Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Tänne saavat kirjoittaa vapaasti hoitotarinoitaan virtuaalitalli Hevosjärven tilan hoitajat & yksityisten omistajat myöskin & tilan työntekijät. 

Huom! Kun kirjoitatte tarinan, niin muistathan myös mainita oman hoitajanimesi, sekä mahdollisesti hoitohevosesi nimen. Sähköposti ja kotisivun osoite eivät ole pakollisia tietoja. Jos kirjoitat hoitomerkin tai extratehtävän, niin mainitsehan siitä heti tarinan alussa? 

Kiitos tarinoistanne!:)

Vieraskirja <  1  2  3  4  > [ Kirjoita ]

Nimi: Tiude ja Sissi

11.12.2015 22:17
Muistin ponin silkkiset korvat, jotka olin saanut nähdä eilen. Sen herasilmät ja söpön laikun kaulassa. Oli ollut niin ihanaa päästä näkemään Namua. Vielä nytkin olen innoissani, kun joku sanoo sanan "Namu". En muista milloin olen viimeksi ollut näin onnellinen.
-Vieläkö sinä valvot? kysyi ääni huoneemme ovelta. Suljin heti silmät ja esitin nukkuvaa. Äiti hymähti ja sulki oven. Avasin silmäni heti uudelleen, ja ajattelin huomista. Menisin tietysti Sissiä hoitamaan.

Jep, löysin itseni tallilta. Sissi oli juuri kentällä tunnilla. Menin katsomaan kentän sivulle. Selässä oli pikkutyttö, jota jännitti hieman. Vähän ajan päästä hän kuitenkin rentoutui huomatessaan, ettei Sissi tee mitään. Paitsi totteli ja haukotteli. Se näytti erittäin väsyneeltä pyöriessään käynnissä tehden välillä ympyröitä. Kuulin tyttöä opettavan Huusarin sanovan nimeni. En kuullut mitä hän sanoi, mutta astuin pari askelta lähemmäksi.
-Otatko Spyken? Voisit vielä mennä sen kanssa vähän reippaampaa.
-Jee, sanoin hymyillen ja kävelin Sissin luo. Pidin kiinni ohjista tytön tullessa alas.
-Voinko mennä maastoon? kysyin Huusarilta innokkaasti.-En ole kauaa.
Huusari naurahti iloisesti:-Tottakai, mene vain reipasta vauhtia sitten, hän muistutti vielä.
-Joo, vakuutin. Menisimme kyllä reippaasti.

Huusari ja tyttö lähtivät ilmeisesti tytön äidin kanssa juttelemaan kun minä menin selkään. Polveni olivat kuitenkin suussa asti. "Voi miten olenkaan tyhmä", ajattelin tajutessani etten ollut säätänyt jalustimia. Laitoin hihnat toisiksi kuluneimpaan reikään kunnes tajusin:-Minähän lähden sinne maastoon!
Tulin siis alas selästä ja talutin Sunnyn polun lähtökohdan eteen. Hyppäsin siinä selkään ja panin poniin vauhtia. Se innostui heti ja korvat pyörivät ympäri ämpäri sen pärskiessä iloisesti. Polku alkoi hiekkatiellä, jota ympäröivät kauniit puut. Oksien lomasta siivilöityi auringon valo. Auringon säteet näkyivät myös lätäköissä, mitä oli vähän siellä sun täällä. Ohjasin Spyken hiekkatien reunasta lähtevälle polulle. Polulla oli ylä- ja alamäkiä,mistä Sissi tykkäsi. Annoin hieman pohkeita kun sissi jo ravasi kovaa. Se nautti joka hetkestä. Siirsin Sunnyn käyntiin ja kävelimme vähän matkaa eteen päin.

JATKUU

Nimi: Emmi ja Siru

05.12.2015 22:44
JATKOA

- Mun on nyt pakko mennä, Siru juoksee muuten seiniä pitkin, naurahdin ja suuntasin kohti Sirua, joka tosiaankin oli hieman hermostunut.
- Joojoo Siru, nyt mennään.
Liu'utin satulan oikealle kohdalle. Satulahuopa jäi toiselta puolelta hiukan ruttuun, joten jouduin säätämään satulahuovan kanssa. Siru imi itsensä täyteen ilmaa, joten vyön kiristys tuotti hieman vaikeuksia. Onneksi sain sen juuri ja juuri ensimmäisiin reikiin. Vilkaisin kelloa, joka oli paria minuuttia vaille kuusi ja linja-auto tulisi puoli kahdeksalta, ehdin ehkä nippanappa. Ujutin uolaimet pikaisesti suuhun ja laitoin remmit kiinni. Laitoin hiuksetkin letille, jotta kypärä sopisi päähäni.
Olin vetämässä hanskaa käteeni pitäen Sirun ohjaa kyynärtaipeessani. NAKS, kuului ja ohja katkesi poikki ja tamma juoksi käytävälle kohti ovea.
- SIRU PER... PERUNAPÄÄ! karjaisin ja lähdin juosten perään.
- Mitäs täällä tapahtuu? sanoi tallin puolelle ilmestynyt Huusari.
- Ohjat katkes ja näin ja joo ei mitää pahempaa, kai.
Huusari katseli minua hetken ja pyöritteli hymyillen päätään. Solmin ohjat katkenneesta kohdasta, saakoon nyt hetken kelvata. Sitten poistuimme vähin äänin kohti Kastemaneesia.

Kiristin vyötä ja nousin selkään. Siru tuntuikin hetki aika lennokkaalta ja reippaalta, onneksi maneesissa oli muutama muukin ratsukko, jotta Siru ei olisi juossut maneesin seinästä läpi kavereiden luokse. Pidensin jalustimia parilla reiällä. Siru oli kyllä minule vielä nipin napin sopiva, mutta jos kasvaisin vielä, ratsastaminen olisi jätettävä. Annoin ponin siirtyä uralle vapain ohjin. Väistelimme muita ratsukoita parhaamme mukaan. Tamma askelsi melkoista kyytiä ja esitti pelottavampaa, kuin muumien mörkö, mutta minusta Sirun uhmailut olivat Pikku-Myyn luokkaa. Kävelin noin kaksikymmentä minuuttia tehden hieman voltteja ja suuria kaarevia reittejä. Siru tuntui alussa aika jännittyneeltä, mutta kun keräilin hieman ohjia niin sain ponin paremmin apujen väliin ja ihan ookoo kuolaintuntumalle. Pikku hiljaa käynnin sujutta aloin työstää ponia kevyessä ravissa. Alkuun poni hieman testasi ja teki pohkeesta vain pyrähdyksen ja tiukan kurvin sisälle. Onneksi kuitenkin juuri ja juuri pysyin selässä. Annoin päättäväiset pohkeet ja raipan näpäytyksen vielä merkiksi siitä, että kanssani ei pelleily tule kuulonkaan. Sen jälkeen poni alkoikin totella. Tein ihan perus ympyröitä ja vähän taivuttelin paljon ja aloin hiljalleen vaatia syvempää muotoa ja takajalkojen aktiivista käyttöä. Aika pian Siru liikkuikin rehdissä peräänannossa ja kuunteli istuntaa ihan huippu hyvin. Vaihdoin vielä muutaman kerran suuntaa ja siirsin sitten käyntiin.

Välikäytien jälkeen otin mukaan hieman laukkaa. Nostin kulmasta laukan, laukkasin pitkälle sivulle ympyrän ja siirsin käyntiin lyhyelle sivulle johtavassa kulmassa. Lyhyellä sivulla tein hiukan sulkutaivutusta. Aloitin nostolla. Siru nosti hyvin, mutta vauhtia oli ihan liikaa, joten jouduin tekemään puolipidätteitä runsaasti. Tamma hermostui ja teki ympyrällä kaamean terävän pukkihypyn ja lähti tuhattasataa oikealle, roikuin kaulalla ja en pystynyt tehdä oikeastaan mitään. Poni juoksi päin seinää ja sitten PUM. Lensin maahan ja siinä ajassa Siru oli jo kaukana, se pukitteli kuin hullu lehmä. Muut ratsukot katselivat huolestuneena ja kyselivät sattuiko minua.
- Ei tässä mitään, kunhan saan uljan mustan kröhöm, kiinni.
Aika nopeasti poni kuitenkin rauhoittui, joten saatoin kaapata sen kiinni. Nolostuneena kipusin takaisin selkään. Ensimmäisenä poni pyrähti eteenpäin ja sitten pysähtyi, onneksi olin varautunut siihen. Jatkoin ratsastusta normaalisti. Nostin nyt laukan ja laukkasin maneesia ympäri pari kierrosta ihan rauhassa.
- Prrr, soooooo, kuiskasin samalla, kun yritin istua mahdollisimman tiiviisti satulassa. Se uttoi ja poni rauhoittui ja asettui laukassakin kuulolle. Tein lyhyelle sivulle avotaivutusta, siinä ei onneksi ollut mitään ongelmia. Tein tehtävän vielä muutaman kerran, kunnes vaihdoin suunnan vasempaan kierrokseen. Laukat nousi todella hyvin tähän suuntaan ja ympyröihinkin olin suhteellisen tyytyväinen. Avot, no ne meni niin ja näin, mutta ihan ookoosti kuitenkin. Vilkaisin puhelimeni kelloa, joka oli sattumoisin jäänyt taskuuni.
- Ei himpura, mulla on enää puolituntia aikaa, jos meinaan ehtii bussiin, sanoin ääneen.
- Sun pitää sit varmaa sit kiirehtii, Minka virnuili katsomossa.
Ravailin pikapikaa loppuravit pitkin ohjin. Sen jälkeen tulin alas taluttamaan loppukäynnit.

Avasin satulavyön, joka oli hiestä kostunut. Nostin penkin selästä ja vein karsinan oven eteen telineeseen. Sen jälkeen oti pitaisesti suitset pois ja kävin puhdistamassa kuolaimet. Otin vielä harjan käteen ja kävin poni kevyesti läpi. Putsailin vielä kaviot, ennekuin heitin vaaleanpunaisen fleecen selkään. Viimmeiset rapsutukset, jonka jälkeen vein varusteet pois, minulla oli tasan kaksi minuuttia aikaa ehtiä bussiin. Juoksin kassi hölskyen tallilta. En muuten ehtinyt siihen linkkaan...

