Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Tänne saavat kirjoittaa vapaasti hoitotarinoitaan virtuaalitalli Hevosjärven tilan hoitajat & yksityisten omistajat myöskin & tilan työntekijät. 

Huom! Kun kirjoitatte tarinan, niin muistathan myös mainita oman hoitajanimesi, sekä mahdollisesti hoitohevosesi nimen. Sähköposti ja kotisivun osoite eivät ole pakollisia tietoja. Jos kirjoitat hoitomerkin tai extratehtävän, niin mainitsehan siitä heti tarinan alussa? 

Kiitos tarinoistanne!:)

Vieraskirja  1  2  3  4  > [ Kirjoita ]

Nimi: Tiia ja Domino

03.07.2017 14:56
"Ratsastuksessahan ei tule koskaan valmiiksi. Aina voi oppia lisää."

Kiitin kuskia ja astelin ulos hiljaisesta bussista. Ei mennyt kauaakaan, kun edessäni oli jo Hevosjärven ihana tila ihanine hevosineen.

Moikkasin Bellaa, jonka näin ohimennen matkalla talliin.
Jostakin syystä olin hyvin hyvin iloisella tuulella, ja tuntui siltä, kuin mikään tai kukaan ei voisi pilata päivääni.
-Hei pikkuinen, sanoin Dominolle ja naurahdin. Osittain sen vuoksi, että olin niin hyvällä tuulella ja osittain sen vuoksi, että Domino ei todellakaan ollut pikkuinen.
Menin suoraan hakemaan Dominon harjat, ja tottakai ihastelin vieläkin omaa hoitajakaappiani. Se oli vielä aika siistissä kunnossa. Vannoin itselleni, että se pysyisi sellaisena vielä pitkään, vaikka tiesin, että ei menisi kauaakaan kun se olisi taas kuin pyörremyrsky.

Vasta harjatessani Dominoa rupesin miettimään, mitä tekisin tänään.
Pitkän harkinnan jälkeen tulos oli kuitenkin yksinkertainen: Minä ratsastaisin kentällä. Tällä kertaa hieman reippaammin ja muutenkin kunnolla nyt, kun tunsimme jo Dominon kanssa toisemme. Emme läheskään kokonaan, mutta jo paremmin. Tiesin, että Dominosta ja muutenkin hevosista tulisin oppimaan vielä paljon. Ratsastuksessahan ei tule koskaan valmiiksi. Aina voi oppia lisää.

Kun Dominon karva kiilsi niin, että häikäisi, olin valmis hakemaan varusteet. Siirsin oman hienon sinisen korokkeeni Dominon viereen, ja sain kuin sainkin satulan hienosti selkään. Se alkoi jo pikkuhiljaa tottua korokkeeseen, jota se aluksi vähän kummasteli. Annoin sen tutkia sitä niin kauan, että se ymmärsi sen hurjan korokkeen olevan täysin vaaraton kaveri.
Vyötä laittaessa Domino pullisteli jälleen, mutta sain sen suht koht hyvin siihen verrattuna, että kiristäisin sitä vielä.
Suitset se antoi laittaa nätisti laskien päänsä alas. Olin mahdottoman ylpeä itsestäni, kun katselin mahtavan näköistä hoidokkiani.

Kentällä oli aivan täyttä hyvän sään vuoksi. Katsoin välillä kenttää, ja sitten maneesia. Sitten taas kenttää, ja maneesia.
-Parempi sisällä maneesissa kuin täpötäydellä kentällä, sanoin Dominolle ja lähdin taluttamaan sitä kohti maneesia.
Kun olin aukaissut maneesin raskaan oven, näky oli mahtava: Ei ketään. Täydellistä.Saisin mennä rauhassa ja hyödyntää koko tilan.

Muistettuani tälläkertaa kiristää vyön, nousin selkään. Hieman hankalasti kylläkin, sillä maneesissa ei ollut niin korkeaa koroketta kuin kentällä, mutta pääasia kuitenkin, että pääsin selkään.

Aloitin pitkillä alkukäynneillä ja pienillä pätkillä rentoa ravia. Tein paljon pysähdyksiä ja ympyröitä. Myös molempiin suuntiin ravissa.
Kun sain Dominon kantamaan itseään kunnolla, otin pidempiä pätkiä ravia ja vähän laukkaa. Vaikka laukka jännittikin, se oli todella mukava ainakin omasta mielestäni. Yhden pidemmän laukkapätkän jälkeen mentiin hetki rauhassa käyntiä. Annoin Dominon venyttää kaulaansa.
Pienen tauon jälkeen jatkoimme taas ratsastusta ja keskityimme enemmän laukkaan. Dominoa piti tosin hieman "puskea" koko ajan, mutta lopussa se meni jo paljon reippaammin.

Sade alkoi ropista maneesin kattoa vasten.
Yksi kerrallaan ratsastajia siirtyi kentältä maneesiin.
Ei mennyt aikaakaan, kun maneesissa oli yhtä täyttä kuin kentällä aiemmin. Aloin onneksi olla jo aikalailla valmis ratsastuksen kanssa, joten menin vain loppukäyntejä.
Pelkäsin välillä, että Domino talloisi vahingossa jonkun pienen shettiksen tai jotain, vaikka tiesin, ettei niin kävisi.
Lopetin kuitenkin loppukäynnit hieman etuajassa, ja menin pihalle vielä taluttelemaan hetkeksi.
Domino oli kyllä mennyt todella hyvin tänään. Olin siitä ylpeä.

Harjasin Dominon vielä huolellisesti ratsastuksen jälkeen.
-Hieno tyttö, kehuin sitä ja taputin sen kaulaa.
Annoin sille muiskun turvalle ja kävin pesemässä varusteet satulasaippuan kera. Jätin tietysti satulan istuinkohdan pesemättä, ettei siitä tulisi liukas.
Ja vieläkin, uskokaa tai älkää, hoitajakaappini oli siisti.
Ennen lähtöäni hyvästelin vielä Dominon, ja lakaisin tallikäytävän.

Anteeksi tämä sietämätön yliaktiivisuuteni näiden hoitotarinoiden kanssa . Lupaan odottaa ainakin kaksi päivää, ennen kuin alan kirjoittelemaan seuraavaa. Yritän ainakin .

Nimi: Tiia ja Domino

02.07.2017 19:10
Edelliseen tarinaani ei oltu vielä vastattu
(ei mitään kiirettä sen kanssa), mutta nyt tässä laiturilla istuskellessa en voinut olla kirjoittamatta lisää, joten tässäpä tarina:

Tuntui, kuin viime kerrasta, kun näin Dominon, olisi kulunut ikuisuus. Todellisuudessa siitä ei ollut viikkoakaan.

-Heippaheii, sanoin Dominolle, joka seisoi pirteän oloisena karsinassa ja tuijotti minua suurilla silmillään.
-Muistatkos minut? sanoin, ja naurahdin silittäen sen silkinpehmeää turpaa.
Hain ripeästi harjat ihanasta omasta kaapistani ja ryhdyin harjaamaan. Ajattelin tänään ratsastaa. Tai pikemminkin käydä "köpöttelemässä". Halusin tutustua Dominoon ennen, kuin rupeisin ratsastamaan kunnolla.
Harjasin sen huolellisesti, mutta ripeästi.
Jos totta puhutaan, minua vähän jännitti. Tai ei vähänkään, vaan minua jännitti ihan hirveästi. Mahaankin sattui. Onhan se jännittävää ratsastaa ihan uudella hevosella, mutta onneksi tiesin Dominon olevan kuin ihmisen mieli.

Kello läheni kolmea, kun olin valmis harjauksen kanssa.
-Noin, kulta. Haen nyt varusteet sekä itselleni, että myös sulle, sanoin Dominolle, joka tuntui kuuntelevan tarkkaan joka sanan.

Vedin chapsit jalkaan ja kypärän päähän. Laitoin myös turvaliivin, sillä ei siitä mitään haittaakaan ole, varsinkaan, kun en ole Dominolla ennen ratsastanut. Pidän sitä joskus muutenkin, mutta eihän se ketään häiritse.
Jotkut vain ovat katsoneet vähän pitkään, kun pidän sitä vaikka en hyppää. Kohautin harteitani miettiessäni sitä ja nappasin satulan ja suitset. Tai siis raahasin satulan. Se tosissaan oli aika painava.

