaukseen nopeasti, ja teki sen aik selväksi. Se nappasi harjoja suuhunsa.
-Harja tänne, komensin Ovea. Nappasin harjan sen suusta. Otin kaviokoukun ja nostin vasemman etujalan putsatakseni sen, mutta mitä kummaa joku harjasi selkääni. Käännyin ympäri ja ihmetyksekseni näin Oven harja suussa viattoman näköisenä.
-Voi höppänä, mutisin ja aloin nauraa.
Vein Oven karsinaan. Silitin orin kaulaa. Ove laski päänsä syliini.
-Heippa Ove, sanoin ja lähdin karsinasta. Hain Oven harjat ja vein ne takaisin paikalleen, ennen kuin lähdin takaisin bussipysäkille. Vilkaisin rannekelloani. Seuraava bussitulisi kolmen minuutin päästä. Lähdin juoksemaan pysäkille, jotta en myöhästyisi.

Nimi: Wildy, Golden Boy

04.04.2015 08:39
Nappasin Goldenin harjapakin matkalta ja kipitin ruunan karsinalle.
-Moi. Muistatko minut vielä? Minä kysyin ja rapsutin Goldenia harjan alta. Otin harjapakista pölärin ja aloin hieroa hevosta pyörivin liikkein. Golden seisoi suhteellisen nätisti. Vaihtaessani harjaa pehmeämpään ruuna alkoi kyllästyä. Se kuopi maata ja heitteli päätään.
-Älä viitti! Minä ärähdin jatkaen harjaamista. Golden ei kuitenkaan kuunnellut minua vaan potkaisi seinää.
-Nyt rauhotu! Minä tokaisin ja nykäisin ruunan riimunarusta. Tämä alkoi mököttää ja sain harjattua ruunan. Vaihdoin kaviokoukkuun. Liu'utin kättäni Goldenin säältä kohti vuohista ja ruunurajaa. Nojauduin hieman ruunaa vasten ja tämä nostikin nätisti kavionsa. Yritin puhdistaa muraa ja likaa joka oli aika reippaasti jäänyt kavioon kiinni. Päätin huuhdella Goldenin kavioit.
-Tulehan, minä sanoin ja talutin ruunan pesukarsinaan. Laitoin veden valumaan ja huuhtelin Goldenin jalat. Golden yritti livistää puhdistuksesta mutta lopulta ruunan jalat kiilsivät. Kuivatin niitä hieman pyyhkeellä ja talutin ruunan karsinaan. Siistin vielä harjan ja hännän, vein harjapakin oikealle paikalle ja lähdin kotiin.

Nimi: Wildy, Golden Boy

03.04.2015 20:06
Astuin sisälle talliin. Ai helavatti kuinka ulkona tuulee. Kadotin piponi jo matkalla mutta sen etsiminen oli nyt sivuseikka.
-Golden Boy, Golden Boy...ahaa. Tässä, minä mumisin selaillen karsinoita. Kohotin katseeni kyltistä ja mikä seisoikaan edessäni. Komea ruuna katseli minua kaltereiden takaa. Kun olin avaamassa karsinaa, kaksi naista käveli ohitseni.
-Oletko sinä se Goldenin uusi hoitaja, Wildy? Toinen naisista kysyi. Mietin hetken vastausta.
-Öö...taidanpa olla, minä mutisin ujona.
-Tervetuloa! Minä olen Huusari ja tämä on Bella, toinen naisista sanoi. Kättelin molempia.
Kun olimme höpötelleet hetken, Huusari ja Bella lähtivät ja jäin kahden Goldenin kanssa. Raotin toistamiseen karsinan ovea, ja pääsin kuin pääsinkin sisään. Golden katseli minua hämmästellen ja kohotti hieman toista takakaviotaan.
-No Golden? Etkö pidä siitä että yksityisyyttäsi häiritään? Minä kysyin vaikaa en odottanutkaan. Kun laitoin käden taskuuni Golden höristi korviaan innostuneena.
-Nytkö meistä tuli heti kavereita? Minä kuiskasin ja istuin karsinan seinää vasten. Golden työnsi päänsä heti syliini ja lipoi kieltään. Annoin tälle pienen palan sokeria ja pörhötin ruunan otsatukkaa. Kun olin ehkä vartin istunut maassa, nousin vaihteeksi ylös. Liikutin käsiäni Goldenin kaulalle ja siitä selälle.
-Komea ori kyllä olet, minä hymähdin. Taputin oria hellästi kaulalle ja poistuin karsinasta. Nyt olin tutustunut Goldeniin.