Nimi: Emmi ja Siru

04.12.2015 19:38
Sininen, hieman ajassa kulahtanut paikallisbussi pysähtyi narskuen tienposkeen. Nousin nopeasti penkiltä ja kävelin ulos raittiiseen ilmaan. Kuului vieno hymähdys ja bussi lähti matkoihinsa. Jäin seisoskelemaan hetkeksi kaivaakseni kännykkäni taskusta. Whatsapp oli täyttynyt tallitytöt-ryhmän viesteillä. Lähdin tallustamaan kohti edessä kohoavaa Hevosjärven tilaa. Selailin kännykkääni samalla vilkuillen eteenpäin. Vaimea kavion kopse kantautui lähemmäksi ja pian Arabeltsku sieltä kipittikin, kannoillaan tietenkin 'muutama' koira. Eläinlauma johdatti minut talliin saakka, ja kun ne tajusivat, ettei minulla ollut herkkuja, kääntyivät ne omille reiteilleen.
Talli oli juuri siivottu, tai ainakin luulin niin, sillä käytävä hohti kirkaan puhtaana ja suurimmaksi osaksi nelijalkaiset olivat ulkona. Astelin tammakäytävän läpi ponikäytävälle ja nappasin narun olalleni.

Siru ja Milli käyskentelivät tarhassa tyytyväisinä, eivätkä huomanneet tuloani lainkaan.
Vihelsin hiukan ja kaksi, tai no oikestaan useampi pää kääntyi kohti minua. Siru nakkeli niskojaan ja kiihdytti laukkaan. Milli lähti pienet kinut viuhuen perään ja kaksi karvakasaa juoksi kohti minua, eikä mitenkään erityisen hitaasti. Juuri ennen minua Siru tei kolmestaakuusikymppisen ja lähti tarhan toiseen päähän pukitellen. Muissakin tarhoissa alkoi tapahtua, ponit säntäilivät tarhoissaan kuin mitkäkin tohelot. Samaan aikaan alkoi leijailla lumihiutaleita, vain muutama ja todella hitaasti, mutta kuitenkin. Se hetki oli lumoava ja sai minut hymyilemään. Seisoin naru kädessä, pienenä pisteenä tarhojen välissä, joissa hevoset lempeästi rallasivat.
Niskaani pudonnut kylmä hiutale herätti minut jälleen haaveistani ja katsahdin eteenpäin. SIiru katseli minua suoraan silmiin. Otin askeleen lähemmäksi ja avasin portin. Tamma hamuili taskujani ja sitten, sitten se hörähti ja työnsi turpansa käteni välistä kainalooni ja jäi siihen pitkän, syvän huokauksen saattelemana. Silloin tajusin sen että Siru on oikeasti se elämäni hevonen. Napsautin lukon varovasti kiinni riimuun ja toin Sirun ulos tarhasta. Milli katseli minua hetken ja käveli sitten tarhan perälle heinäkasalle ja sain suljettua portin.

Tallissa tamma alkoi hirnua ja hyöriä, kun talutin sitä, sillä se luuli jäävänsä yksin. Hevoskäytävältä kuului kuitenkin vastahirnuntaa ja poni hieman rauhoittui. Päästin Sirun karsinaansa ja lähdin hakemaan harjoja ja varusteita. Saappaai natisivat kävellessäni kohti varustehuonetta, kuulin myös talliin tulevan porukkaa, varmaankin jotain tuntilaisia. Muistin itsekin pienenä aina kun menin ratsastustunnille ja mietin minkä ponin saan. Ja meninkin yleensä pikkuponeilla. Hymyilin jälleen.
Varustehuoneessa leijaili nahan vaimea tuoksu. Katselin tiivistä rivistöä, joka oli muodostunut erikokoisista satuloista. Muistin paikan, jossa Sirun varusteet olivat ennen olleet ja katsoin sinne.
Siellähän ne jököttivät tutussa paikassa. Nostin satulan käsivarsilleni ja laitoin suitset olalle. Toisessa kädessäni oli harjapakki ja suojat tungin taskuihin. Suuntasin sitten kohti Siru karsinaa. Vastaani tuli pieniä tyttöjä, jotka puhuiva kiivaasti tulevasta puomitunista. Yksi tyttö käveli hieman jäljessä muita. Katsellessani häntä suoja pullahti taskustani maahan suoraan tytön eteen. Tyttö katseli epäröiden ja nosti sitten suojan ja ojensi sen minulle.
- Kiitos.
- O-ole hyvä, tyttö sanoi ja katseli saappaan kärkiään.
- Olen muuten Emmi, ja hoitelen Siru-ponia. Kukas sä oot ? kysyin mahdollisimman ystävällisesti.
- Mä oon Monika ja no, käyn täällä silloin tällöin, Monika miltei kuiskasi ja katsoi sitten haikeasti kikkarahiuksisen tytön ja pitkän ja laihan tytön perään.
- Kyllä sä vielä porukkaan pääset, täällä on hyvä yhteishenki, ja voit pyytää apua kun tarvitset, mutta nyt mun on mentävä että ehdin illan ainoaan bussiin ratsastuksen jälkeen, sanoin hymyillen ja näytin vielä peukkua.
Tyttö katsoi minua silmiin hetken ja hänen suupielensä kohosivat ja sen jälkeen hän meni muiden perään.

Pyörittelin harjaa kädessäni. Siru katseli minua vähän väliä ja vaihteli lepuutettavaa jalkaa. Ajattelin nykyään paljon menneisyyttäni. Muistan milloin isäni lähti ja jäin äidin ja pikkusiskon kanssa kolmin, niihin aikoihin aloitin ratsastuksenkin. Oli tapahtunut jo niin paljon viidessätoista ikävuodessani. Joskus olin suoranaisesti kateellinen niille, joilla oli kokonainen perhe. Pyyhin ajatukseni ja päätin keksittyä hetkeen, olihan minulla Siru. Tamma oli kyllästynyt odotteluun ja näpräsi huulillaan karsinan kuivikkeiden seasta heinän korsia. Jatkoin lempeitä vetoja. Kaareva selkä sai harjan nousemaan takapuolta kohden aina ylös. Lautasilta moskat putosivat sipaisemalla. Harja liukui jalkoja pitkin aivan alas asti, se toistui nelisen kertaa. Seuraavaksi häntäjouhet saivat suoristua. Ajatella, että niin ohuet yksittäiset jouhet muodostavat niin paksun hännän. Siru antoi puhdistaa kaviotkin mallikelpoisesti.
Olin juuri liuttamassa etusuojaa tamman jalkaan, kun takanani kuului pieni ääni:
- V-voisitko auttaa minua, kun en uskalla ottaa Bellaa kun se on takapuoli oveenpäin, Monika kysyi.
- Tottahan toki, laitan ensin äkkiän nämä etusuojat, vastasin vedin tarrat kiinni. Laitoin pikaisesti myös toisen suojan. Nousin ylös ja kävelin tytön perässä Bellan karsinalle. Shettistamma nökötti tosiaan peppu oveenpäin. Astuin karsinaan ja sitten käännyin ympäri ja ojensin käteni Monikan eteen. Tyttö katseli hetken minua ja tarttui sitten päättäväisesti käteeni. Kiersimme ponin ja Monika sai Bellaa riimusta kiinni. Tamma oli kuin olisi nukkunut sikeääkin unta. Sen ilme oli jotain niin hupsua, että rupesimme nauramaan. Bella katseli meitä hölmistyneenä ja ravisteli
päätään, joka lisäsi naurun voimaa.

Jatkuu

Nimi: Sofi & Chali

30.11.2015 17:35
Ps. Hoitaessani näytti että se aristi toista takajalkaansa

Vastaus:

Kiitos ilmoituksesta!

Catherine otti eläinlääkäriin yhteyttä. Eli pidetään Chali eläinlääkärin tuloon saakka sairaslomalla. Karsinalepoa, kylmäystä ja sairastarha. Ei ratsastusta, eikä ylimääräisiä liikutuksia. Katsotaan mitä eläinlääkäri sanoo.

- Huusari

Nimi: Sofi & Chali (lempinimi)

30.11.2015 16:24
Minua jännitti hirveästi kun lähdin pyörällä tallille. Vihdoinkin näkisin Chalin. Menin tallille aikaisin. Sitten näin Husaarin. Kysyin häneltä että missä Chali on? Husaari vastasi että Chali oli tarhassa. Ajattelin puuhastella ensin vähän karsinassa Chalin kanssa. Sitten menisin hieman taluttelemaan Chalia tallipihalle. Hain Chalin tarhasta. Chali oli piiloutunut paksun puun taakse. Minä tietysti löysin sen. Sitten me menimme talliin. Kiinnitin riimunnarun. Sitten aloin harjata. Juttelin sille kaikenlaista. Chali oli rentona. Harjasin Chalia huolellisesti. Chali nautti paljon. Se venytti kaulaansa pitkälle. Sittenkun Chali kiilsi kokonaan lopetin. Sitten puhdistin kaviot. Takakaviolla Chali pieraisi. Hyi mikä haju! No jatkoin sitten putsaamista. Sitten kaviot olivat täysin puhtaat. Sitten annoin Chalille porkkanan. Niin sitten otin riimunnarun irti. Kävelin ulos tallista,Chali tietysti mukanani. Menimme hiukan tallipihalla. Sitten Chali rentoutui taas. Koitin hieman ravata. Mutta Chali pukitti ravinnostossa. Chali pääsi pakoon. Ja niinpätietysti. Chali löytyi lähimmän heinäkasan luota. Mutta onneksi sain sen kiinni. Vein Chalin laitumelle purkamaan energiaa. Menin sillävälin kun Chali oli laitumella siivoamaan sen karsinan. Päätin tehdä puhdasta jälkeä. Niinpä uurastin tunnin karsinassa. Sitten hain Chalin laitumelta. Päivä oli mukava,mutta piti lähteä kotiin. Hei hei Chali sanoin.