Domino katsoi minua tarkkaavaisena ja kummastuneena, kun toin varusteet.
-Huhh... sanoin, kun tulin satulan kanssa karsinaan. Sain aikaan ihmeellistä muminaa kun yritin laittaa sitä selkään.
-Lähdetkö ratsastamaan? kysyi ääni takanani.
-Mitä?! sanoin, ja törmäsin karsinan seinään ja melkein kaaduin.
Domino säpsähti.
Bella tuli auttamaan minua satulan kanssa ja sanoi:-Anteeksi, ei ollut tarkoitus säikäyttää.
-Ei se mitään, olen ok, sanoin nolostuneena.
-Tarvitsetko apua tuon kanssa, Bella kysyi ja osoitti satulaa.
-Kiitos, sanoin ja annoin Bellan laittaa satulan.
Hän oli oikein mukava. Bella sanoi, että jos tarvitsen apua, sitä saa kysyä häneltä ja muulta tallin väeltä milloin vain.
Sain häneltä myös korokkeen, jonka avulla voisin laittaa satulan ilman suurempia ongelmia. Kiitettyäni häntä laitoin Dominolle suitset.

Otin kentän viereltä suurimman ja korkeimman korokkeen minkä sain ja sen avulla pääsinkin oikein mainiosti selkään.
Maiskutin hieman, ja Domino lähti kiltisti liikkeelle. Menimme rauhallista käyntiä uralla. Hain lähinnä tuntumaa hevoseen, ja kun olin sen saanut, päätin nostaa ravin. Se totteli kiltisti, mutta satula kiepsahti reippaasti kyljelle. Tietysti minä siinä mukana. En onneksi tipahtanut, joten keplottelin itseni takaisin selkään. Domino seisoi paikoillaan ja ainakin minusta se näytti hieman vahingoniloiselta.
Olin siis aivan unohtanut, että se pullistelee.
Tulin pitkän matkan alas selästäkorjaamaan vyön.
-No, virheistä oppii, mumisin ja pääsin takaisin selkään korokkeen avulla.

Ratsastus meni hyvin lukuunottamatta pikkuriikkistä laiskuutta Dominossa. Se nyt ei hirveä ongelma ollut vielä kun menimme aika rauhallisesti. Muuten Dominoa oli helppo ja mukava ratsastaa.

Taputin heppaa kiitokseksi ja suuntasin kohti Kastanjatallin tammakäytävää. Ja kukahan fiksu meinasi laittaa Dominon vahingossa väärään karsinaan? Onneksi hoksasin sen nopeasti ja laitoin sen viereiseen-, eli omaan karsinaansa.
Otin varusteet pois ja sain satulankin itse ilman koroketta.
Harjasin ja juttelin sille vielä hetken, jonka jälkeen vein suitset ja satulan varustehuoneeseen. Pesin kuolaimet ja niputin suitset perusteellisesti, jonka jälkeen menin takaisin karsinalle.
-Heippa, Domino. Mun pitää tästä ruveta jo lähtemään, mutta nähdään pian uudestaan, jooko?

Ja jälleen kerran lähdin kotiin hyvillä mielin. Ensimmäinen ratsastuskerta Dominolla oli sujunut lähes ongelmitta.
En tiedä, kuinka paljon se auttaa tallityöntekijää, vai haittaako se häntä, että laitoin Dominon "iltamömmöt" valmiiksi pieneen purkkiin, mutta toivottavasti siitä on jotakin hyötyä, sillä niin minä tein.
Jätin myös lapun .

Nimi: Tiia ja Domino

29.06.2017 10:48
Jessen iloinen haukunta kuului, kun se ryntäsi luokseni.
-Hei, olet varmaan Jesse, etkö olekin?
Sen perässä luokseni kipitti Arabella, vielä söpömpänä kuin olisin osannut odottaa.

Kun olin tervehtinyt uudet ystäväni, lähdin etsimään Kastanjatallia. Se oli suuri, valoisa ja tilava tallirakennus, jossa oli niin monta karsinaa, että olin varma siitä, että menisi ainakin puoli vuotta löytää Domino. Olin väärässä. Oli mukavaa kävellä karsinoiden vierestä ja katsoa ketä missäkin asui. Toinen toistaan kauniimpien hevosten jälkeen nimikyltissä luki:
Domino. Nostin katseeni kyltistä ja olin ratketa riemusta, kun pääsin ensimmäistä kertaa tapaamaan kaunottaren. Se työnsi turpansa karsinasta ja nuuhki minua uteliaan oloisena korvat eteenpäin asetettuna. Avasin karsinan oven ja livahdin sisään.
-Heippa. Olen Tiia, sanoin ja silitin sen kaunista kiiltävää karvaa.
Se oli valtava hevonen, mutta kiltti kuin mikä.
Se ei tunkenut päälle, yrittänyt näykkiä tai väistänyt jokaista liikettä. Se vain seisoi paikallaan ja katseli minua tyytyväisenä.
Juttelin sille valehtelematta tunnin. Minä vain juttelin ja juttelin. Tuntui kuin se olisi ymmärtänyt kaiken mitä sille sanoi. Korvat vain kääntyilivät, kun kerroin sille päivästäni ja kuinka painoin bussissa nappia pysäkkiä liian aikaisin.
-Olen sinun hoitajasi nyt, Domino.
Oli hauska nähdä, kuinka se pienesti regoi omaan nimeensä.
-Yritän olla sinulle oikein hyvä hoitaja, sanoin ja taputin sitä vielä, ennen kuin lähdin hakemaan harjoja.

Domino nukkui minun harjatessani sitä toivottoman huolellisesti. Se laski suuren päänsä harjatessani sen otsan. Juuri ja juuri yletin harjaamaan selästä, vaikka olinkin pitkä tyttö. Naurahdin ääneen, kun mietin miten vaikeaa minulla tulisi olemaan, kun sitten joskus laittaisin satulan. Minun pitäisi kai seistä jollakin korokkeella, että se onnistuisi.
-Noin. Oletpas nyt hieno tyttö, sanoin sille laittaessani viimeisen harjan pakkiin. Nappasin riimun oven vierestä ja pujotin sen Dominon päähän, joka roikkui vieläkin alhaalla sen ollessa puolinukuksissa.
Kun se tajusi, että olemme lähdössä johonkin, se virkistyi ja nosti päätään iloisesti.
-Hei äläs nyt nosta niin korkealle, mähän lennän kohta, huudahdin.
Taluttelin Dominoa vain hetken pihalla.
Se selvästi ihmetteli, että mitäs tää tämmöinen on, kun ei lähdetä töihin ollenkaan. Kellon tullessa neljä, vein sen takaisin sisälle. Taputtelin sitä vielä hetken, ja sanoin:
-Nyt mun on mentävä kotiin. Tavataan pian uudestaan, jooko?
Hymyilin Dominolle. Ja lähdin oman uuden hoitajakaapin ihastelun kautta kotia kohti. Olin iloinen, sillä olin tutustunut hyvin Dominoon ja se oli lisäksi vieläpä ihanampi kuin osansin odottaa. Tulisin takaisin tallille niin pian kuin mahdollista. Se oli varma.

Nimi: Sanni

20.10.2016 18:59
Kuten varmaan tiedätte, niin Hurza on tosiaan Uudessa-Seelannissa, joten hänen panoksensa Heppikseen ei tällä hetkellä ole kovinkaan aktiivinen. Joten rakkaat HOITAJAT JA YKSITYISTEN OMISTAJAT, jos haluatte kommenttia tarinoista tämän vuoden puolella, suosittelen kirjoittamaan tarinat foorumille. Siellä on Minka satunnaisesti vastailemassa.

Foorumille voi kirjoittaa myös ilman rekisteröitymistä vierailijana, jolloin laitat vain "guest" nimeksesi oman virtuaalihahmosi nimen ja tarinasi repliikki kohtaan.