Nimi: Omppuliini

29.03.2015 11:54
Cilla Freedom


Olin pyöräilemässä tallille. oli sumuinen aamu. ajattelin hypätä rataa aamupäivällä, tai ainakin yrittää. Saavuin tallille. Hain Cillan riimun. Avasin portin, ja kutsuin Cillaa. Ei Cilla tietenkään tullut, joten hain porkkananpalan ja kutsuin häntä. Pian hän jo ravasi luokseni. pujotin riimun Cillan päähän, ja annoin porkkananpalan. Talutin Cillan tallin hoitokarsinaan, ja otin loimen pois. ''tämä onkin nyt helpompaa, kun on ollut loimi päällä..'' mietin. Kun olin harjannut Cillan, hain satulan. Asetin sen Cillan selkään, ja rupesin kiristämään satulavyötä. Cilla näykki ilmaa, muttei pystynyt näykkimään minua , kun olin laittanut riimut tarpeeksi kireälle. Sain satulan laitettua, ja sitten hain martingaalin. Rupesin laittamaan sitä ongelmitta. hain suitset. Kun laitoin riimun kaulalle, Cilla nosti päänsä heti pystyyn. Asetin Cillan pään alle porkkananpalan maahan, ja sitten pujotin suitset Cillan Suuhun. Sitten laitoin suojat Cillalle. Talutin Cillan pihalle. Sitten suuntasin helmenkentälle, jossa oli valmennuksesta jääneet esteet. Kun pääsin kentän keskelle, nostin ravin kautta laukan. Suuntasin ristikkoesteelle. Cilla hyppäsi, mutta horjahdin Cillan kaulalle laskeutuessa. ohjasin seuraavalle esteelle, ja Cilla pukitti laskeutumisen jälkeen. Jatkoin jääräpäisesti seuraavalle esteelle. Cilla kieltäytyi hyppäämästä, ja tipuin selästä. Cilla ravasi kentän keskelle. Karjaisin Cillalle ''Hyi!!'' ja nousin takaisin selkään. Ohjasin vähän ajan jälkeen uudestaan esteelle, ja Cilla hyppäsi ihan kiltisti. Ja pian koko estesarja oli menty läpi. Taputin Cillaa ja kehuin. Ohjasin Cillan ulos kentältä. Saavuimme Kastanjantallin eteen. laskeuduin selästä, ja talutin Cillan hoitokarsinaan. Otin satulan ja suitset pois, ja laitoin Riimun . Vein varusteet satulahuoneeseen. talutin Cillan tarhaan. Cilla rupesi laukkaamaan tarhaa ympäri. Katselin Cillan menoa ja palasin talliin. Näin Husaarin. Tervehdin ja hän takaisin. Husaari kysyi, haluaisinko auttaa päivätunnilla, ja suostuin. (Ps. v-nimeni on Tiia)