Nimi: Rosa&Rossini's Magic Moment "Rose"

15.11.2015 14:14
Laitoin riimunnarun kiinni Rosen riimuun ja talutin sen hoitokarsinalle. Olin päättänyt lähteä maastoon. Ilma oli viileän kirpeä, maassa oleva kura oli kovaa, jäätynyt. Rose oli rauhallisella tuulella joten olin päättänyt uskaltautua maastoon. Kutkuttava tunne mahanpohjassa kuitenkin ilmoitti minun jännittävän lähtöä hieman.
Laitoin Rosen kiinni hoitokarsinalle ja vilkaisin tyytyväisenä varusteita, jotka olin muistanut tuoda hoitokarsinalle. Aloin harjata Rosea, tarkistin jalat naarmujen ja haavojen varalta, mutta saatoin huokaistaa helpotuksesta. Rose paljasti kellertävät hampaansa, kun sai näköyhteyden minuun. Nauroin tammalle ja puhdistin sen kaviot tarkasti.
Kiristin satulavyön kummaltakin puolelta ja nostin kuolaimet käsieni väliin. Hieroin kuolaimia lämpimiksi ja puhaltelin niihin. Lopulta olin tyytyväinen ja nostin ohjat kaulalle ja aloin pujottamaan kuolaimia suuhun.
Laitoin kypärän päähän ja vedin turvaliivin takkini alle. Irrottelin Rosen ketjuista ja talutin pihalle. Laskin jalustimet alas ja kiristin vyötä. Rose hyöri ja pyöri ympärilläni ja arvasi ilmeisesti meidän menevän maastoon. Nauroin tammalle, kun se tanssahteli jaloillaan ympärilläni. Huusari tuli onneksi apuun ennenkuin nousin selkään.
"Maastoon lähdössä?" hän kysyi ja nauroi Rosen tanssahtelulle. Nyökkäsin hymyillen.
"Juu, voitko pitää tätä paikoillaan, että pääsen selkään?" kysyin ja Huusarin tarttuessa ohjiin ponnistin selkään. Säädin jalustimet tavallista lyhyemmiksi ja kiristin vyön. Pyysin vielä Huusaria tarkistamaan vyön pitävyyden.
"Kaikki kunnossa", hän sanoi hymyillen. Kiitin naista avusta ja kokosin ohjat. Painoin hieman pohkeilla ja Rose ponnisti eteenpäin ottaen muutaman raviaskeleen.
"Soo tyttö", sanoin nauraen, kun ohjasin tamman maastopolulle. Ohjasin Rosen oikeaan reunaan ja annoin sen tutkia ympäristöä. Rose ei ollut automaattituulella, joten olin varovainen säikähtämisten varalta. Tuuli heilutteli puitten oksia ja kokosi ohjia paremmin käteen. Käännyimme metsäpolulle, missä tiesin olevan ylämäkiä, missä voisimme kävellä. Nousin kevyeen istuntaan ja pidin Rosen harjasta kiinni, kun tamma kapusi loivaa ylämäkeä ylös. Polkumme mutkitteli puiden lomassa, kunnes saavuimme ojalle. Kannustin Rosea ojan yli, mutta tamma peruutti. Kehotin tammaa eteenpäin ja lopulta se suostui liikkumaan. Juuri ennen ojaa se nosti ravin ja hyppäsi ojan ylitse ravissa. En ollut varautunut sellaiseen ja valuin eteen päin satulassa. Kun pääsin istumaan paremmin jatkoimme matkaa hiekkatielle, missä nostin ravin. Ravailimme läheiselle pellolle, missä ajoin laukata. Rosen korvat sojottivat innostuneena eteenpäin nähdessään pellon. Istuin rauhalliseen harjoitusraviin ja nostin laukan pellon alussa. Rose ponnisti laukkaan ja annoin sen laukata kerrankin niin reippaasti kuin halusi. Nousin jalustimille ja keinuin laukan tahdissa. Rose juoksi korvat eteen suunnattuna ja jalat maata takoen. Istuin takaisin satulaan ja hidastin vauhtia. Rose pukitti silkasta ilosta ja suostui hidastamaan raviin ja käyntiin. Taputin tamman hikoavaa kaulaa ja annoin sen kävellä rauhassa takaisin. Sitten kävelimme kotimatkan metsätietä pitkin, kunnes päädyimme tarhojen taakse, mistä saatoimme jo nähdä tallin.

Hoidin Rosen ja levitin selkään hikiloimen. Pihatossa annoin tammalle porkkanan jonka se rouskutti tyytyväisenä.
"Hei sitten Rosette", kuiskasin ja lähdin kotiin.

Nimi: Tiude ja Sissi

13.11.2015 17:14
Jatkoa:
-Mitä teet täällä? Kysyin.
-Olinko sinulle töykeä, Linda kysyi.
-Et...Minä olin sinulle.
-Ymmärrän, jos Namua suret. Kyllä minuakin surettaa.
Mumisin jotain itsekseni. En itsekkään tiennyt mitä.
-Äiti sanoi, että Kiira ostaa ponin.
-M...mitä!?
Kiira on meidän serkkumme. Hänellä oli ennen poni mutta se sai kovan kaviokuumeen...
-Oikeasti?!
-Joo, Linda sanoi.
Minusta oli oikein, jos Kiira saisi Namun. Hän oli ollut niin kovin surullinen. Ja plussaa on vielä sekin, ettei hän asu kovin kaukana.
-Ihanaa, sanoin.
-Mm... Kuule, tuletko kotiin syömään. Äiti säikähti missä olet. Sen jälkeen voimme lähteä katsomaan yhtä ponia, joka oli myynnissä.
-Sopii, sanoin.
Hymyilimme toisillemme ja lähdimme kävelemään kohti kotia. Tietysti ensin panin Spyken karsinaansa ja kuiskasin sille:-Tulen taas pian, kultamurunen .

Tämmönen aika lyhyt tarina nyt.

Nimi: Essi ja Gazelle Galadrielle

30.10.2015 09:53
Maassa oli kuuraa. Se rapisi ihanasti jalkojeni alla kun kävelin kohti Kuunpihattoa Zellaa katsomaan. Se tuli minua vastaan ilmeisesti makupalaa odottaen sillä suunnisti heti taskulleni. "Olet sinä ainakin perso makealle" sanoin ponille jaotin sen kiinni. Menimme talliin ja laitoin tamman kiinni. Satulan nähdessään poni huokasi syvään selvästi hieman pettyneenä. Olin ajatellut että menisimme taas maastoon. En oikein ollut sillä tuulella että jaksaisin vääntä kiemuroita tai hyppiä esteitä. Poni oli näköjään rypenyt kurassa ja sen harjauksessa kesti hetki. Tamma jaksoi kuitenkin odottaa ja sai palkkioksi omenanpalan ennen kuin aloin varustaa sitä. Satulavyö tyntui olevan tarpeeksi kireältä ja suitset olivat päässä joten pääsimme ulos kirpeään syysilmaan. Toivoin todella talven tuloa sillä rakastan ilmojen viileyttä ja raikkautta. Nousin satulaan ja lähdimme suunistamaan Zellan kanssa kohti tietä. Pikkutamma oli innokas mutta tyytyi hitaaseen vauhtiin näin aluksi. Lenkki kesti noin 45 minuuttia ja sen aikana ehdimme ravailemaan ja laukattiinkin parisen kertaa. Näinne myös muutaman oravan puussa Zellaa säikyttelemässä mutta muuten tie oli hiljainen. Tamma kulki nätisti ja kevyesti mutta pientä jännitystä oli huomattavissa. Vierailuni jäi vahän lyhyeksi monien kokeiden ja muiden ongelmien takia. Ehdin kuitenkin käydä katsomassa Arabellaa ja rapsuttelin Zellaa vielä hetken ennen lähtöäni.

Nimi: Oasis

29.10.2015 08:22
Heips!

Anteeksi ihan kamalasti että en ole ehtinyt täällä käymään. Koulu on aivan kamalaa, gradua pitäs kirjoittaa ja vaikka mitä. Sen takia tuntuu että minulla ei riitä aika valmennusten pitämiseen. Toivottavasti olen vielä listoilla. Yritän nyt myös saada taas kiinni tuntien pitämisestä mutta pidän vain yhtä tuntia viikossa ja se on sunnuntain Estetunti. Senkin tuntipohja pitäisi kirjoittaa perjantaina koska lauantai ja sunnuntai on omistettu tallille.

Vastaus:

Heissan Oasis!

Kiitos ilmoituksesta!

Joo, koulukiireet ymmärretään, kun mullakin on kirjotukset keväällä ( 5 aineen kirjotukset. ), joten Heppiksen suhteen ei oo paniikkia.

Listoilla olet edelleen, en sieltä aivan heti ketä tahansa poista!

- Huusari

Nimi: Tiude ja Sissi

27.10.2015 19:40
Huokaisen syvään. Isosiskoni Linda omistaa ponin, mutta harvoin antaa minun ratsastaa. Minusta Namu oli aivan ihana, mutta nyt, ennemminkin itken ajatellessani Namua. Linda on kasvanut sille liian isoksi. Niin, miksen minä saa sitä? Sitähän minä halusinkin, mutta Linda kisaa paljon, ja hän tarvitsee ponia enemmän kuin minä. Sittenhän Linda saisi uuden ponin, ja minulla olisi Namu. Mutta isä ja äiti sanovat aina, että kaksi ponia on liikaa. Ja sitten on vielä sekin, että olin vielä kuulemma niin pieni, että en voisi kantaa vastuuta Namusta. Linda tuli huoneeseeni.
-Namuako sä suret? Kai sulle riittää se hoitoponi?
-Ei, tiuskaisen. Minua ärsytti, että Linda ajatteli noin.
-Mä olen aina luullut että se Sissi on sun lemppari kun sä aina puhut siitä, Linda sanoi huolestuneela ja samanaikaisesti hieman vihaisella äänellä.
Vaikka Sissi olikin paras poni mitä tiesin, se johtui siitä, ettei Linda antanut minun ratsastaa Namulla. Jos Linda olisi antanut, olisin äidin mielestä varmaankin jo taitavampi. Nappasin tallikamat ja laitoin kypärän päähän. Juoksin pihalle ja nappasin polkupyöräni. Lähdin ajamaan tallille.