Toivottavasti huomioitte tämän

Nimi: Sofia ja Ghabriela Arabella

19.10.2016 21:01
Pyöräilin jännittyneenä kohti Hevosjärventilan siistiä tallipihaa. Minua jännitti hirveästi, ja sanoin hiljaa itselleni "Rauhoitu nyt, ei tässä mitään hätää". Tiesin jo valmiiksi että tallin vaihto on jännittävää, ja huokaisin helpotuksesta kun sain tietää saaneeni hoitohevoseksi ihanan shettiksen.

Hyppäsin kevyesti pyöräni selästä ja jätin sen tallin seinää vasten. "Toivottavasti tuo ei haitaa ketään" ajattelin mielessäni. Kävelin hiljaa Kastanjatallin ovelle ja kurkistin sisään. Tallissa ei ollut ketään. Huokaisin helpotuksesta, saisin tutustua hoitsuuni rauhassa.

Kävelin rauhallisesti ponitammakäytävälllä etsien Ghabriella Arabellan nimeä. "tässä..." sanoin hiljaa ja pysähdyin karsinan eteen. Pienen ponin pää kurkisti kiiltävien kaltereiden välistä. "Moikka, olen uusi hoitajasi" sanoin ponille rauhallisella äänellä. Kävin hakemassa Bellsin harjat, riimun ja riimunnarun. Raotin hieman karsinan ovea, ja pujahdin sisään. Husaari ja Bella olivat kehottaneet minua tutustumaan poniin rauhassa, joten ajattelin vähän harjailla sitä, ja ehkä ratsastaakkin jos vain kerkeän.

Laitoin Bellsille riimun päähän, ja sidoin ponin kiinni. Juttelin Bellsille rauhallisella äänellä kun aloitin harjaamisen. "Hei, älä kutita" nauroin kun poni hamusi taskuni herkkujen varalta. Hyväilin ponin silkkistä turpaa "olen niin onnellinen kun sain sinut hoitsuksi!".

Harjailin Bellsiä vielä parisenkymmentä minuuttia, kunnes huomasin kellon olevan jo 17.30. "Voi ei! Pitää mennä!" huudahdin hiljaa ja vein Bellsin tavarat paikoilleen. En kerennyt ratsastaa, mutta seuraavalla kerralla sitten. Suljin Bellsin karsinan oven ja lähdin tallilta.

Nimi: Tiia-Marika ja Little Devil

15.10.2016 00:20
"Ei, en ota sinua mukaan", sanoin koiralleni Eeville, joka tuli vinkumaan luokseni eteiseen. Suljin oven hiljaa, ettei 2-vuotias pikkuveljeni heräisi päiväuniltaan. Kävelin kerrostalon raput nopeasti alas ja ulos päästyäni suuntasin pyörätelineelle. Pyöräni lukko oli kuitenkin yön jäljiltä kohmeessa. Sen kanssa sählätessäni onnistuin tietenkin kaatamaan kaksi viereistä pyörää. "Hitsi!" Älähdin ja naamani muuttui nolostuksesta punaiseksi, kun tajusin että viereisestä rapusta ulos tullut mummeli tuijotti minua. Nostin pyörät ripeästi pystyyn ja lähdin polkemaan kohti Hevosjärven tilaa.

Tilan pihalle saavuttuani hyppäsin pois pyöräni selästä ja jätin sen nojaamaan puuta vasten. Silloin vasta tajusin kuinka paljon minua jännitti. *Rauhoitu nyt Tiia-Marika, etkä sitten sählää*, ajattelin. Henkäisin syvään ja astuin talliin.

En nähnyt ketään, mutta maneesissa taisi olla tunti menossa. Olin salaa iloinen. Ville oli pihatossa, mutta ajattelin ensin käydä katsomassa tallin ja etsiä hoitsuni harjat. Olin ajatellut nimittäin harjata Villen, sillä Huusari ja Bella olivat kehottaneet minua ensin tutustumaan ponin kanssa vähän paremmin.

Talli oli siisti. Suurin osa karsinoista oli tyhjiä, mutta joistain kurkki uteliaita hevosenpäitä. En kuitenkaan viitsinyt alkaa tervehtimään niitä sen kummemmin vaan kävin etsimässä Villen harjapussin. *Enään puuttuu vain poni*, mietin ja suuntasin kohti pihattoa.

Kuunpihaton ori- ja ruunapuoli löytyi helposti. Lyhyen mietinnän jälkeen löysin oikean ponin. Riimun ja riimunarun siirsin varalta selkäni taakse. "Ville!" huusin ponin nimeä ja maiskutin. Ponin pää kääntyi hämmentyneenä kohti minua. "Tule tänne poika, rohkeasti vain", houkuttelin ja ojensin toisen käteni suoraksi. Ponin uteliaisuus voitti ja se lähti talsimaan hitaasti luokseni. Annoin Villen ensin rauhassa nuuskia kättäni. Samalla, kun poni alkoi tutkia taskujani, laitoin riimun sen kaulalle. Hetken näytti siltä, että se aikoisi rynnätä karkuun, mutta tajuttuaan olevansa kiinni, poni jäi paikoilleen. Laitoin riimun oikein ponin päähän ja maiskautin, minun onnekseni poni lähti kiltisti kävelemään perässäni.

Kun olin sitonut ponin kiinni, kumarruin ottamaan harjan. Aloitin harjaamalla karkeammalla harjalla kurat pois Villen karvasta. Harjattuani ne pois, päätin vaihtaa harjan pehmeämpään ja harjata ponin jalat ja kaulan. Kääntyessäni tönäisin kuitenkin harjakopan kumoon. Hoitovälineet levisivät ympäriinsä. Huokaisin, tämä oli niin minun tapaistani. Aloin keräämään harjat nopeasti takaisin koppaan ennen kuin kukaan ehtisi paikalle.

Harjattuani koko ponin, päätin vielä kokeilla hieroa sitä kumisualla. Entinen hoitsuni oli pitänyt siitä. Kaipasin jo ratsaille. Huomasin kuitenkin, että myös Ville nautti hieronnasta. Sen silmät olivat painuneet kiinni ja alahuuli roikkui. "Okei, eiköhän se jo riitä", totesin ponille joka loi minuun *älä nyt vielä lopeta* vilkaisun. "Sori nyt vaa", naurahdin ponille ja aloin kampaamaan ponin harjaa ja häntää takuttomiksi.

Katselin Villeä tyytyväisenä. Sehän oikein kiilsi. Mietin taluttelisinko sitä vielä hetken pihalla, mutta satuin vilkaisemaan kelloa, joka näytti 16.30. Minun täytyi ehtiä viideksi kotiin syömään, joten kävelylenkki saisi jäädä toiseen kertaan. Suukotin ponin turpaa hyvästiksi ja talutin sen takaisin pihattoon. Vein tavarat vielä nopeasti paikoilleen. Sitten kiirehdin pyörälleni ja poljin ripeästi kotiin.



Nimi: Sade & Disa

25.06.2016 09:58
Talutin Disan talliin. Hain Disan harjan, ja kaviokoukun. Aloin harjata Disaa pitkin vedoin. Disa liikahti niin äkkinäisesti, että harja lensi kädestäni. Disa nappasi harjan maasta, mutta se ei ilmeisesti maistunut kovin hyvältä, sillä Disa heitti sen suustaan tallikäytävälle.