Nimi: Omppuliini

28.03.2015 21:19
Istuin sängylläni. Kello oli 18.13 . Mietin kokoajan aiemmin tapahtunutta ratsastusretkeä. Mieleni teki mennä tallille Cillan luokse. Mietin hetken.. pian muistin, että bussi kulkisi tallille päin ja ulkona on kylmä joten en pysty pyöräillä. katson bussin aikataulut.. Seuraava bussi tulisi 9 minuutin päästä!! hain äkkiä tallivaatteeni, puin otin Cillalle ostamani hoitopussin, jossa oli riimunnaru, harjoja, kaviokoukku, hevosennameja , raippa ja kypärä. otin kassin tuoliltani ja menin alas pukemaan ulkovaatteet. juoksin linja-autopysäkille. Astuin bussin kyytiin ja annoin rahat. Muistin, että maneesissa on kohta aloittelioiden tunti. Kyysyn Husaarilta saanko auttaa. saavuin tallille. Arabella tuli vastaan ja kävelimme yhdessä Cillan tarhalle. Otin uuden riimunnarun ja menin tarhaan. Onneksi Cillalla oli riimu päässä, jotta saan sen helpommin kiinni! talutin Cillan talliin karsinaan ja otin loimen pois. Pian näin Husaarin. Menin hänen luo ja tervehdin. Pian Husaari vastasi, että tunnilla on jo avustajia. Voisin kuulemma tulla huomisen tunnille auttamaan jos ehdin. nyökkäsin ja lähdin. menin Cillan karsinaan ottamaan Cillasta kuvia. Annoin Cillalle namin ja taputin. ''Huomenna hypätään esteitä.. mitäköhän siitäkin tulee..'' Cilla hirnahti takaisin naurahdin ja silittelin Cillan kaulaa.

Vastaus:

Vastaan yleiskommentilla viimeisimpään tarinaasi.

Nimi: Omppuliini

28.03.2015 19:57
Cilla Freedom

Oli ihana Kevätilma, joten päätin mennä tallille. 10 min myöhemmin Saavuin tallille ja menin suoraan talliin hakemaan Cillan riimun. Kävelin tarhalle, ja haistelin ihanaa hevosen ja kevään tuoksua. Saavuin tarhan portille. Suljin portin ja sanoin '' Heippa söpöliini'' Cillalle. kun olin laittamassa Cillalle riimua, Cilla laukkasi tarhan toiseen päähän! Cilla ei todellakaan aikonut jättää tarhassa olevia heiniä ennen kuin oli syönyt ne kokonaan. Kutsuin 2 kaveriani auttamaan kun monen yrityksen jälkeen en saanut Cillaa kiinni. Piiritimme yhdessä Cilla nurkkaan ja aloin lähestyä Cillaa. ojensin taskustani porkkananpalan ja kun Cilla nappasi sen kädestäni, riimu oli jo päässä. Kiitin ystäviäni ja lähdin taluttamaan Cillaa talliin. Kun päsimme tarhasta ulos, Cilla sai hirveän hepulin. Cilla rupesi hypiskelemään ja talsimaan hermostuneena, ja koitin rauhoitella sitä. Parin minuutin päästä Cilla oli rauhoittunut ja talutin sen talliin. Sidoin Cillan vapaaseen hoitokarsinaan ja rupesin hoitamaan häntä. Sen jälkeen laitoin satulan, ja se ei ollut helppoa. Aluksi Cilla veti minua hihasta,ja luimisteli. Cilla huomasi etten helposti suuttunut siitä. Sitten, se puraisi minua olkapäästä. Sanoin ''Hyi!!'' ja katsoin Cillaa vihaisesti. Sen jälkeen Cilla antoi kiltisti laittaa satulavyön, ainakin kuvittelin niin. Sitten laitoin suitset, ja ihmettelin