Jesse tuli minua vastaan. Se haukkui ja heilutti häntäänsä. Tulin alas pyörän selästä ja menin sen luo. Se ilahtui kovasti, kun heitin sille kepin. Leikin sen kanssa hetken, kunnes menin Sissin luo. Avasin karsinan oven ja istuin karsinan nurkkaan. Sissi tuli luokseni ja työnsi pehmoisen turpansa syliini. Työnsin kasvoni Sissin takkuisen pikku otsaharjan sekaan ja aloin itkeä. Se seisoi siinä hetken ihan hiljaa liikahtamatta. Kuulin jonkun astelevan talliin, ja kuivasin kiireesti kyyneleeni. Nousin ylös ja olin kuin en olisi kuullutkaan mitään.

Harjasin Sissiä huolella samalla vuodattaen sille kaikki harmilliset Namuun liittyvät murheet. Sissi kuunteli minua. Aivan kuin se olisi ymmärtänyt, ja tietäisi kaiken mitä puhun. Laitoin Sissille riimun päähän, ja lähdin taluttelemaan sitä ulos. Kiertelimme paikkoja. Kävimme laukkaradalla, lampaita katsomassa ja kentän laidalla katsoimme ratsastustuntia.
-Hui! Säikähdin hurjasti, mutta pian tajusin etä Minttu oli ponkaissut jättiloikan katsomon pekiltä olkapäälleni ja siitä kentälle.
Taluttelun aikana Sissi yritti pysähtyä pari kertaa syömään, muuten se totteli hienosti! Tajusin Lindan seisovan Sissin karsinan edessä palatessani tallille taluttelun jälkeen...

JATKUU

Nimi: Tiude ja Sissi

20.10.2015 17:15
Päätinkin tehdä tällä kertaa hieman erilaisen tarinan.

Pieni, pörröinen shetlanninponi odotti karsinassaan hoitajansa saapumista. Sen mukaan hoitaja tulisi aivan pian. Juuri silloin sen ajatukset rikkoi ääni: "Heippa, Sissi!" Hoitaja on siis saapunut. Tyttö lähti hakemaan harjoja, ja poni karsinassa tiesi, että joku joka siitä niin tykkäsi, tulisi kohta ihanasti harjaamaan sitä.

"Nyt sinä olet kyllä siisti" tyttö sanoi. Nyt ponin oli tyydyttävä siihen, että kohta mentäisiin töihin, ja harjaus loppui nyt. "Tänään ratsastellaan vähän eri tavalla"tyttö sanoi ponille, ja hävisi satulahuoneeseen. Kun tyttö palasi, hänellä oli mukanaan vain suitset, ei satulaa ollenkaan. Poni arvasi, että tyttö aikoi ratsastaa hänellä ilman satulaa.

Kun poni ja tyttö olivat kentällä, tyttö laittoi toisen jalkansa ponin toiselle puolelle, ponnisti ja istui pienen ruskean ponin selässä. Selkä oli lämmin. Tyttö antoi ponin kävellä hetkisen ja nosti sitten ravin. Poni tunsi, kuinka ratsastaja hieman pomppi sen paljasta selkää vasten. Tyttö teki ympyröitä ja nautti hetkestä hoitoponinsa kanssa. Hän teki pysähdyksiä pariin otteeseen ja antoi sitten ponille laukkapohkeet. Poni totteli tyttöä nostamalla laukan ja jatkamalla sitä tytön pyytäessä. Nyt poni tunsi selässään hieman edestakaisin liusuvan ihmisen, oman hoitajansa. Tämä hoitaja hoputti poniaan, ja poni kiiti pitkällä sivulla eteenpäin tytön nauttiessa vauhdista. Pitkän sivun jälkeen hän laski ponin raviin ja antoi sen ravata loppuravinsa. Tyttö halasi poniaan. "Oot sä kyllä ihan paras poni kookoo maailmasta!"tyttö sanoi ihanalle hoitsulleen.

Nimi: Rosa&Rossini's Magic Moment "Rose"

18.10.2015 08:31
//jatkoa edelliseen

Maneesiin päästyäni oli villapaitani päästänyt kaiken veden läpi ja tärisin kylmästä. Kiristin vyötä ja laskin jalustimet alas. Kiipesin selkään ja rupesimme kävellä. Käynnissä annoin Rosen venyttää kaulaansa pitkillä ohjilla. En koonut ohjia, mutta aloin tehdä ympyröitä ja voltteja pohkeen ja painon avulla. Rose tuntui rennolta ja otin ravia, sekä kokosin ohjia. Kevensin ensin muutaman kierroksen ajan, ja laskin sitten harjoitusraviin. Vaihdoin suuntaa harjoitusravissa ja tein ympyröitä. Kun Rose tuntui rauhalliseslta hidastin käyntiin, pysäytin ja laskeuduin alas. Nostin jalustimet ja avasin satulavyön, sekä vein satulan katsomon kaiteelle. Ponnistin takaisin ponin selkään ja otin uudestaan ravia, tosin kiersin sormieni ympärille vähän harjaa. Pompin selässä varmasti kymmenen sentin korkeuteen, eikä ravissa ollut mukava istua. Ravasin silti ympyröitä ja tein siirtymisiä. Käänsin keskiympyrälle ja nostin laukan, jonka keinuvaan liikkeeseen saatoin hyvin mukautua. Laukkasin keskiympyrän ja hidastin epätasaiseen raviin. Vaihdoin suuntaa ja nostin laukan uudestaan keskiympyrälle. Otin sitten loppuverrytelyn ravissa.
Viiden minuutin loppuverryttelyn jälkeen hidastin käyntiin ja hain Roselle satulan selkään. Laitoin sen löysästi kiinni, sillä taluttaisin Rosen vaan hoitokarsinalle.

Hoidin Rosen ja loimitin sen, lopulta vein tamman takaisin pihattoon ja hain takkini tallituvasta. Sain onneksi kyydin kotiin, enkä joutuisi kävelemään tai matkustamaan bussilla.

Nimi: Oasis & Oma hevonen Dollar

11.10.2015 12:53
~-Käyttäydy hevonen! Hermostuin hieman. Avasin oven ja työnsin orin rohkeasti syrjään~

Olin tuonut Lantin ja tämän tavarat edellisenä iltana Hevosjärvelle. Minä taas pyöräilin pitkin Bourg-en-Bressen katuja. Kuulin samassa laukkaaskelia. Ruunikko hevonen laukkasi tilalta päin.
-Lantti! Huudahdin ja jätin pyöräni ojaan. Lähdin hevosen perään. Nappasin tämän riimusta kiinni. Ori nousahti hetkeksi pystyyn ja kaviot huitoivat joka ilmansuuntaan.
-Nyt! Komensin ja nykäisin hieman riimusta. Lantti heitteli vielä hieman päätään.
-Nyt käyttäydy!

En jäänyt sähläämään enää pyöräni kanssa vaan yritin saada Lantin tien yli ilman sen suurempia ongelmia, olihan Hevosjärvi lähes silmieni edessä. Lantille taas oli jostain syystä todella vaikea keskittyä ja kävellä nätisti.

Saavuttuani tallille, näin heti että Lantti oli mennyt kaatamaan parikymmentä metriä aitaa laitumeltaan.
-Eikö sua voi päästää mihinkään ilman valvontaa? Murahdin saatuani orin karsinaansa.
-Sählä on näköjään aina sählä, kuului ääni takaani. Käännähdin ja näin Erican.
-Joo. Ori ehti olla tallilla alle 13 tuntia ja nyt jo mennyt rikkomaan tallin alueita.
-Meinaatko ratsastaa sillä vielä tänään? Mä oon meinaan oon menossa Joonalla.
Tuijotin meitä korvat höröllä kuuntelevaa Lanttia.
-Emmä varmaan tänään. Yritän saada tän rauhottumaan.

Erica nyökkäsi ja palasi Joonan karsinalle. Minä taas kipaisin hakemassa Lantin harjat ja palasin karsinalle. Ori huomasi aikeeni ja näytti takapuolitanssia minulle kaltereiden läpi. Huokaisin ja napautin oria lautasille. Lantti vastasi potkaisemalla suljettua ovea. Se tärähti ja horjahdin taaksepäin.
-Käyttäydy hevonen! Hermostuin hieman. Avasin oven ja työnsin orin rohkeasti syrjään. Lantti laski päätään antautumisen merkiksi. Samassa napsautin taskussani olevaa naksutinta ja annoin orille palkinnon.
-Joskus me vielä opitaan, sanoin. Taputin Lanttia harjatessani sitä toisella kädellä.

Havahduin taaksepäin Lantin pannessa maate. Suljin silmäni tasoittaakseni verenpainettani.
-Joskus sä osaat olla rasittava, mutisin kehottaessani oria ylös. Lantti nousi onneksi melko helposti. Naksautin taas naksutinta mutten antanut namia. Jatkoin harjaamista toiselta puolelta. Kaviotkin nousivat helposti. Pyyhkäisin hikeä otsaltani saadessani orin kuurattua. Kävin heittämässä harjat satulahuoneeseen ja suuntasin kohti Ceran karsinaa.