Nyt en ehdi kirjoittamaan enempää jatkoa kyllä tulee

Nimi: Josefina Lauga ja Super Girl

24.06.2016 16:06
Tulin tallipihalle. Olin jo edellisenä päivänä tuonut tarvitsemani tavarat ( raipan, juoksutus liinan, kypärän, saappat, jne.) joten tulin tallille tennareissa, ratsastushousuissa, ja hupparissa. Menin Revontallin yläkertaan, avasin kaappini, ja nappasin tallitakkini, ja vaihdoin ratsastussaappaat päälleni. Kävelin talliin. Siellä kuului vain pieniä hirnahduksia, siitä päättelin ettei tallissa ollut ketään. Etsin katseellani Girlin karsinaa. Sitten löysin sen. Girl nosti päänsä karsinanoven yläpuolelle, ja katsoi minua. Rapsutin sen valkoista tähteä.
- Olet aika kurainen, katsoin Girlin selkää, joka oli kuran peitossa. Lähdin hakemaan Girlin harjoja. Päätin tehdä tästä päivästä vain tutustumispäivän. Saisimme tutustua toisiimme paremmin. Girl hääri karsinassaan kaikenlaista, ja yritti napata harjan kädestäni. Toruin sitä heti.
- Älä viitsi, sanoin sille ankaraisti, ja samalla nykäisin riimunnarusta. Girl alkoi käyttäytyä, mutta vain hetkeksi. Kohta se koitti näykkäistä minua. Toruin sitä taas heti. Sitten se alkoi vain hääräillä omiaan. Kun olin saanut sen, viimein, harjatuksi, hain kaviokoukun, ja aloin putsata kavioita. Etukaviot oli helppo putsata, mutta takajaloissa oli vaikeuksia. Girl koitti koko ajan potkia, eikä meinannut suostua nostamaan niitä. Tein nopeasti sen otsatukkaan letin. Se ei reagoinut siihen oikein mitenkään. Irrotin riimunnarun seinässä olevasta metallirenkaasta, otin narun käteeni, ja avasin karsinanoven. Talutin Girlin pois karsinasta tallin pihalle. Aijoin tehdä Girlin kanssa talutus lenkin Kastaniantalleille ja viedä sen laitumelle sen jälkeen. Girl käveli reippaasti, TODELLA reippaasti, joten jouduin pidättämään sitä useaan kertaan. Se koitti myös näykkiä, joten jouduin torumaan sitä myös useaan otteesseen. Lenkki meni aika hyvin, lukuun ottamatta sitä kohtaa, kun peura hyppäsi tien yli, ja Girl nousi pystyyn. Päästin Girlin laitumelle, ja se laukkasi täysillä ainakin kolme kierrosta laitumen ympäri. Olimme sopineet Husaarin ja Bellan kanssa, että minun pitäisi vain enää siivota Girlin karsina, ja laittaa sen ruuat valmiiksi, koska minulla oli illalla kiireellisiä menoja. Joten menin Takaisin Revontalleille, ja hain talikon, sekä kottikärryt. Karsinan siivous sujui nopeasti. Sitten laitoin Girlille heinäverkon, tarkistin että suolakivi oli paikallaan, ja laitoin myös kaurat Girlille. Sitten kiirehdin bussiin. Ensimmäinen hoitokerta Girlin kanssa sujui mielestäni erittäin hyvin.

Nimi: Tiude ja Sissi

21.06.2016 17:11
JATKOA

Harjasin ponin pehmeää karvaa. Se kiilsi jo valmiiksi, mutta Sissi tykkäsi harjaamisesta ja minä myös, joten mikäpä siinä. Sissin silmät olivat kiinni ja alahuuli lörpötti sen nautiskellessa harjauksesta.


Katsoin kaviot, joka oli superhyvä juttu, sillä siellä oli kivi painamassa Sissin jalkaa.
-Voi pientä, anna kun otan tämän pois, sanoin Sissille.
Hevosesta näki, että kivi sattui sen jalkaan. Kaviossa ei kuitenkaan ollut haavaa ja Sissi näytti astuvan aivan normaalisti. Hoidin ponin loppuun ja päätin kuitenkin etsiä jonkun jolle ilmoittaisin asiasta, kun lähden tallilta.

Haaveilin jo Sissillä ratsastamisesta. Olin miettinyt, että sehän alkaa olla minulle jo pieni. Äitini oli sanonut minulle, että voisin hommata isomman hoitsun. Itse en tykännyt ajatuksesta. Toisaalta se olisi kannattavaa, mutta Sissiä tulisi kauhea ikävä.

Menin satulahuoneeseen ja etsin käsiini paperia ja kynän. Kirjoitin näin:

"Hei! Sissin kaviosta löytyi tälläinen kivi (laitoin kiven paperilapun päälle paioksi), ei näyttänyt mitenkään kipeältä, mutta ennen kuin otin pois oli vähän arka. Olen niin tietämätön ja epävarma, että päätin kuitenkin kirjoittaa lapun.

TIUDE"

Laitoin lapun Spyken hoitopakin päälle ja nyökkäsin.
-Noin.

Sofi tuli vastaan tallikäytävällä, kun olin menossa hyvästelemään Sissin.
-Hei Sofi! tervehdin.
-Moi Tiude, Sofi tervehti takaisin.
Hän vasta tuli tallille, ja oli menossa hakemaan Joonan harjoja.
Juttelimme hetken, kunnes minun oli tosiaan lähdettävä.

Takana oli mukava päivä tallilla. Vaikka en paljoa touhuillutkaan, oli silti superkivaa!

Yksityinen viesti

13.05.2016 13:12

Nimi: Hele ja Sasha Napoleon

11.05.2016 13:00
Toinen hoitokerta

Alan tästä lähtien kirjoittamaan foorumille.

Katson kelloa. Se on jo varttia vaille neljä ja bussi lähtee neljältä. Hätäännyn, koska minulla ei ole tapana jättää asioita viime tippaan. Ryntään etsimään ratsastusvaatteita ja koirani Tyyne tulee pyörimään ympärilleni. Vedän ratsastushousut jalkaan ja kiinnitän ponnarin. Sen jälkeen kiinnitän hihnan kauniin malinoisini pantaan ja juoksen bussiin. Katson maisemia ja puhelimeni pärisee tauotta. Hyppään bussista ulos ja lähden kävelemään Heppikselle. Avaan Kastanjatallin oven ja menen kaapilleni. Tungen reppuni sinne ja otan sieltä ratsastussaappaani. Vaihdan saappaat jalkaan ja heitän kaappiin tennarini. Tyynen annan olla hihnassa, koska aion katsoa miten Sasha suhtautuu siihen. Menen hakemaan satulahuoneesta Sashan varusteet koulusatulan, suitset ja pintelit. Otan mukaani myös harjakassin ja riimun. Vien varusteet hoitokarsinalle ja lähden hakemaan Sashaa. Ori ei tule enää niin innoissaan luokseni, koska se tuntee minut. - Voi Sasha. Mistä sinä olet saanut tuon kaiken lian karvaasi? huokailen ja pistän Sashalle riimun. Sitten Sasha alkaa haistelemaan Tyyneä. Ne haistelevat toisiaan hetken, jonka jälkeen Sasha hörisee ja lähdemme talliin. Kiinnitän orin ja alan harjaamaan. Otan harjakiven ja alan hinkata Sashaa. Sashan mielenkiinto kiinnittyy koiraani, joten se ei kovin paljon välitä mitä teen. Saatuani harjattua on taas aika ottaa kaviot. Orilla on tänään näköjään hyvä päivä, koska se nostaa kaviot vaivatta ja ei nypi niitä käsistäni. Alan heti perään kääriä pinteleitä Sashan jalkoihin. Käärittyäni pintelit alan satuloimaan. Lasken satulan varovasti Sashan selkään ja katson satulahuovan kuntoon. Sitten lasken satulavyön alas ja kiinnitän sen toiselta puolelta. Kiristän varovasti vastinhihnojen toisiin reikiin ja Sasha luimii siinä hetken. Nappaan suitset koukusta ja suitsin Sashan. Irroitan Sashan ketjuista ja lähden taluttamaan sitä kohti Jäänkenttää. Jätän Tyynen kentän ulkopuolelle ja suljen portin. Vien Sashan kentän keskelle ja kiristän satulavyötä. Katson jalustimet ja nousen selkään. Ohjaan orin uralle ja annan pitkät ohjat. Kävelemme noin viisi minuuttia molempiin suuntiin, jonka jälkeen otan ohjat ja alan ravaamaan. Yritin saada Sashaa mahdollisimman rennoksi ja hakeutumaan muotoon. Alan tekemään toisella sivulla koottua ravia ja toisella lisättyä. Otan ohjia vielä hiukan tiukemmalle ja alan kokoamaan ravia. Sasha tekee sen kiitettävästi, mutta sen takajalat eivät astuneet tarpeeksi aktiivisesti. Otan lisättyä ravia, mitä Sasha menee kuin mikäkin maailmanmestari. Askel pitenee, takajalat astuvat kunnolla ja etujalat nousee. Sitten on uudestaan kokoamisen vuoro. Napautan hieman raipalla muistuttaakseni niistä takajaloista. Sen jälkeen koottukin ravi on melkein täydellistä. Vaihdan suuntaa ja teen samaa hetken. Otan sen jälkeen avoja ja sulkuja. Pitkillä sivuilla avoa ravissa ja lyhyillä sulkua käynnissä. Avossa Sasha voisi taas ottaa takajalkoja alleen. Joudun napauttamaan parikin kertaa raipalla ennen kuin Sasha muistaa takajalat. Sulut menee taas sitten kuin oppikirjasta. (Viimeisellä kerralla. Sitä ennen hortoilimme ympäri kenttää kun en osannut kertoa mitä halusin Sashan tekevän.) Otin parit ympyrät ja sen jälkeen laukkaa. Sashan laukka oli ihanaa. Otin pari kierrosta laukkaa, jonka jälkeen koitin pari vaihtoa. Ne sujuivat suhteellisen hyvin, mutta nekin alkaa varmaan sujumaan Sashaan tutustuessa. Otin vaihtojen jälkeen loppuravit ja laskeuduin selästä. Otin satulan pois ja pyysin jotain tuntilaista pitämään Sashaa. Vein satulan satulahuoneeseen ja otin liinan. Menin takaisin Sashan luokse ja kiinnitin liinan. Otin Tyynen hihnan käteeni, jonka jälkeen lähdimme metsäkävelylle. En ottanut kovin pitkää lenkkiä vaikka kävely on toki mukavaa. Kävelimme kymmenen minuuttia, jonka jälkeen olimme taas tallin pihassa. Vein Sashan pesukarsinaan ja kiinnitin sen. Laskin vettä ämpäriin ja hain sienen. Kastoin sienen veteen ja aloin pyyhkimään Sashaa sienellä. Sasha yritti pyöriä, mutta ketjut estivät sen. Pyyhin orin nopeasti jonka jälkeen hain hikiviilan ja pyyhin suurimmat vedet pois. Hain kuivatusloimen ja heitin sen Sashan selkään. Vein Sashan tarhaan ja annoin sille porkkanan. Sitten lähdin etsimään Huusaria. - Sashalla on kuivatusloimi tarhassa. Eihän se haittaa? kysyn. - Ei luultavasti, jos siinä on mahan ali menevät kiinnitysremmit, Huusari vastaa. - On on, vastaan ja lähden. Käyn hakemassa Sashan varusteet ja vien ne satulahuoneeseen. Haen kaapistani tennarit ja vaihdan ne jalkaani. Sen jälkeen lähden kävelemään bussipysäkille.