miten Cilla antoi niin kiltisti laittaa suitset? Noh, jatkoin hommiani. Pian, kun olin valmis, talutin Cillan ulos tallista ja talutin maastopolulle päin. Sitten, kun olin laittanut jalustimet, nousin selkään. Lähdimme paastopolkua pitkin kävelemään. Pian, kun löysimme pitkän suoran, Kiristin ohjat. Cilla tiesi mitä tämä lupasi. Nostin ravin, ja Cilla nosti kuin automaattisesti sen jälkeen laukan. Me molemmatin nautimme siitä, kunnes edessä päin, noin 10 metrin päässä oli kaatunut puunrunko. Tiesin että Cillalla ei saisi hypätä ilman martingaalia, joten hidastin äkkiä vauhtia. Cilla vastahakoisesti jatkoi laukkaa, ja pian oli ainoa vaihtoehto, kääntää metsään. Käänsin vasemmalle Cillan ruumista vasemmalle, ja pian olimme sammalmetsikössä. Cilla ymmärsi hidastaa, kun kulkeminen muuttui vaikeaksi. Huomasin, että metsässä kulki pieni ura. Lähdin ratsastamaan sitä pitkin. Cilla epäröi, mutta painoin pohkeilla sitä eteenpäin. puolen tunnin päästä, olimme metsän ympäröimänä, ja ura jatkui pitkälle metsään. Minua alkoi mietittämään, jos eksyisimme Cillan kanssa, ja kukaan ei löytäisi meitä. Vajosin ajatuksiini, ja Cilla jatkoi uralla kävelemistä. 10 minuutin päässä, huomasin vasemmalla pellon. ajatelin laukata sen poikki, sillä sieltä saattaisimme löytää kotiin.Käänsin Cillan vasemmalle pellolle, ja kiristin ohjia. Cilla tajusi, että kohta mennään. Olin nostamassa ravia ensin, mutta silla nosti jo laukan. Cilla laukkasin todella kiltisti. Kun pääsimme pellon päällä olevalle kukkulalle, pysäytin Cillan. Huomasin kaukana jonkun talon. Lähdin laukkaamaan sinne. 20 minuutin päästä saavuimme talolle. Pian kekkasin. Se oli Husaarin talo!! Lähellä siis olisi tallit ja rakennukset olisivat siis lähellä! Lähdin seuraamaan Husaarin talon hiekkatietä, ja näin pian tallin. Ravasin pian tallin pihapiiriin. Tallin edessä laskeuduin satulasta. Jalkani meinasivat pettää alta, mutta selvisin kyllä. Laitoin jalustimet niin etteivät ne roiku, ja talutin Cillan talliin. laitoin Cillan vapaaseen hoitokarsinaan kiinni. Otin satulan ja suitset pois,ja laitoin riimun. Taputin Cillaa ja annoin porkkanan. ''Olet kyllä hassu poni, vaikka tämä on eka kerta kanssasi!'' sanoin. Katsoin kelloa, ja se näytti 15.00 Talutin Cillan tarhaan, ja menin maneesin kahvioon, ja ostin vettä ja leivän. Söin ja seurasin estevalmennusta. ''hmmh.. huomenna voisin testata esteitä..'' Hymyilin. Muistin juuri. Unohdin laittaa Cillalle loimen! Kun olin syönyt, menin äkkiä Cillan tarhalle. Tietysti Cilla li juuri piehtaroinut mudassa. Hain Cillan tarhasta ja vein hoitokarsinaan. Harjasin Cillan Dandyharjalla ja putsasin kaviot. Lopussa pyyhin vielä lopussa Cillasta pölyt pehmeällä harjalla ja laitoin loimen. Talutin Cillan takaisin tarhaan. Vilkaisin vielä Cillaa ennen kuin Palasin maneesiin seuraamaan valmennusta.