Nimi: Tiude ja Sissi

10.10.2015 22:11
Talutin Sissin maneesiin ja hyppäsin selkään. Lämmittelyksi teimme ympyröitä ja voltteja. Kokeilimme kouluratoja, mitä satuin muistamaan. Yhtäkkiä jokin pieni tuli meitä kohti todella kovaa juuri kun olimme tekemässä laukannostoa. Se lennähti ohitsemme ja miltei törmäsi meihin. Sissi säikähti, hypähti sivulle ja nosti pään ylös. Nojasin hiukan eteen etten tipahtaisi, ja Sissi luuli, että sen piti jatkaa laukkaa. Roikuin Sissin kyljellä hetken. Sissi otti muutaman harhailevan askeleen kohti seinää, ja liiskasi minut sitä päin. Sissi käveli vähän matkaa pois ja palasi sitten anteeksi pyydellen katsomaan minua. Kyynel vierähti poskeani pitkin. Ei, en saisi itkeä. Niin ajatellessani itku yltyi. Nousin ylös, ja otin Sissin kiinni. Jalkaan koski, mutta yritin silti nousta takaisin selkään. Tunsin itseni höyheneksi, kun yritin ponnistaa itseäni selkään. En saanut voimia, kun itkin. Bella avasi maneesin oven ja tuli luokseni.
-Kuulin tömähdyksen seinää vasten. Tapahtuiko jotain? Bella kysyi.
Hän kyllä tiesi, että oli jotain pielessä, sillä näki minun kyyneleeni. Yritin pyyhkäistä niitä pois.
-Mitä tapahtui? Bella yritti saada minua kertomaan.
-Putosin...
Yritin sanoa selvästi mutta ääneni värisi.
-Miten sinä putosit? Bella kyseli.
Tunsin itseni vauvaksi. Olin luultavasti tallin nuorin, joten se oli selvää.
-Ei sattunut pahasti. Sissi säikähti jotain. Se oli musta, kai. Tai en ole varma. Lensin päin seinää niin että jäin Sissin ja seinän väliin.
-Voi ei. Pystytkö nousemaan takaisin?
Nyökkäsin varovasti. Ääneni värisi vieläkin. Bella auttoi minut selkään. Ajattelin, että olin maailman lapsellisin ihminen. Kyyneliä tulvi vieläkin. Tipuinhan minä viimeksikin, mutta se ei sattunut yhtään. Muksahdin vain alas enkä edes huomannut mitään. Tein Bellan käskystä uuden laukannoston, ja laukkailin hetken. Pysäytin ponin.
-Tuolla, se on pääskynen! Huomasin sen mustan jutun uudelleen.
Totta tosiaan. Maneesissa oli pääskynen, joka ei tiennyt mistä pääsisi ulos. Se oli hädissään. Bella avasi maneesin ovet, ja vips vain, pääskynen livahti ulos.
-Homma hoidossa taas. Eiköhän lopeteta nyt, kun kaikki menee vielä hyvin.
Nyökkäsin ja tulin alas. Löysäsin satulavyön ja lähdin taluttelemaan Sissiä ulos. Se totteli minua ja pyyteli anteeksi kaikin tavoin. Karsinassa annoin sille porkkanan palasen, ja se ymmärsi heti, että olin antanut anteeksi. Saatuani varusteet pois pesin kuolaimet ja vein varusteet omille paikoilleen. Taputtelin Sissiä vielä hetken. Yhtäkkiä huomasin kellon olevan jo 17:40, ei olisi paljoa aikaa enää. Kävin viemässä Bellan fleecen satulahuoneeseen ja hain oman takkini kuivumasta. Sanoin Sissille heipat ja lähdin käppäilemään bussipysäkille. Tippumisesta huolimatta oli ihan mukava päivä tallilla

Nimi: Afrika & Puoliche´s Brunir

10.10.2015 08:30
Bru ei ollut tailssa, sen karsina oli tyhjä. Arvelin sen olevan pihalla. Kävin nappaamassa riimunarun ja lähdin kävelemään tarhoille. Ei kestänyt kovinkaan kauaa enen, kuin löysin tarhan, jossa Bru oli. Menin sisäe tarhaan ja kävelin Brun luokse. Bru seisoi nätisti, kun kiinnitin riimunarun riimuun. Talutin Brun portille. Käänsin sen ja suljin portin perässämme. Kun portti loksahti kiinni Bru hyppäsi sivulle j minä lensin mukana. Nousin ylös seisomaan pusikosta ja rauhoittelin Bruta. Heti kun Bru oli rauhoittunut ja jatkoimme matkaa tallille purskahdin nauruun. Olin varmasti ollut huvittava näky kun lensin rytisten pusikkoon. Avasin talin oven ja talutin Brun siitä läpi. Vein Brun suoraan hoitopaikalle. Kiinnitin Brun tällä kertaa molemmilta puolilt. Lähdn metsästämään sen satulaa ja suitsia. Etsiessäni suitsia tapasin Rosan. Hän kantoi satulaa ja suitsia, joten kysyin häneltä missä ne olivat. Hän opasti minut satua huoneeseen. Satula huoneessa istui muutama hoitaja nurkassa naureskelemassa. Hmyilin heille ja napppasin Brun varusteet. Kävin myös hakemassa harjoja.
Kun palasin takaisin hoitopaikalle löyin Brun, joka oli mitä oudoimmassa asennossa. Sen etujaat oliat haarallan ja takajakat kiinni toisissaan, samalla se kurkottli toisela puolella käytävää olevia porkkanoita.
-Voi hupsua, naurahdin ja laskin satulan satulatelineelle ja suitset sen päälle. Otin kumisuan ja aloin pyöritellä sitä Brun lautasilla, joissa oli pinttynyttä likaa. Lika lähti hiljalleen. Kun olin saanut pinttyneen lian pois vaihdoin pehmeään harjaan ja harjasin Brun sillä läpikotaisin. Kun Brun karva kiilsi lopetin harjaamisen ja laitoin Brulle satulan. Jätin satulavyönensimmäiseen reikään ja laitoin sille suitset. Aluksi Bru ei meinannut ottaa kuolaimia, mutta hetken kinastelun jälkeen se aukaisi suunsa ja antoi laittaa kuolaimet.
Pysäytin Brun keskelle kenttää. Kiristin satulavyötä muutamalla reiällä ja nousin selkään. Maiskautin Brun liikkeelle. annoin Brun kävellä kaviouran sisäpulella pitkin ohjin sillä välin, kun sääsin jalustimia sopiviksi. Kun jalustimet olivat sopivat kiristin satulavyötä vielä reiällä. Sitten siiryimme työskentelemään kevyessäravissa. Bru oli hiukan hidas pohkelle ja painoi vähän kädelle. Ratsastin pitkille sivuille kolme volttia ja lyhyillä sivuilla keskityin Brun kokoamiseen. Kun Bru alkoi regoida poheeseen heti ja kantoi itse itsensä pyysin siltä laukkaa. Brun laukka oli todella ihana. Annoin Brun laukata omaa tahtiaan n. kirroksen ennen, kuin aloin tehdä sen kanssa samaa tehtävää kuin ravissa. Bru lähti laukassa kokoamaan ite itseään ja sain ratsastettua sen hyvn pyöreäksi. Otin käyntiin ja annoin Brun kävellä kierroksen pitkin ohjin. Sitten vaihdoin suntaa ja työstin Bruta ravissa hetken. Sen jälkeen nostin laukkaa ja tein laukassa samaa tehtävää, kuin toiseen suuntaan. Sain Brun koottua hyvin. Bru alkoi polkea takajalkansa kunnolla alle ja siirtyi hiljalleen rennompaan muotoon. Siirsin Brun raviin ja annoin sen ravata muutaman kierroksen pitkällä ohjalla. Päätin että olisi hyvä lopettaa silloin, kun kaikki meni hyvin, eikä lähteä vaatimaan enempää tällä kerralla. Muutaman kierroksen ravaamisen jälkeen otin Brun käyntiin ja annoin sen kävellä vapaalla ohjalla. Muutaman kierroksen kävelyn jälkeen hyppäsin alas Brun selästä ja talutin sen pois kentältä. Matkalla takaisin talliin jouduimme väistämään toista hoitajaa hevosensa kanssa.
Tslidds otin Brulta varusteet pois ja harjasin sen nopeasti. Päätin jättää Brun talliin, koska se oli sen verran hikinen. Halasin Bruta ja annoin sille porkkanan. Sitten huikkasin sille heipat ja lähdin pyöräilemään kotiin.

Nimi: Afrika & Pouliche´s Brunir

09.10.2015 13:05
Minua jännitti, mutta olin samalla innoissani. Istuin autossa matkalla Hevosjärventilalle ensimmäistä kertaa. Mietin uutta hoitohevostani, Bruta. Tänään pääsisin näkemään sen ensimmäistä kertaa. Olin nähnyt Brusta yhden kuvan, mutta en ollut tavannut sitä ikinä aiemmin.
Katsoin hetken edessä seisovaa suurta tallirakennusta.
-Vihdoinkin perillä! hihkaisin. Vartin kestävä automatka oli tuntunut ikuisuudelta.
-Tulen hakemaan kahden tunnin päästä, olethan valmis siihen mennessä? äitini kysyi.
-Juu olen, vastasin ja lähdin kävelemään tallirakennusta kohti. Laitoin käteni rautaiseen kahvaan ja avasin oven. Sisällä katselin molemmille puolilleni. Näin kaiken kokoisia ja värisiä hevosia omissa karsinoissaan. Kävelin käytävää pitkin. Löysin hetken etsittyäni Brun karsinan. Bru hinkkasi turpaansa karsinansa oveen.
-Hei Bru, sanoin. Bru lopetti heti karsinan oven hinkkaamisen ja tuijotti minua ystävällisillä silmillään. avasin karsinan oven varovasti ja menin sisään karsinaan. Otin Brun riimusta kiinni ja annoin sen haisstella kättäni hetken. Sen jälkeen silitin sen kaulaa hetken ennen, kuin astuin pois karsinasta ja kävin hakemassa riimunarun ja harjan. Palasin sitten karsinalle. Laskin harjan Brun karsinan viereen ja menin sen karsinaan riimunaru kädessä. Kiinnitin riimunarun riimuun, jonka jälkeen nappasin harjan takaisin käteen ja talutin Brun pesupaikalle. Vaikka pihalla oli +11oC Bru oli kuitenkin onnistunut jollain tapaa saamaan takajalkansa ihan mutaisiksi. Pesin jalat haalealla vedellä ja kuivasin ne. Kun olin saanut Brun jalat kuivattua aloin harjata sen kaulaa pitkin rennoin vedoin. Harjasin Brun päästä häntään. Lopetin harjaamisen vasta silloin, kun Brun karva kiilsi. Bru oli seisonut nätisti paikoillaan harjaamisen ajan. Kipaisin hakemassa kaviokoukun. Puhdistin Brun kaviot. Taputin sen kaulaa ja irrotin riimunarun, jolla se oli ollut kiinni. Lähdin taluttamaan Bruta pihalle.
Linnut lauloivat, mutta muuten oli hiljaista. Bru löntysteli vierelläni. Ihailin Kastanjan Järveä, se oli kaunis. Aurinko leikki järven laineilla. Bru hörähti. Havahduin nykyhetkeen ja käänsin Brun ympäri. Lähdin taluttamaan sitä takaisin tallille. Tullessamme pitkälle suoralle maiskutin Brulle ja lähdin hölkkäämään. Bru poukkoili aluksi vähän sinne tänne, mutta rauhoittui kuitenkin ravaamaan vierelläni muutaman minuutin jälkeen. suoran lopussa hidastin Brun takaisin käyntiin. Halasin Bruta iloisena, se oli jo nyt valloittanut sydämeni. Kävelin loppumatkan takaisin tallille reippaasti kävelevän orin kanssa. Vein Brun suoraan laitumelle.
Selailin puhelintani tallin pihassa odottamassa äitiäni. Katsoin nopeasti kellon puhelimeni yläkulmasta ja päätin mennä ottamaan muutaman kuvan Brusta. sain yhden ihanan kuvan, jossa Bru katsoi suoraan minuun päin korvat hörössä ja pari kivaa ravi kuvaa. Muutaman kuvan ottamisen jälkeen menin takaisin tallin edustalle odottamaan äitiäni. En ehtinyt kauaa odotella, ennen kuin äitini tuli.