Nimi: Hele ja Sasha Napoleon

10.05.2016 14:14
Eli siis ensimmäinen hoitokerta.

En ole käynyt kertaakaan Hevosjärven tilalla. Olen vain katsellut sivuja ja etsinyt hoitohevosta. Vihdoin sain hoitohevosen Sashan.

Kävelen hiekkatietä pitkin kohti Kastanjatallia ja linnut visertää. Olin päättänyt käydä katsomassa tiloja ennen kuin hakisin Sashan sisälle hoitaakseni. Etsin satula -ja rehuhuoneen, Sashan karsinan ja muut yleiset tilat. Sen jälkeen nappasin Sashan riimun karsinan ovesta ja lähdin hakemaan oria. Tarhojen luokse päästyäni upea valkoinen ori ravasi luokseni, joten päättelin sen olevan Sasha Napoleon, koska se on utelias. Ei useimmat hevoset ravaa tuntemattoman ihmisen luo. Avasin portin ja astuin tarhaan. Sasha tuli heti tutkimaan taskuni ja muutenkin hyörimään ympärilläni. - Mitä Sasha, tutustutaanko tänään? kysyn ja naurahdan, eiväthän hevoset ymmärrä puhetta. Pujotan riimun sen päähän ja kiinnitän soljen. Sen jälkeen avaan portin kunnolla ja talutan orin tallin käytävälle. Kiinnitän Sashan ketjuihin ja haen Sashan harjat ja suitset. Alan hoitamaan oria, koska se on ketjuissa ei se pääse pyörimään ja pystyn melkein normaalisti hoitamaan Sashan. Aloitin harjaamaan kumisualla pyöritelläkseni viimeiset talvikarvan haituvat pois Sashan karvasta. Sitten otan piikkisuan ja pölyharjan. Koitan harjata piikkisualla mahdollisimman hellästi, koska piikkisukahan on loppujen lopuksi kaikkein kovin harja ja Sasha ei pidä harjaamisesta. Harjaan piikkisualla kurat irti ja sen jälkeen putsaan pölyharjalla irronneet kurat pois. Kaivan kassista kaviokoukun ja alan putsaamaan orin kavioita. Etujalat sain putsattua vaivattomasti, mutta takajaloissa Sasha alkoi temppuilemaan. - Sasha, lopeta! ärähdän Sashalle ja saan kavion putsattua. Sen jälkeen on vuorossa vielä toinen kavio. Sasha nostaa sen helposti, mutta sitten se alkaa kiskomaan sitä kädestäni. - Sasha! tiuskaisen ja Sasha lopettaa. Taputan ja kehun Sashaa, koska olin suorittanut harjauksen onnistuneesti. Alan kiinnittämään suojia ja Sasha tokkii minun takamustani kun kökin maassa. - Höpsö poika, puhelen ja silitän samalla orin päätä, jonka se tunki syliini. Nousen ylös ja otan Sashan suitset. Pujotan riimun kaulalle ja vien kuolaimet orin suuhun. Nostan niskahihnan Sashan korvien yli ja kiinnitän remmit. Käyn pistämässä ilmoitustaululle lapun, jossa kerron että lähdemme Sashan kanssa maastoon käyntilenkille. Sen jälkeen pujottelen liinan Sashan suitsiin ja irroitan sen ketjuista. Talutan pojan ulos tallista ja lähdemme kävelemään tietä pitkin metsään. Sashan vauhti kiihtyy kun se tajuaa pääsevänsä maastoon. Sen korvat kääntyy höröön ja se puhkuu intoa. - Rauha suuri Napoleon. Me olemme käyntilenkillä, sanon Sashalle ja sen korvat kääntyy minuun päin. Sen ilme näytti suunnilleen siltä kuin se olisi pettynyt pikkulapsi. Samoilemme vain karttaan merkittyjä reittejä ja tarkistan puhelimeni säännöllisin väliajoin. Olimme samoilleet jo puoli tunti kun ohitsemme vilahtaa yhtäkkiä kaksi valkohäntäpeuraa. Sasha jyrää minut melkein alleen, mutta saan sen pidettyä hallinnassani. Alan laulamaan, jotta Sasha rauhottuisi, koska minulla on kokemuksia siitä että hevonen rauhoittuu kun ihminen laulaa. Käännymme takaisin ja Sasha rauhoittuu vähitellen. Rapsuttelen Sashaa ja loppumatkasta se on samanlainen kuin me lähdimme. Tallilla käymme pyörähtämässä kentällä niin että otamme peruutuksia ja muuta maastakäsittelyä. Niiden jälkeen vien Sashan talliin ja otan varusteet pois, kiinnitän Sashan käytävään ja harjaan sen pehmeällä harjalla. Annan Sashalle pienen omenan palan ja vien sen tarhaan. Mietin että puhdistaisinko Sashan varusteet kun täällä kerran ole. Päätin puhdistaa. Otin suitset ensimmäisenä käsittelyyn. Irroitan hihnat toisistaan ja putsaan ne yksitellen. Pesen myös kuolaimet huolellisesti. Kokoan suitset ja pyyhin ne pyyhkeellä. Sitten haen satulan ja katson kuinka kurainen se on. Alan saippuoimaan satulaa kohta kerrallaan ja saan sen tehtyä kymmenessä minuutissa. Sen jälkeen otan kostean pyyhkeen ja pyyhin saippuan pois. etsin vielä nahkarasvan. Rasvaan satulan ja pistän sen päälle satulansuojuksen. Vien varusteet satulahuoneeseen ja lähden moikkaamaan Sashaa.
Huh huijaa, ensimmäisestä hoitokerrasta selvitty kunnialla.