Vastaus:

Vastaan yleiskommentilla viimeisimpään tarinaasi.

Nimi: Mikaela

23.03.2015 19:47
Alloverdaplace Caramel Rewa

Kävelin tarhalle riimu kädessäni. Portilta kutsuin Karkkia. Se ravasi luokseni korkein askelin. Pujotin riimun Karkin päähän. Karkki käveli tottelevaisesti vierelläni. Talliin päästyäni sidoin Karkin kiinni ja aloitin harjaamisen. Hoitaminen sujui ilman erityisempiä ongelmia. Hain ensiksi satulan ja satuloin Karkin. Sitten hain suitset. Tiesin jo ettei Karkin suu avautuisi helpolla, joten olin edellisenä iltana kehitellyt erillaisia ideoita joilla saisin Karkin avaamaan suunsa. Laitoin pienen omenan palasen kuolaimien eteen ja tarjosi sitä Karkille. Kun Karkki avasi suunsa ottaakseen tarjoamani omenan, pujotin kuolaimet reippaasti sen suuhun. Karkki pudisti ärsyyntyneenä päätään, mutta olin jo saanut suitset sen päähän. Kiinnitin vielä suojat Karkin jalkoihin. Sitten lähdin taluttamaan sitä kohti kenttää. Komensin Karkkia pysymään paikallaan ja nousin reippaasti satulaan. Taputin Karkkia sillä se oli totellut hyvin. Taisi olla hyvä päivä. Ohjasin Karkin uralle. Tein erillaisia tehtäviä, jottei Karkki tylsistyisi. Karkki vaikutti kiinnostuneelta. Ratsastin voltteja, kahdeksikkoja, tein peruutuksia, pohkeenväistöä, suunnanvaihtoa kokorataleikkaalla... Kokeilin mahdollisimmman montaa eri liikettä. Taputin Karkkia aina, kun se teki oikein. Kokeilin mennä puomeja sekä ravissa että laukassa. Sekin sujui hyvin. Karkilla oli tänään hyvä päivä. Olin todella tyytyväinen. Päätin että ratsastuksen jälkeen pesisin Karkin. Kävelin loppukäyntejä hetken uralla. Sitten pysäytin Karkin ja laskeuduin satulasta. Löysäsin satulavyötä. Talutin Karkin talliin ja riisuin siltä varusteet. Laitoin riimun sen päähän ja talutin sen pesupaikalle. Täytin sangon vedellä ja kastoin sienen siinä. Aloin pesemään Karkkia. Pestyäni ja kuivattuani Karkin harjasin sen vielä huolellisesti. Putsasin kaviotkin hyvin, enkä välittänyt siitä vaikka Karkki ei vaivautunut nostamaan kavioitaan kunnolla. Vilkaisin kelloa. Ehtisin hyvin vielä puhdistamaan varusteet. Eikun hommiin. Puhdistin satulan ja suitset oikein kiiltäviksi. Pesin kuolaimet sekä jalustimet. Siten kiinnitin kaikki paikoilleen. Harjasin vielä Karkin suojat puhtaaksi. Olin tyytyväinen itseeni, sillä olin tehnyt aikamoisen urakan. Kävin vielä taputtamassa Karkkia hyvästiksi.

Vastaus:

Hienoa Mikaela!

Taisin jo edellisessä kommentissani mainita siitä, kuinka kuvailet paljon. Hyvä, pidä kiinni siitä!

Haha, Karkkin kanssa saa aina tapella suitsimisesta! Toisinaan vaaditaankin paljon kärsivällisyyttä sen kanssa. Karkki oli eilen puomitunnilla ja sen ratsastaja saikin aikansa tapella sen kanssa suitsimisesta. Muuten tunti meni lähestulkoon hyvin. Hiljalleen tammani alkaa kehittymään!

Kiitos muuten varusteiden pesemisestä! Ne todellakin oli pesun tarpeessa, kun menin kompuroimaan siellä maastossa tamman kanssa ja en ehtinyt heti pesemään. Voisin jossain vaiheessa pitää teille vaikka yksityistuntia, joka tulisi ainakin Karkille tarpeeseen. Sopisiko sinulle tämä?

Saat 30v€.

- Huusari

Nimi: Sanni

22.03.2015 10:58
Nevada Neriffe "Neva"

Kun tulin Nevan tarhan portille se lähti ravaamaan minua kohti. Olin niin iloinen tästä pienestä ja joidenkin mielestä vain kiinniottamista helpottavasta eleestä. Minä ajattelin sen niin, että Neva tunnisti minut ja se halusi olla kanssani. Viimekerran kouluratsastuksen jälkeen olin ajatellut pitää tänään vähän rennomman päivän ja juoksuttaa ponia. Avasin siis tarhan portin ja laitoin Nevalle riimun. Sen karva ei näyttänyt kovin likaiselta, joten päätin harjata sen vasta juoksutuksen jälkeen. Olin ennen tarhalle menoa vienyt juoksutusliinan ja -raipan ympyräaitaukselle. Aitaukselle tultuani vaihdoin riimunnarun liinaan ja otin raipan käteen. Kävelin aitauksen keskelle ja laitoin perässäni portin kiinni. Valutin liinaa pidemmäksi, jotta Neva pystyisi kulkea isolla ympyrällä. Annoin ponin ensin totutella liinassa kävelemiseen ja sitten siirsin sen maiskautuksella raviin. Neva ravasi rennosti pitkin askelin ja pärskähteli. Vähän ajan päästä vaihdoin suuntaa, annoin Nevan vähän kävellä ja siirsin uudelleen raviin. Kun Neva löysi sopivan rytmin sanoin "laukka" ja heilautin raippaa. Pidensin hieman liinaa ja annoin Nevan laukata. Neva olisi tuskin tarvinnut raipan heilautusta puheen lisäksi, mutta se oli hyvä varmistus. Muutaman kierroksen jälkeen vaihdoin taas suuntaa ja ennen kuin kerkesin edes kunnolla sanoa "laukka" Neva jo nosti sen. Ajattelin ensin, että se säikähti jotakin, mutta sitten huomasinkin, että vaikka laukka olikin aika hurjaa se ei silti ollut holtitonta. Neva oli siis jotenkin osannut aistia aikeeni ja kun se kuuli merkin se oli jo valmistautunut. Lopetettuani Neva oli vielä aivan intoa täynnä ja olisi vielä halunnut jatkaa juoksemista, mutta olin juoksuttanut sitä jo lähes tunnin, joten päätin lopettaa. Neva käveli vierelläni talliin korvat hörössä ja hirnahti kun astuimme talliin. Muutama hevonen vastasi ja Neva näytti olevan siihen todella tyytyväinen, sillä se asteli karsinaansa ylväin askelin. Harjatessani annoin Nevalle vielä palkkioksi halin ja porkkanan, jonka olin pilkkonut kotona valmiiksi.