Nimi: Essi ja Gazelle Galadrielle

05.10.2015 09:55
- Mits meni näin niinku omasta mielestä? Niin, miten meni... Kännykän näyttö oli hajonnut eikä se enää vastannut kun sitä painoi. "Voi ei", ajattelin. Tuo kännykkä oli ostettu vain kolme viikkoa sitten eikä äiti varmasti ostaisi minulle enää uutta. Taisi joululahjarahat huveta juuri näytön korjaamiseen...

Tallille olin saapunut taas äitini kyydissä, pyörän kumi oli tyhjä eikä sitä ollut ehditty viedä korjattavaksi. Ei, äitini ei korjaa mitään itse. Ei sen jälkeen kun yritti korjata vanhan pirtelökoneen ja siihen tuli oikosulku ja se rupesi palamaan...
Zella oli tarhassa, eikä olisi millään halunnut lähteä mukanani talliin. Sain se kuitenkin jonkun aja (ja muutaman porkkanan) päästä kiinni. Taluttaessani ponia talliin, se pysähtyi ovelle ja seisoi siinä pari minuuttia vaikkayritin kuinka kiskoa sitä sisälle. "Miten raivostuttavalta tämä käytös joka yleensä saa minut nauramaan voikaan tuntua vääränä päivänä", näiden ajatusten saattelemana sain ponin vihdoin sisälle ja kiinni jotta voisin aloittaa harjaamisen. Tamma antoi harjata hyvin ja sain kavoit putsattua, mutta kun sain haettua sen varusteet muuttui ponin kiltti katse täysin. " Ja mähän en aio alentua enää sun ratsukses!" Näin se ajatteli ihan selvästi. Sain se kiukuttelusta huolimatta varusteet ponin päälle, mutta en edes jaksanut ajatella ratsastusta tänään. Niinpä irrotin ohjat ja hain liinan ja menimme kentälle. "Voi ei, juoksutusraippa unohtui!" Zella ei varmasri lähtisi liikkeelle ilman sitä. U-käännös talliin takaisin ja hain sieltä puuttuvan raipan. Vihdoin ja viimmein kun olimme päässet kentälle aloittamaan rupesi piskottelemaan. "Pidetään sitten vähän lyhyempi tunti"
Zella meni loppujen suhteellisen hyvin. Se sai purkaa energiaansa ja toivottavasti ensi kerta menisi paremmin. Poni tuntui olevan ihan tyytyväinen päästessään loppujen lopuksi takaisin ulos.

Nimi: Oasis & Crafinq Queen Lady

04.10.2015 16:48
~Sivelin kädelläni kärryjen kiiltäviä aisoja. Voin jo kuvitella Ceran vetämässä niitä minun antaessa apuja~

Tuijotin bussin ikkunasta ulos odottaen näkeväni Hevosjärven pysäkin. Enemmän odotin tosin näkeväni Ceran, minun rakkaan hoitsuni.

Kun pääsin talliin, menin suoraan varustehuoneeseen hakemaan harjapakkia. Moikkasin varustehuoneessa häärivää Ericaa. Sitten suuntasin kohti Ceran karsinaa. Tamma mutusteli tyytyväisenä heiniään kun minä otin harjan ja aloin sukia Ceran kuraista karvapeitettä.
-Ei juma! Missä sä oot ollu? Kysyin Ceralta joka oli täynnä kuivunutta savea.
-Nyt kyllä suihkutan sut.

Nappasin riimunarun ja talutin Ceran pesupaikalle laittaen sen kiinni molemmilta puolilta.
-Joudut nyt kestää hetken, sanoin taputtaen Ceran kaulaa. Tamma hermostui hieman kiinni olemisesta joten päätin toimittaa pesun nopeasti pois alta. Säädin veden sopivaksi ja aloin suihkuttaa hevosta. Kaadoin myös lähimpään sankoon vettä ja heitin mukaan sienen ja kaadoin mukaan hieman hevosshamppoota. Kun Tammasta oli suurimmat liat suihkutettu, otin sienen ja aloitin kunnon pesun. Hieroin Ceran sienellä ja huuhtelin vielä kertaalleen. Kaadoin sangon likakurasaviveden vemäriin ja olin hakemassa hikiviilaa kun tamma jo sattui ravistelemaan kaiken päälleni.
-Kiitti hei! Naurahdin ja suihkautin tammaa vielä vesiletkulla. Otin hikiviilan ja vedin suurimmat vedet pois. Laitoin vielä tammalle hikiloimen ja vein sen karsinaan.
-Nähdään taas pian! Sanoin ja taputin tammaa.

Olin lähdössä kotiin mutta silmiini pisti kyltti "Varasto". Astuin ovesta sisään ja sytytin valot.
-Ei voi..., mutisin nähdessäni pinkin ravikärryjen kuljetuspussin. Avasin tarrat ja otin kärryt ulos pussista.
-Awww, sanoin itsekseni nähdessäni pinkit, upouudet ravikärryt. Sivelin kädelläni kärryjen kiiltäviä aisoja. Voin jo kuvitella Ceran vetämässä niitä minun antaessa apuja. Huokaisin.
-Ehkä joskus. Ensin täytyy vain tutustua Ceraan, sanoin. Pakkasin kärryt uudelleen. Sammutin valot, suljin oven ja lähdin kohti pysäkkiä.

Nimi: Rosa&Rossini's Magic Moment "Rose"

28.09.2015 13:43
//TOI EDELLINEN EI JATKU, KOSKA EN SAA LÄHETETTYÄ TARINAN LOPPUA TÄNNE
//JATKAN

Astuin ulos bussista kaatosateeseen. Kiskoin tuulitakkiani paremmin ympärilleni ja nostin hupun vielä pipon päälle. Kaulaliinaa en ollut huomannut ottaa repusta, joten se sai pysyä siellä siihen saakka, että pääsisin majataloon.
"No haluttaakos nousta kyytiin takaisin ja jatkaa matkaa?" kysyi tuntematon nainen minulta myötätuntoisesti hymyillen. Katsoin häntä hetken ja virnistin.
"En", totesin ja lähdin kävelemään kohti Hevosjärven tilan talleja, sekä lämmintä tallitupaa. Sade piiskasi kasvojani kovalla voimalla ja toivoin, että Rose ei säikkyisi kovaa meteliä maneesissa. Astuin tallipihaan ja hämmästyksekseni Arabella juoksi taas vastaan.
"Eikö sinulla ole kylmä?" ihmettelin. Tammalla oli aina energiaa, eikä se lannistunut sateesta tai tuulesta. En jäänyt rapsuttelemaan tammaa sateeseen, vaan hölkkäsin majataloon. Vaihdoin siellä vaatteet ratsastusvaatteet. Repusta otin mukaan myös pitkän harmaan kaulaliinani. Kiedoin sen kaulalleni, kiskoin pipon niin alas kuin sain ja laitoin hanskat käteen. Päätin viedä reppuni hoitokarsinalle ja hakea Rosen pihatosta. Kiitin itseäni mielessä siitä, että olin ottanut tuulitakin alle toppaliivin ja villapaidan. Juoksin hiljaa kohti pihattoa, missä tammat olivat joko pihaton katoksen alla tai sitten vieritysten hytisemässä. Rose löytyi helposti, sillä se oli vieretysten risteytysponi Beautiful Rosen kanssa. Tarvoin mudassa tamman luokse ja rapsutin sen turpaa.
"Hei kaveri, lähdetään töihin", kuiskasin sille ja taputin vieressä seisovaa Befua. Laitoin riimunnarun kiinni riimuun ja lähdimme Rosen kanssa yhdessä portille ja portilta hoitokarsinalle.
Hoitokarsinalla laitoin Rosen kiinni ja otin siltä loimen pois. Huokaisin helpotuksesta, kun tamma ei ollut mutaukon näköinen. Asettelin loimen kuivumaan patterille ja aloin harjata Rosea. Jalat kävin tarkasti naarmujen tai haavojen varalta. Tartuin kaviokoukkuun ja aloin puhdistaa mudan täyttämiä kavioita. Kavioissa ei ollut kiviä, joten päätin ratsastaa aivan normaalisti. Heivasin tammalle satulan selkään, mutta mietin vakavasti haluaisinko mennä ilman. Päätin kuitenkin ratsastella aluksi ainakin satulalla. Lämmitin kuolaimia käsieni välissä ja puhaltelin niihin, kun kävelin takaisin hoitokarsinalle. Suitset kädessä kävellessäni Rose irvisti vihaisena, mutta en antanut sen häiritä vaan aloin laittaa kuolaimia suuhun. Rose seisoi kiltisti paikallaan, kun otin takkini pois ja laitoin kypärän päähän. Kaduin takin pois ottoa hetken, kun vaelsimme vesisateessa Kastemaneesille.

Nimi: Oasisi ja Cera

28.09.2015 10:52
Jatkoa.

Otin harjan ja vedin Ceran karvaa pitkin vedoin. Tamma painoi päänsä heinäkasaan ja alkoi rauhoittua. Harjasin tamman kauttaaltaan ja kävin hakemassa juoksutusliinan.
-Katsotaan miten liikut. Toisinsanoen, käydäänpäs ravailemassa, sanoin. Tamma nosti päänsä ja laitoin juoksutusliinan tämän riimuun. Talutin Ceran vapaalle kentälle.