Nimi: Tiude ja Sissi

22.04.2016 14:18
Moi... On aika noloa sanoa joka ikisen tarinan alussa: "Pitkästä aikaa, pitkästä aikaa", ja pahoin pelkään että se on tehtävä nytkin

Siis, pitkästä aikaa, kun menin Sissiä hoitamaan, tallilla näytti nätiltä. Kevät oli edennyt jo aika pitkälle, ja lunta ei näkynyt missään. Linnut visertelivät ihanasti. Olen ollut kipeänä kauan, ja sekin on estänyt tallille tuloa.
-En varmaan ratsastaisi siitä syystä tänään, mutta Sissiä oli ainakin pakko päästä näkemään, ajattelin.
Kiiruhdin karsinalle. Sieltä se suloinen ystäväiseni kurkki ja työnsi turpaansa karsinan kaltereiden välistä.
-Hei pieni! tervehdin sitä.
Se hörähteli minulle hakiessani harjaa.

Sori mun täytyy jättää tää näin lyhyeks tää jatkuu vielä kyllä, mutta nyt on pakko mennä. Kirjoitan mökkimatkalla jatkon

Nimi: Tiude ja Sissi

30.01.2016 10:13
Pitkästä aikaa tarinoimassa, vähän on ollut koulu- sun muita kiireitä...

JATKOA//

Puun rungot pilkottivat maasta niin, että Spyken olisi helppo kompastua niihin. Annoin sen hieman katsella mihin astui, ettei niin kävisi. Hieman se kompasteli, mutta pienesti vain. Puunrunkokohdan jälkeen menimme reipasta käyntiä, ja Sissi ravasi yhden ylämäen. Menin oikeaan reunaan, kun vastaan tuli letka maastoilevia ratsukoita korkeammilla hevosilla. Sissi olisi mielellään jatkanut kotiin niiden perässä, mutta lenkkimmehän oli vasta alkanut, ja se oli mentävä reippaasti loppuun asti.
Otimme hiukan ravia ja pätkän laukkaa, jonka jälkeen mentiin taas reipasta käyntiä.

Ajattelin juuri kääntyä kohti kotia, kun kuulin rytinää viereiseltä pellolta. Sieltä pinkoo isokokoinen jänis perässään... Jesse. Sissi havahtui ja jännitti itsensä. Tulin alas selästä ja kutsuin Jesseä säikyttämättä Sissiä sen enempää. Jesse pysähtyi ja katsoi minua ja Sissiä erittäin nöyrän oloisena ja köpötteli hiljaa häntä koipien välissä luoksemme.
- Mitä ihmettä Jesse? Oliko tuo jänis tallin pihalla?kysyin Jesseltä joka lähti kävelemään kanssamme kohti tallia.

Loppu


Nimi: Sofi & Joona

17.01.2016 13:40
Hyppelehdin talliin innoissani. Tänään tutustuisin Joonaan, ajattelin. Moikkasin Chalia, jonka ohi kävelin, se hörähti. Sitten kävelin pidemmälle. Siellä näin Joonan nimikyltin. Menin Joonan karsinan eteen. Se äkkinäisesti lähti syvemmälle karsinaan. "En satuta sinua, luota minuun." Sanoin rauhallisesti. Juttelin sille hiljaa, ja rauhallisesti. Hetkenpäästä, se astui muutaman askeleen karsinanovea päin. Jatkoin, ja pian se olikin jo pää oven yläpuolella. Nostin käteni, sen turvan eteen haistettavaksi. Joona haisteli sitä rauhassa. Sitten Joona pärskähti. Aloin silittää sen päätä. Ensin Joona oli jäykkänä, mutta pian se rentoutui. Hain Joonan hoitopakin, ja menin sen karsinaan. Joona perääntyi hiukan, ja luimisti vähän. "Soo, poika soo...." Sanoin. Otin harjan käteen ja aloin hyräillä rauhallisesti. Ojensin harjan samalla Joonan haistettavaksi. Se haisteli sitä ensin jäykkänä, sitten rentona. Jatkuu...........

Nimi: Sofi jaChali

07.01.2016 11:01
jatkoa..."hei" Sanoin reippaasti. "Tulin vain kysymään haluaisitko hieman ratsastaa Chalilla?" " Tietenkin!" huudahdin. " Mutta suitset ovat vielä ihan märät." "Voit lainata joitakin muita suitsia. Bella kipaisi hakemassa toiset suitset ja, toi ne talliin. "Tässä, näillä pystyt ratsastamaan, mutta varaudu siihen että Chali voi olla hieman ylipirteä." "Selvä Bella." Kokosin Chalin suitset ja samallakun vein ne, otin satulan mukaani. Satuloin Chalia. Se vekkuli pullisteli kokoajan. En saanut melkein vyötä kiinni, mutta pian Chali luovutti. "Pikku jekkuilija." Sanoin Chalille. Chali haukotteli, ja esitti että ei "jaksaisi" mennä kentälle. Sitten oli suitsien vuoro. Olin laittanut ohjat vahingossa väärinpäin. Chali ei meinannut päästää irti kuolaimista, mutta pienen taistelun jälkeen päästi. Laitoin remmit hyvin ja Chali oli valmis. Menimme maneesiin ja nousin satulaan. Onneksi olin ottanut raipan mukaan, sillä Chali ei hievahtanutkaan. Näpäytin sitä kerran raipalla, ja se totteli kuuliaisesti sen jälkeen apujani. Ensin kävelimme käyntiä, teimme ympyröitä, ja pysähdyksiä. Sitten kannustin Chalia siirtymään raviin. Chali oli taas "nukahtanut". Näpäytin taas raipalla, ja se lähti liitävään ihanaan raviin. "Hieno poika!" Huudahdin ilosta. Ravailimme hetken ihanaa ravia ja teimme ympyrät päätyyn. Sitten siirsin Chalin suht helposti, liitävään laukkaan. "Olet maailman paras poni!" Sanoin Chalille. Nautin siitä hetkestä hoitoponini kanssa täysillä. Ajattelin koittaa vielä mennä käyntiä ilman satulaa. Nousin Chalin selästä pois, otin satulan pois ja kiipesin kyytiin. Kävelimme hetken kunnes, Husaari tuli kertomaan että minun täytyi lähteä. Hoidin Chalin ja lähdin kotiin. LOPPU

Nimi: Sofi & Chali

26.12.2015 20:52
Hoitomerkki: Lehtijuttu

Pyöräilin tallille innoissani. Husaari oli soittanut ja kertonut että tallille tulee toimittaja. Hän kuulemma kuvaa johonkin hevoslehteen eri talleista lehtijuttuja. Sitten takaatapäin ilmestyi musta Toyota. Se ajoi ainakin 90 kymppiä. Ja melkein päältäni! Huusin mielessäni. Ihmeekseni huomasin että sama Toyota oli juuri tullut tallipihalle. Arvelin että se oli toimittaja. Niin se olikin. Kiiruhdin katsomaan naista. Hänellä oli selkään asti ylettyvät punaiset hiukset. Vihreät silmät ja iloiset kasvot. "Hei. Olen Sanna-Mari. Aloitteleva toimittaja." Sanna-Mari hymyili. Sanoin "Ajoit melkein ylitseni!" "A-anteeksi." "Ei se mitään." Hymyilin. "Missä tilan omistajat ovat?" Toimittaja kysyi. "Päärakennuksessa." Vastasin. Kun Sanna-Mari oli mennyt sisälle, kiiruhdin sisälle ja kysyin, saisinko vettä? "Tietenkin. Ota hanasta." Menin hakemaan vettä ja menin olohuoneeseen. Kuulin kun toimittaja haastatteli Husaaria. "Rakastatteko hevosjärven tilaa paljonkin?" Toimittaja kysyi. "Kyllä todella paljon, niinkuin Bellakin. Eiköniin Bella?" Todellakin rakastan! Bella huudahti. Kuuntelin tarkkaan seuraavaa kysymystä. "Onko talli suht menestynyt?" "On se nyt aika menestynyt." Bella vastasi. "Nii-in." Husaari sanoi. "Mikä tallinne toiminnasta on suosituin?" "Ehdottomasti hoitaja-toiminta." Husaari ja Bella vastasivat kuin kuorossa. "No, saisinko haastatella jotakin hoitajaa?" "Noo... Hyväon." "Haluaisin haastatella sitä tyttöä jonka yli ajoin melkein." "Sofia vai, selvä. Jos hän siis haluaa." "Soofii!" Bella huusi. "Tullaan." Huusin takaisin. Sitten Husaari kysyi. "Haluaisitko että toimittaja haastattelee sinua?" "Todellakin!" Huudahdin ilosta. "Ensimmäinen kysymys. Kuinka kauan olet ratsastanut täällä tilalla?" "Vasta pari kuukautta. Mutta olen sopeutunut hyvin." "Kuinka kauan olet ratsastanut muuten?" "Kolme ja puoli vuotta." "Onko hevosjärven tilalla ollut mukavaa?" "On ollut suorastaan mahtavaa!" "Onko tämä talli paras missä olet käynyt?" "Ehdottomasti!" "Kuka on hoitoponisi täällä?" "Sen lempinimi on Chali."
"Mikä sen oikea nimi on?"
"Misty Chali Bacha."