Vastaus:

Vastailen näihin tarinoihisi foorumin päiväkirjassasi.

Nimi: Henna

22.03.2015 07:53
Astelin tallin käytävällä ja aivastelin. Heinänuhani on ehkä ärsyttävin asia maailmassa. Ellakin vaikutti hieman ärtyisältä ja potki seiniä.
-shhh, mussukka. Mennäänkö hyppimään esteitä? Lässytin Ellalle. Se hörähti vastaukseksi ja nuolaisi minua. Hain uutuuttaan kiiltävät meksikolaissuitset ja koulusatulan ja puin ne Ellalle.
Ajattelin, että menisimme ulos, mutta tajusin, että kenttää reunustivat koivut.
-Mennään sitten maneesiin, huokaisin raskaasti.
Jatkuu

Vastaus:

Vastaan tarinasi jatko-osaan.

Nimi: Mikaela

18.03.2015 16:30
Alloverdaplace Caramel Rewa

Avasin tallin oven. Kävelin Alloverdaplace Caramel Rewan eli Karkin karsinalle. Pujahdin karsinaan ja sidoin Karkin kiinni. Aloin harjaamaan sitä pitkin rauhallisin vedoin. Vaihdoin harjan kaviokoukkuun ja aloin putsaamaan kavioita. Karkki nosti kyllä kavion, mutta se melkein hipoi maata. Onnistuin kuitenkin putsaamaan kaviot. Päätin koittaa miltä Karkilla tuituisi ratsastaa, joten hain varusteet. Suitsia laittaessani Karkki ei suosunut avaamaan suuta. Yritin miettiä jotain keinoa millä saisin Karkin avaamaan suunsa, kun Karkki avasi suunsa hamutakseen taskuani. Laitoin suitset salamannopeasti paikoilleen. Kiinnitin vielä suojat Karkin jalkoihin. Sitten laitoin oman kypäräni päähäni ja lähdin taluttamaan Karkkia kohti ratsastuskenttää.
Kun nousin selkään, Karkki yritti lähteä liikkeelle, mutta onnistuin pitämään sen paikoillaan. Lähdin lämmittelemään sitä kevyessä ravissa. Karkki ravasi todella reippaasti, joten päätin alkaa tekemään voltteja. Hetken päästä Karkki kuitenkin alkoi kyllästymään, joten vaihdoin tehtävää. Päätin kokeilla pohkeenväistöä. Se sujui hyvin. Halusin kokeilla laukannostoja. ravasin uraa pitkin, istuin syvälle satulaan ja nostin laukan. Karkki syöksähti laukkaan. Minun oli pakko kääntää se voltille, jotta saisin sen taas kuulolle. Ravasin hetken voltilla, sitten siirryin uralle. Nostin laukan uudestaan. Tällä kertaa oli varautunut Karkin vauhtiin paremmin. Laukkasin suurta ympyrää. Kokeilin kuunteleeko Karkki minua, tein pidätteen ja Karkki hidasti. Tosin hieman vastahakoisesti. Taputin kuitenkin sitä ja vaihdoin ravissa suunnan. Ravasin hetken ja sitten jäin käyntiin. Kokeilin vielä kuitenkin muutamia peruutuksia. Hetken päästä aloin kuitenkin kävelemään loppukäyntejä. Taputin Karkkia, se oli kiva ratsu, kunhan sen vain sai kuulolle. Laskeuduin satulasta ja löysäsin satulavyötä. Lähdin sitten taluttamaan Karkkia takaisin talliin.
Riisuin Karkilta varusteet. Vein ne pois. Sidoin Karkin kiinni ja aloin harjaamaan sitä huolellisesti. Selvitin sen harjan ja hännän. Kavioiden putsaus sujui hyvin, vaikka Karkki ei nostanutkaan kavioitaan kovin korkealle vaan piti ne melkein kiinni maassa. Halasin Karkkia. Olin onnellinen kun sain hoitaa sitä. Ehkäpä joskus tulevaisuudessa saisin osallistua sillä kisoihin. Tietenkin minun pitää vielä harjoitella. Mutta eihän sitä koskaan tiedä. Otin Karkilta riimun pois ja suljin karsinan oven. Lähdin kävelemään ulos tallista. Ajattelin Karkkia koko kotimatkani.