Nappasin kentän reunalta juoksutusraipan. Maiskautin ja Cera lähti reippaaseen käyntiin, se lähes ravasi.
-Ota rauhallisesti tyttö. Prr.
Tamma hiljensi hieman vauhtiaan mutta ei sentään laiskotellut. Hetken päästä maiskautin uudelleen ja silloin näin mailman kauneimman ravin. Se muistutti minua myös omista kisoistani. Myös niistä huonoista, siitä kun vanhan ravihevoseni mursi jalkansa. Cera tunti aistivan suruni ja alkoi hermostua. Huomasin sen ja yritin rauhoitella tammaa ja itseäni. Pian kaikki sujuikin taas mukavasti.

Vaihdoin vielä suuntaa ja annoin Ceran irrotella. Tamma oli onnesta soikiona ja ravasi innoissaan.

Kun oltiin juostu hetki annoin Ceran vielä hetken kävellä. Lopulta otin liinan lyhyeksi ja talutin tamman talliin. Se ei ehtinyt vielä hikoilla joten nopea pintaharjaus riitti. Otin siitä vielä muutaman kuvan. Vein harjapakin pois ja lähdin kotiin kiitettyäni vielä Huusaria.

Nimi: Tiude ja Sissi

27.09.2015 19:29
Bussi sihahti ja ovet aukesivat. Sade ropisi kovaa maahan.Laitoin hupun päähän ja juoksin tallipihaan. Kello oli jo neljä, lupasin kuitenkin mennä kotiin ennen kuutta. Kävelin Kastanjantalliin ja näin Sissin karsinan. Siis Sissin tyhjän karsinan. Pelästyin melkein kuoliaaksi.
-Entä jos Sissi on karannut?!
Tallissa tuli hiljaista. Joku hoitaja katsoi minua kummeksuen jonkun hevosen takaa. Myös kaikki hevoset tuijottivat minua.
-Sori. Olinpa tyhmä. Sissi voi ihan hyvin olla tarhassa. Menin tarhalle ja näin vaaleansinisen liikkuvan möykyn tulevan minua kohti.
-Sissi! Onko sinulla uusi loimi? Tosi nätti!
Halasin Sissiä, ja voin vain arvata miltä kasvoni näyttivät, kun tajusin Sissin kaulan olevan läpi märkä.
-Ahh, olisi pitänyt ottaa sadetakki.
Laitoin Sissille riimun ja lähdin taluttamaan Sissiä kohti tallia, kun kompastun johonkin karvaiseen ja kaadun mahalleni syvään kuralätäkköön. Sitten se sama karvainen otus tönäisi minua turvallaan. Nostin kasvoni lätäköstä ja näin pirteän pikku Arabellan edessäni.
-En voisi suuttua sille, se oli niin suloinen. Purskahdin nauruun. Istuin hetken maassa kun vihdoin nousin sitten ylös.
Arabella käppäili kanssamme talliin. Juuri silloin Bella tulee satulahuoneesta.
-Öö... Hei Tiude... Onko kaikki hyvin?
-Moi! Joo on tosi...
Sitten tajusin että olin yltä päältä kurassa.
-Ääh, tai no.. Ömm... Toisaalta...
Kerroin Bellalle tapahtuneesta ja hän pudisti päätään.
-Voi teidän kanssanne.
Hänkään ei voinut olla pidättämättä naurua.
-Odota tässä hetki, Bella sanoi ja marssi reippaasti ulos tallista. Laitoin sillävälin Sissin karsinaansa.
Pian Bella tulikin talliin kaakaomuki ja punainen fleecepusakka kädessään.
-Ole hyvä, Bella sanoi ja ojensi ne minulle.
-Kiitos ,Bella, olet kiltti.
Otin ensimmäisenä takkini pois ja vaihdoin fleecepusakan päälleni. Sitten tartuin kaakaomukiin. Puristin sitä käsissäni ja tajusin että minulla oli oikeasti kylmä. Join kaakaon yhdellä huikalla. Se oli varmasti parasta kaakaota mitä olin ikinä juonut. Bella oli hävinnyt. Jätin mukin varustehuoneen pöydälle ja otin Sissin harjapakin samalla mukaani. Rupesin harjaamaan Sissiä. Sissi oli märkä, mutta se kyllä kuivui. Siis kun odotin kauan kuivaten Sissiä pyyhkeellä samalla. Bella tuli talliin ja hymyili minulle.
-Onko nyt parempi, Bella kysyi.
-On. Kaakao oli ihanaa! Jätin mukin pöydälle.
-Kiitos.
Bella meni satulahuoneeseen ja haki mukini. Sitten hän meni ulos, ja tuli sisään, ja meni ulos hevosen kanssa ja meni taas sisään, ja otti hanskat ja meni ulos. Sissi pärskäisi. "Hei, muista minut, minua ei saa unohtaa!"
-Sori Sissi. Jatketaan.
Putsasin Sissin kaviot ja kävin hakemassa Sissin varusteet. Varalta suojat, satula, ja suitset. Satulassa oli taas lyhyt satulavyö, mutta yllätyksekseni se meni Sissin mahan ympäri.
-Hyvä Sissi!

JATKUU

Nimi: Oasis & Cera

27.09.2015 10:45
~Se mitä karsinassa odotti oli jotain niin ihmeellistä että koko kehoni meinasi sulaa~

Hyppäsin bussista tallin edessä olevalle pysäkille. Talvi teki tuloaan eikä iltapäivällä ollut enää niin lämmintä. Kuutenkin sisälläni kuohuva jännitys ja into sai aikaan räjähdyksen kävellessäni kohti tallia. Hevosten tuoksu tuntui koko ajan voimakkaammin. Avatessani tallin kaksoisovet tuttu hiljaisuus, hevosten rouskutus kantautui korviini. Olin ollut nyt tallilta pois hetken, joten sain totutella. Ensimmäinen paikka mihin menin oli kuitenkin toimisto. Koputin oveen ja astuin sisään. Huusari nosti katseensa papereista.
-Moi! Tulin tutustumsaan ja harjailemaan hoitsuani Ceraa, sanoin ja katsoin naista. Huusari nousi alas.
-Ai hei. Olet varmaan Oasis. Tervetuloa! Cera on täällä, Huusari sanoi ja nousi työpöytänsä äärestä. Seurasin häntä karsinalle.
-Tuo on Ceran karsina. Pidä hauskaa. Varustehuone on tuolla. Tule kysymään jos tarvitset jotain.
Nyökkään ja menin lähemmäs Ceran karsinaa.

Se mitä karsinassa odotti oli jotain niin ihmeellistä että koko kehoni meinasi sulaa. Kaunis tamma makasi kuivikkeiden seassa. Maiskutin hieman. Tummat korvat kääntyivät lepoasennosta pystyyn. Tuijotettuaan hetken Cera nousi äkisti pystyyn silmät yhä kiinni minussa. Sopersin ties mitä läpiä päähäni rauhotellakseni Ceraa. Kun olin saanut tammaa rauhoiteltua kävin hakemassa Huusarin osoittamasta huoneesta Ceran harjapakin. Palatessani karsinalle tamma olikin paneutunut...syömiseen. Nappasin karsinan ovesta pinkin riimun.
-Lopetas nyt hetkeksi kun laitan tän riimun. Sit saat jatkaa, naurahdin ja raotin karsinan ovea. Cera kavahti taaksepäin.
-Noh noh.

Pujotin riimun varovasti Ceran päähän. Tamma epäröi hieman mutta laski pian päätään hieman pilvistä. Silitin tämän kaulaa ja siirryin siitä turpaan. Uskollisuus ja luottamus kuohui Cerasta mutta samalla myös pelko ja laiminlyönti. Tamma oli kuin lukittu päiväkirja. Kaikki tiesivät siitä mutta kukaan ei tiennyt sen sisällöstä, eikä kukaan päässyt sinne sisään. Mitä tarinoita ikinä se pitää mukanaan, niistä ei tiedä kukaan muu kuin kirjoittaja. Nyt oli minun vuoroni avata kirjasta uusi sivu ja olla osa Ceran elämää. Ensiksi oli vain todellakin päästävä sisään. Ja sen aijoin aloittaa juuri sillä sekunnilla kun ensimmäisen kerran koskin Ceraan.

JATKUU!!!!!!

Nimi: Tiude ja Sissi

27.09.2015 08:54
Tullessani tallille mietin hieman valmiiksi mitä voisin tehdä. Ensin vein laukkuni kaappiini. Näin Sissin tallissa ja menin heti tervehtimään sitä.
-Heippa Sissi! Mitä kuuluu?
Sissi pärskäisi kun rapsuttelin sitä. Se nuuski minua ja työnsi päänsä takkiini. Hain Sissin harjat. Rapsuttelin Sissistä ensin piikkisualla kuraläikät ja muut liat. Sitten kävin läpi kovalla harjalla vielä kohdat, joiden rapsuttelusta Sissi tykkäsi. Otin pääharjan ja katsoin otsaharjan alle. Siellä oli kuraa. Sain sen otettua pois harjalla. Pääharjalla otin jalatkin. Sitten putsasin kaviot, ja kävin vielä ponin pölärillä läpi. Letitin otsaharjan ettei se tulisi tielle ratsastaessa. Menin satulahuoneeseen ja otin laukustani tallikenkäni ja chapsini. Laitoin ne jalkoihin. Nappasin vielä kypäräni ja vetäisin etuhiukset taakse kypärän alta. Otin satulan ja suitset sekä suojat.

Laitoin satulan Sissin selkään. Taas tässä on tämä lyhyt satulavyö. Kävin hakemassa pidemmän. Kun olin saanut Sissille satulan, laitoin sille suitset. Enää suojat ja sitten mennään.

Sissi oli tänään pirteällä tuulella. Se tuli reippaasti kanssani Kastanjantallin kentälle. Kentällä olikin jo monta ratsukkoa. Olisi ehkä parempi mennä maneesiin. Maneesissa ei ollut ketään, sillä oli aurinkoinen sää.