Purkissa! Toimittaja huusi. "Sitten mennään katsomaan Chalia." Toimittaja hymyili. "Haastattelusi pääsee myös iltalehteen." "Otamme myös Chalista kuvan etusivulle haastattelusi viereen." "Selvä." Vastasin lyhyesti. Menimme talliin ja Chali rouskutteli pikkutytön antamaa porkkanaa. "Chaliii..." kuiskasin. Sitten menin karsinaan Chalin pään viereen. Juurikun toimittaja otti valokuvat Chali irvisti. "Siitä tuli kiva kuva." Toimittaja sanoi. "Minun täytyy nyt lähteä kotiin, sanoin.


Seuraavan päivän illalla iltalehti oli tullut. Isäni nauroi todella kovaa kun, hän katsoi Chalin ja minun kuvaani. Siinä tosiaan komeili hieno hoitoponini. Loppu

Nimi: Sofi & Chali

25.12.2015 12:47
Menin tallille todella aikaisin. Pyöräilin täysiä. Sitten olinkin jo perillä. Suuntasin kävellen talliin Chalin karsinalle. Moikkasin sitä, ja hain harjan. Harjasin sitä kauan kunnes, olin tyytyväinen. Chali kiilsi jaloista kaulaan. Sitten puhdistin Chalin kaviot. Otin taas herkemmin Chalin vasemmasta takajalasta kiinni. Chali hirnahti ja, minä hymyilin. Oli ihanaa että oma hoitoponi tykkää minusta, ajattelin. Kaviot olivat puhtaat, vihdoin. Sitten kylmäsin Chalin takajalan. Se sujui hyvin. Sitten hain Chalin suitset, satulavaha ja pesusienen, sekä tietysti pienen vesikipon. Menin Chalin karsinanoven eteen ja erottelin suitsien osat. Laitoin kuolaimet vesiämpäriin, ja aloin sienellä pestä niitä. Puhelin Chalille rauhallisesti kuinka, olin kerännyt Chalille porkkanoita puutarhasta. Chali alkoi hamuta hiuksiani. Sanoin: " Hei! Senkin vekkuli!" Työnsin Chalin pään kauemmas päästäni, ja annoin sille porkkanan. Chali rouskutteli sitä tyytyväisen näköisenä. Jatkoin juttelua ja suitsien pesua. Chali hirnahti kun Bella tuli talliin. "Hei" Bella sanoi. Jatkuu

Nimi: Sofi & Chali

19.12.2015 19:33
Hoitomerkki: joulusiivous

En meinannut jaksaa nousta sängystä. Ulkona satoi lunta. Sitten äitini huusi: " Etkö aio mennä tallille joulusiivoukseen?" Havahduin hereille ja, melkein hyppäsin sängystä pois. Avasin nopeasti tallivaatekaappini. Puin äkkiä lämpimimmät ratsastus housuni, ohuen villapaidan, fleece hupparin ja kypärän. Sitten pistin ratsastussukat. Muistin vielä pakata raipan ja laittaa ratsastushansikkaat. Otin vielä hiukan rahaa bussiin tarkoitetuksi rahaksi. Sitten nappasin omenan juostesssani ulos. Tietysti sanoin myös hei,hei äidilleni. Rynnin lumipyryssä kohti bussipysäkkiä. Ehdin kuin ehdinkin bussiin. Ajattelin etsiä jonkun toisen hoitajan, kenen kanssa voisin ystävystyä joulusiivouksen aikana. Bussi saapui perille, hyppäsin bussista pois. Lähdin kävellen kohti tallia, lumisade oli loppunut. Tallissa olivat jo melkein kaikki hoitajat, sekä Husaari ja Bella. Menin kysymään mitä voisin tehdä. Minun piti kuulemma siivota ensin Chalin karsina ja sitten koristella se. Hain talikon ja aloin siivota karsinaa puhtaaksi. Katselin kun pari muuta hoitajaa siivosivat tallikäytävää lannasta ja heinistä. Olin siivonnut yhden nurkan jo kun, joku tuli sanomaan " hei olen Tiude. Kuka sinä olet?" Vastasin aika hiljaa: " Olen Sofi. Olen aika uusi täällä. Hoidan Chalia." Tiude hymyili. "Selvä, auttaisitko minua vaihtamaan kaikkien ponien vesiastiat?"
"Mikäettei, siivoan ensin vain Chalin karsinan ja koristelen sen."
"Ok Tiude vastasi ja meni oman hoitoponinsa luokse." Tiude vaikutti mukavalta mietin itsekseni. Mutta sitten muistin että minun on ripeästi putsattava karsina. 15minuutin kuluttua olin puhdistanut Chalin karsinan täysin, sekä vaihtanut purut. Sitten menin hakemaan vihreitä kuivattuja kuusenoksia ja punaisia jouluvaloja teippasin kuusen oksat läpinäkyvällä teipillä ja kidoin jouluvalot sen ympärille. Chalin karsina näytti hienolta. Lisäsin vielä hopeita ja kultaisia joulupalloja kuusenoksiin. Sitten joku sanoi:"löysin Chalin vanhan otsapannan!" Menin äkkiä katsomaan sitä. Menin kysymään Husaarilta ja Bellalta saisinko pitää sen. He sanoivat että ei koska sitä käytettäisiin Chalin varaotsapantana. Muistin juuri että olin kadotfanut kerran Chalin kaviokoukun. Menin etsimään sitä pihalta. Ja löysin sen hevosten laitumelta HEINÄKASASTA! Olin ihmeissäni, mutta myös iloissani. Menin talliin kertomaan asiasta. Sain viedä sen Chalin hoitopakkiin. Tiude tuli sanomaan minulle. "Arvaa mistä löysin eilen kadonneen harjani. LANTAKASASTA!" Vähänkö minua nauratti. Niin no Tiudeakin nauratti. Husaari sanoi kovalla äänellä. 15minuutin kuluttua kokoonnutaan tallivintille kertomaan hauskoja joulutarinoita. Sekä hauskoja tapahtumia tallilla. Tiude muisti:"Meidänhän pitäisi vaihtaa hevosten vesikipot! Kiiruhdimme ensimmäisten hevosten luokse. Ehdimme Tiuden kanssa nipinnapin tallivintille ajoissa. Minun oli kerrottava ensiksi kerrottava viime jouluaatosta ja jostain hauskasta tapahtumasta tallilla, aloitin: "Viime jouluaamuna heräsin klo 8:lta. Nousin äkkiä ylös. Äitini ja isäni, sekä pikkusiskoni Seela. Saimme Seelan kanssa avata lahjat heti aamulla. Minä sain: Uuden sinisen harjapakin, maitosuklaata, tabletin, hevosen koulutuskirjan ja kirjekuoren jossa luki: Sofi saa alkaa hoitaa jotakin ponia hevosjärven tilalla syksyllä 2015. Olin räjähtää onnesta! Sitten Seela mankui että halusi myös alkaa hoitaa hevosta. Mutta äiti sanoi että Seela oli liian nuori, siis Seela oli vasta 5.v . Sitten Seela alkoi itkeä. Lohdutin Seelaa ja otin hänet reppuselkään ja esitin Milli ponia koska, se oli Seelan mielikuvitusponi. Seela kiljahteli ilosta ja nauroi. Olin itsekkin innoissani. Leikimme kymmenen minuuttia ja sitten äiti huusi. Pakatkaa kaikki tarpeellinen mukaan, lähdetään joulukadulle. Sitten lähdimme punaisella autollamme kohti joulukatua."