Vastaus:

Hienoa Mikaela!

Kuvailet tarinassasi paljon, mikä elävöittää sitä. Näin on myös helpompi päästä mukaan tarinaasi ja pysyä kartalla lukiessa mitä tapahtuu.

Karkki on mielenkiintoinen ratsuna, varsinkin silloin kun se ei toimi niinkuin itse haluaisi. Hiljaa hyvä tulee! Uskoisin, että ajan kanssa teistä tulee Karkin kanssa upea pari.

Karkkin kanssa onkin tarkoitus vielä vaan olla ratsastuskoulun käytössä ja sitten joskus tulevaisuudessa tamma käy kilpailemassa alaisuuksissa. Nyt se kuitenkin on loistava ratsastuskoulun käytössä!

Tästä on hyvä jatkaa. Saat 30v€.

- Huusari

Nimi: Sanni

15.03.2015 09:54
Nevada Neriffe "Neva"

....Kun Neva oli hyvin kuulolla aloin tekemään väistöjä. Aluksi Neva ei olisi oikein jaksanut keskittyä, mutta jo parin kierroksen jälkeen se alkoi pyöristyä. Kun olin saanut tehtyä molempiin suuntiin hyvät pätkät, päätin laukata. Kokeilin nostoa lyhyen sivun keskeltä ja ainakin ajoitus osui kohdalleen, mutta nostosta tuli aikamoinen syöksähdys. Sain onneksi hillittyä Neva innostuksen jo seuraavalla pitkällä sivulla kääntämällä pienelle voltille. Seuraavalla lyhyellä sivulla tein uudelleen noston ja tällä kertaa onnistui paremmin. Ylimääräisten höyryjen ulospäästämiseksi päätin laukata kevyessä istunnassa 3 kierrosta putkeen. Sain siinä myös itse vähän tasapaino harjoitusta. Kun sitten siirsin Nevan ravin kautta käyntiin, annoin sille hetkeksi pitkät ohjat, koska poni näytti jo selkeästi hikoilevan. Pian kuitenkin otin ohjat takaisin tuntumalle ja ravasin pari kierrosta sekä vaihdoin suuntaa. Lopuksi päätin vielä vähän taivutella Nevaa ja samalla testailla kuinka venyvä se oli. Avotaivutus oli vähän hakusessa, koska en ole itse mikään kovin hyvä kouluratsastaja. Lopulta kuitenkin saimme muutaman hyvän pätkän molempiin suuntiin. Neva oli selvästi hieman kankea oikealle, joten päätin, että seuraavalla kouluratsastus kerralla harjoittelisimme sitä lisää. Viimeiseksi tein vielä pitkät loppukäynnit. Kun tulin kentältä tallissa ei ollut ketään. Hoidin kuitenkin aivan normaalisti Nevan ja lähdin kotiin.