Lämmittelimme Sissin kanssa uralla. Kun olimme menneet tarpeeksi käyntiä, teimme ravivoltteja kulmissa. Sissi totteli hyvin ja taipui hyvin. Oli aika nostaa laukka. Menimme laukkaa molemmilla pitkillä sivuilla. Sissi meni kovaa koska annoin sen mennä. Hiljensimme vauhtia ja kasasin ristikon pitkälle sivulle joka oli keskeltä n.30cm. Toisen ristikon, joka oli tosin 40cm, kasasin toiselle puolen maneesia. Nostin laukan ja lähestyin 30cm estettä. Nojasin vähän eteen ja pidin laukan hyvänä. Sissi hyppäsi ja tulimme nätisti alas. Se oli nätti hyppy. Ja pehmeä. Tuntui siltä kuin Sissi ei olisi hypännyt laisinlaan. Taputin sitä, mutta laukka jatkui toiselle esteelle. Ylitimme esteen yhtä pehmeästi kuin aikaisemmankin.
Hidastimme vauhtia ja taputin Sissiä uudelleen.
-Hyvä poni! Hyvin meni! Hieno!
Nostin ekan esteen 50cm, ja nyt menisin toiseen suuntaan. Ensin 40, sitten 50. Nostin taas laukan. Ylitimme ekan hyvin. Kun lähestyimme toista estettä, olin liian varma ja unohdin pitää laukan hyvänä. Niinpä nousin satulassa ja nojasin eteen, niin mitäpäs sitten kun Sissi kielsi?
-Hups!
Makasin estepuomin päällä ja Sissi tuli nuuhkimaan minua. "Anteeksi. Oletko kunnossa?"
-Ei hätää Sissi.
Kasasin esteen uudelleen ja nousin takaisin selkään. Nostin laukan uudelleen ja muistin tällä kertaa pitää sen hyvänä. Nojasin hieman eteen, ja ylitimme esteen yhtä pehmeästi kuin muutkin. Taputin Sissiä.
-Noin! Hyvä!
Tein vielä yhden 60cm esteen, en ollut varma pääsemmekö sen, mutta katsotaan. Laukkasimme kohti estettä. Pidin laukan hyvänä, kannustin Sissiä, nojasin hieman eteen ja annoin esteellä ohjaa, niin että Sissin on helpompi tulla alas. Ja niin Sissi tulikin alas, tiputtamatta puomia.
-Hyyväää! Hieno Sissi!
Halasin Sissiä.
-Hyvä hyvä hyvä hyvä poni!
Ravailimme vielä vähän loppuraveja ja sitten tulin alas. Talutin Sissiä käynnissä pari kierrosta maneesissa.

Lähdimme sitten kohti tallia. Otin Sissiltä varusteet pois ja pesin kuolaimet. Pyyhin sissiä kostealla pyyhkeellä ja paijailin sitä. Kun Sissi oli melkein kuiva, loimitin sen fleecellä ja vein tarhaan. Sillävälin minä siivosin karsinaan. Hain uusia kuivikkeita, sillä ne alkoivat olla jo vähissä. Hain myös heinät ja panin Sissin iltapöperöt valmiiksi odottamaan ruokintaa.
Menin tarhalle ja hain Sissin sieltä. Se tuli kiltisti mukanani sisälle ja karsinaan. Sanoin sille heipat ja kerroin, että minun on lähdettävä kotiin. Menin vielä kaapilleni ja jätin ratsastussaappaani ja kypäräni sinne.
Sitten lähdin kotiin.

Nimi: Clary ja Turre

26.09.2015 22:50
::JATKUU::

"Ääh, miten sää tälleen oot onnistunu ittes likaamaan", puuskahdin saatuani puhdistettua ponin viimeisistäkin ruohotahroista. Olin käyttänyt Turren kaikki harjat hyväksi, ja harja oli selvitetty aivan viimeisen päälle. Kaviotkin tietenkin puhdistettu. Ori seisoi koko hoitohetken ajan kiltisti paikallaan, ottaen tietenkin huomioon, että läheltä kulki koko ajan muita hevosia, varsinkin tammoja, joista poni meinasi seota mutta pysyi käskystä paikallaan.
"Hieno poika", taputin sitä. Nyt vielä varusteet satulahuoneesta. Joka oli muuten valtava. Hyvin järjestelty, kyllä, mutten meinannut löytää Turren varusteita mitenkään. Onneksi sen satula oli sijoitettu melko alas, tällainen pätkä kun olen. Otin siis koulusuitset ja -satulan, jotka olivat molemmat mustaa nahkaa, ja lisäksi tummansinisen kouluhuovan ja saman väriset pintelit.

Laitoin Turrelle varusteet päälle, ja menin laittamaan itselleni kypärän ja saappaat. Ollessani valmis menin hakemaan orin ja talutin sen ulos kentälle.

Ulkona oli vieläkin hyvä sää, mutta hiukan tuulista.
Päästyäni kentälle, tarkistin vielä satulavyön, säädin jalustimet ja nousin selkään Turren pysyessä hyvin paikallaan. Pyysin ponin liikkelle siirtämällä istuntaa, ja annoin kävellä kunnolla rentona, mutta tein silloin tällöin laajoja ympyröitä, ja ohjasin pohkeella suurimmaksi osaksi.
Poni oli juuri sopivan pituinen ja kapea, joten avut oli helppo antaa.
Noin viiden minuutin rennon kävelyn jälkeen otin ohjat käteen, mutta pysyin yhä käynnissä.

Tein paljon ympyröitä, loivia kiemurauria ja muita kiemuroita, molempaan suuntaan, kunnes pyysin ponia ravaamaan. Turre alkoi melkein heti lämmetä ja taipui hyvin, sekä asettui muotoon. Tein vieläkin paljon kaarevia teitä molempiin suuntiin, ja tein paljon temmonvaihteluita. Ottaen huomioon, että tämä oli ensimmäinen kerta kun menin Turrella, poni kulki todella kivasti.
Tässä vaiheessa kentälle tuli muitakin ratsukoita, mutten antanut asian haitata mitään, toisin olivat asiat Turrella.
"Höpsö poni", nauroin sen pöljäilyille. En kuitenkaan antanut sen touhuta mitä huvitti, ja välillä jouduinkin kiinnittämään sen huomion takaisin olennaiseen.

Päätin ottaa laukkaa ensin oikeaan kierrokseen, sen ollessa itselleni hieman vaikeampi. Tein niin, että käänsin harjoitusravissa lävistäjälle ja lävistäjän keskivaiheilla kokosin ponia hieman, tein puolipidätteen ja annoin laukkapohkeet, ja laukan noustessa jatkoin oikeaan kierrokseen. Tehtävä hiukan hämmensi ponia, ja se meinasi vetää puhtaan laukanvaihdon vastalaukkaan. Päätin ottaa yhden kokonaisen kierroksen laukkaa, kuitenkin varoen kanssaratsastajia, ja Turre innostui siitä ihan kunnolla vetäen parit pukitkin.
Tein samaa tehtävää toiseen suuntaankin, mikä onnistui hiukan huonommin, mutten antanut sen haitata. Annoin ponille pitkät ohjat ja kävelin muutaman kierroksen ihan rauhassa.

Vedin loppuun vielä kunnon loppuravit ja annoin Turren venyttää eteen alas. Tein taas ympyröitä sun muita, ja samat käynnissä. Käännyin sitten kaartoon, ja taputin hevosta: "Hienosti osaat."
Tulin alas selästä, löysäsin vyötä pari reikää ja otin alaturpiksen irti. Turre oli hikoillut oikein kunnolla, vaikken ollut tehnytkään kovin rankkoja tehtäviä. Päätin silti pestä ponia hiukan.

Talutin ponin talliin suoraan pesukarsinaan ja otin siltä varusteet pois jotka vein varustehuoneeseen. Ulkona oli vielä suhteellisen kuuma, ja kypärä tuntui hirveän hiostavalta joten kävin äkkiä ottamassa sen ja saappaat pois. Menin takaisin Turren luo, ja huomasin sen melkein nukahtaneen. Huuhtelin ponin viileällä vedellä kaulalta, kyljistä ja jaloista jonka jälkeen kuivasin ja harjasin orin.
Annoin ponille porkkanan syötäväksi, jonka jälkeen rapsuttelin sitä pitkään.

Huomasin äitini laittaneen tekstiviestin jossa hän käski minut kotiin, joten jouduin hyvästelemään ponin ja viemään sen ulos.

Nimi: Erica & Funny Joe

26.09.2015 07:30
Kävelin hiekkatietä pitkin. Tallikin näkyi jo, joten kävelin ripeämmin. Muutama tallityttö leikki koirien kanssa pihalla. Hymyilin heille kävellessäni heidän ohi.
Menin suoraan ori ja ruuna talliin. Kävelin kohti Joonan karsinaa, ja matkalla katselin muita. Joona hörisi karsinassa. Hymyilin pikku ruunalle ja katselin sen kuraista karvaa. Huokaisin.
- Missäs sä oot käynyt? Muta kylvyssäkö? nauroin Joonalle, joka vain tuijotti hölmistyneenä minua.
Menin hakemaan Joonan harjoja. Mieleeni juolahti värit, mitkä värit sopivat Joonalle. Otin harjat ja palasin karsinalle.
Avasin karsinan oven ja astuin sisään. Laitoin oven perässäni kiinni ja rapsuttelin Joonaa. Joona näytti nauttivan eniten harjan alta rapsuttaessani. Kävin ottamassa kumisuan, jolla hieroin vähän mutaa pois Joonasta. Otin vielä kovalla harjalla mutaa ja se alkoikin lähteä. Lopuksi pölyharjalla. Joona sähläsi kokoajan jotain. Otin kaviokoukun ja puhdistin kaviot. Otin myös mudat kavion pinnalta pois. Laitoin harjat pois ja rapsuttelin vielä vähän Joonaa.
Vein harjat paikoilleen ja hain Joonan varusteet. Laitoin suitset koukkuun ja satulan telineeseen. Laitoin ensin suojat Joonalle, sitten asettelin huovan Joonan selkään. Sitten asettelin satulan. Laitoin vyötä kiinni, kun Joonaa ei huvittanut pysyä paikoillaan.
- Prrr. Jomppu nyt, sanoin rauhallisella äänellä Joonalle.
Sain satulavyön kiristettyä. Laitoin karsinan ulkopuolella Chapsit jalkaan ja otin samalla suitset. Joona kuopii maata. Otin riimun pois.
//JATKUU//

©2019 Virtuaalitalli Hevosjärven tila - suntuubi.com