Vastaus:

Vastailen näihin tarinoihisi foorumin päiväkirjassasi.

Nimi: Sanni

14.03.2015 09:50
Nevada Neriffe "Neva"

Aurinko paistoi, kun pyöräilin kovalla vauhdilla tallia kohti. Olin päättänyt mennä aikaisin tallille ja ratsastaa Nevalla pitkään itsenäisesti. Tallille saavuttuani hain Nevan tarhasta ja hoidin sen pikaisesti, mutta perusteellisesti. Neva seisoi kiltisti paikallaan, kun harjasin ja satuloin sen. Matkalla maneesiin näin Husaarin, joka juoksi päärakennusta kohti. "Onkohan Husaarilla jokin hätä" ajattelin, mutta en viitsinyt huutaa hänelle kysyäkseni, koska hän oli niin kaukana. Hetken mielijohteesta päätinkin käydä katsomassa onko Jääkentän pohja jo tarpeeksi pehmeä ratsastamiseen. Minun onnekseni se näytti juuri sopivalta, mutta hypätä siellä ei vielä voisi. Kentän keskelle päästyäni kiristin satulavyön ja nousin selkään. Jalustimet säädettyäni napautin kevyesti pohkellani ja Neva lähti kiltisti liikkeelle. Ohjasin Nevan uralle ja aloitin alkukäynnit. Neva tuntui olevan hyvin innostunut, kun oli päässyt pitkän talven jälkeen ulos työskentelemään. Parin minuutin kuluttua keräsin ohjat ja aloin tekemään voltteja ja pysähdyksiä, herätelläkseni Nevaa. Sen jälkeen siirsin ponin raviin ja jatkoin volttejen ja ympyröiden tekemistä. Verryttelyn lopuksi tein vielä lyhyitä ravi-käynti siirtymisiä. Neva tuntui kuuntelevan hyvin apujani ja se alkoi vähitellen pehmetä edestä.

Tarina tulee kadessa osassa. 2. osa tulee huomenna.

Nimi: Sanni

12.03.2015 17:57
Oli ensimmäinen hoitopäiväni. Olin aivan innoissani, koska oli saanut Nevada Neriffen eli Nevan hoitoponikseni. Heräsin aamulla jo aikaisin, vaikka normaalisti olen unikeko. Pyörälin tallille noin kello kymmeneksi. En ollut varma milloin tunnit alkaisivat, mutta pihalla näin vain Arabellan, joka hölkötteli minua kohti. Kävelin sen kanssa loppu matkan talli pihalle ja sitten se lähti omille teilleen. Ajattelin, että ensimmäisenä päivänä tutustuisin vain Nevaan ja nousisin selkään vasta seuraavalla kerralla. Talli käytävällä Bella tuli minua vastaan ja moikkasin häntä iloisesti. Kysyin häneltä Nevan karsina paikkaa ja naureskelimme sitten hetken, koska olin kokoajan seisonut huomaamattani Nevan karsinan edessä. Kun käännyin näin Nevan, joka odotti kiltisti, että tulisin rapsuttamaan sitä. Kun avasin oven, se hörähti minulle ja silloin minusta tuntui, että minun todella kuului olla Nevan hoitaja. Silittelin hetken Nevaa ja menin sitten hakemaan harjat. Laitoin Nevan kiinni, vaikka oli kuullut, että se on ihan kiltti hoitaessa. En tuntenut kuitenkaan Nevaa niin hyvin, että olisin luottanut siihen niin paljon, että olisin hoitanut sen ilman riimua. Ongelmia ei kuitenkaan syntynyt ja Neva tuntui täysin nauttivan harjauksesta niinkuin minä harjaamisesta. Kun olin hoitanut Nevan, jäin vielä hetkeksi auttelemaan tunnille saapuvia aloittelijoita, jos he tarvitsivat apua. Lähtiessäni kävin vielä Nevan karsinan kautta sanomassa sille heipat.

Vastaus:

Vastailen näihin tarinoihisi foorumin päiväkirjassasi.

©2019 Virtuaalitalli Hevosjärven tila - suntuubi.com