Sitten kerroin tallilla tapahtuneen hauskan jutun: kun puhdistin kaviota Chali pieraisi hirveän pahanhajuisen pierun. Kaikki ringissä nauroivat! Kaikki kertoivat kivoja ja hauskoja joulutarinoita, kunnes oli lähdettävä kotiin. Kävin hakemassa Chalin ulkoa ja harjasin sen sekä putsasin kaviot ja laitoin iltaheinät sekä vihreän loimen. Heippa pikku kulta sanoin ja kiiruhdin bussille.

Nimi: Sofi ja Chali

12.12.2015 14:32
Pyöräilin tallille surullisena. Chali oli kipeä. No, murheet pois sanoin mielessäni. Olin perillä. Arabella ravasi tervehtimään minua. Sen jälkeen menin talliin Chalin luokse. Chali hirnahti minut nähdessään. Sanoin sille hiljaa: "hieno poika, hieno." Menin karsinaan ja taputin Chalia kaulalle. Sitten silittelin sitä hetken ja hain harjan. Aloin harjata Chalia pitkin vedoin. Aioin harjata Chalin erityisen puhtaaksi koska, halusin että se kiilsi. Aloitin ensin selästä, sitten jalat. Lopuksi kyljen ja kaula. Sitten Bella tuli talliin ja sanoi : "hei Sofi". Melkein pelästyin. Bella sanoi: " Anteeksi jos säikäytin. Tulin vain katsomaan miten sinulka sujuu, oho! Kylläpä Chali kiiltää! Harjasitko Chalin itse."Minua hymyilytti. Joo vastasin. "No minun täytyy mennä." Bella sanoi. Olin itsekkin tyytyväinen. Seuraavaksi putsasin Chalin kaviot, jotka muuten olivat hirmu likaiset. Koitin ottaa vähän varovaisemmin siitä aristavasta takajalasta. Mutta olipa outoa. Kun Chali ei nostanut jalkaansa, vaikka vedin lopuksi kovin se vain oli kuin nukkuisi. Päätin kesrtoa asian Husaarille. Löysinkin Husaarin heti ja kerroin asiani. Hän vastasi: Selvä jalka taitaa olla kunnossa, mutta älä liikuta sitä ihan vielä. Selvä vastasin ja lähdin takajsin talliin. Ajattelin laittaa Chalille häntä letin. Hyräilin tehdessäni sitä lempi kappalettani. Chali odotti kiltisti kun tein lettiä. Sitten aloin puhella Chalille koulupäivästäni, ja siitä kun äiti ei päästänyt minua ennen läksyjentekoa tallille. Ja viimein letti oli valmis! Sidoin sen vihreällä kumilenksulla. Päätin tehdä vielä etutukkaan letin. Sitten veisin Chalille heinät. Jatkoin juttelemistani kun tein lettiä. Rapsutin aina välillä Chalin otsaa. Tämäkin letti tuli nopeasti valmiiksi. Sidoin senkin vihreällä kumilenksulla. Chali näytti lumoavalta . Sitten lähdin hakemaan päiväheiniä. Melkein kaaduin kun pitelin heiniä käsissäni. Pakitin Chalia ja sain kun sainkin heinät karsinaan. Sitten kännykkäni värisi. Näytöllä luki "äiti". Vastasin: Hei äiti, mitä nyt? Äiti vastasi: No, etkö muista että meille tulee vieraita! Äiti melkein huusi puhelimeen: Tule kotiin heti paikalla nuori neiti! Joo joo.... vastasin ja lopetin puhelun. Sanoin Chalille ja Husaarille ja Bellalle heippa, ja suuntasin pyörälle. Poljin niin kovaa kuin jaloistani pääsin. LOPPU

Nimi: Tiude ja Sissi

11.12.2015 22:17
Muistin ponin silkkiset korvat, jotka olin saanut nähdä eilen. Sen herasilmät ja söpön laikun kaulassa. Oli ollut niin ihanaa päästä näkemään Namua. Vielä nytkin olen innoissani, kun joku sanoo sanan "Namu". En muista milloin olen viimeksi ollut näin onnellinen.
-Vieläkö sinä valvot? kysyi ääni huoneemme ovelta. Suljin heti silmät ja esitin nukkuvaa. Äiti hymähti ja sulki oven. Avasin silmäni heti uudelleen, ja ajattelin huomista. Menisin tietysti Sissiä hoitamaan.

Jep, löysin itseni tallilta. Sissi oli juuri kentällä tunnilla. Menin katsomaan kentän sivulle. Selässä oli pikkutyttö, jota jännitti hieman. Vähän ajan päästä hän kuitenkin rentoutui huomatessaan, ettei Sissi tee mitään. Paitsi totteli ja haukotteli. Se näytti erittäin väsyneeltä pyöriessään käynnissä tehden välillä ympyröitä. Kuulin tyttöä opettavan Huusarin sanovan nimeni. En kuullut mitä hän sanoi, mutta astuin pari askelta lähemmäksi.
-Otatko Spyken? Voisit vielä mennä sen kanssa vähän reippaampaa.
-Jee, sanoin hymyillen ja kävelin Sissin luo. Pidin kiinni ohjista tytön tullessa alas.
-Voinko mennä maastoon? kysyin Huusarilta innokkaasti.-En ole kauaa.
Huusari naurahti iloisesti:-Tottakai, mene vain reipasta vauhtia sitten, hän muistutti vielä.
-Joo, vakuutin. Menisimme kyllä reippaasti.

Huusari ja tyttö lähtivät ilmeisesti tytön äidin kanssa juttelemaan kun minä menin selkään. Polveni olivat kuitenkin suussa asti. "Voi miten olenkaan tyhmä", ajattelin tajutessani etten ollut säätänyt jalustimia. Laitoin hihnat toisiksi kuluneimpaan reikään kunnes tajusin:-Minähän lähden sinne maastoon!
Tulin siis alas selästä ja talutin Sunnyn polun lähtökohdan eteen. Hyppäsin siinä selkään ja panin poniin vauhtia. Se innostui heti ja korvat pyörivät ympäri ämpäri sen pärskiessä iloisesti. Polku alkoi hiekkatiellä, jota ympäröivät kauniit puut. Oksien lomasta siivilöityi auringon valo. Auringon säteet näkyivät myös lätäköissä, mitä oli vähän siellä sun täällä. Ohjasin Spyken hiekkatien reunasta lähtevälle polulle. Polulla oli ylä- ja alamäkiä,mistä Sissi tykkäsi. Annoin hieman pohkeita kun sissi jo ravasi kovaa. Se nautti joka hetkestä. Siirsin Sunnyn käyntiin ja kävelimme vähän matkaa eteen päin.

JATKUU

Nimi: Emmi ja Siru

05.12.2015 22:44
JATKOA

- Mun on nyt pakko mennä, Siru juoksee muuten seiniä pitkin, naurahdin ja suuntasin kohti Sirua, joka tosiaankin oli hieman hermostunut.
- Joojoo Siru, nyt mennään.
Liu'utin satulan oikealle kohdalle. Satulahuopa jäi toiselta puolelta hiukan ruttuun, joten jouduin säätämään satulahuovan kanssa. Siru imi itsensä täyteen ilmaa, joten vyön kiristys tuotti hieman vaikeuksia. Onneksi sain sen juuri ja juuri ensimmäisiin reikiin. Vilkaisin kelloa, joka oli paria minuuttia vaille kuusi ja linja-auto tulisi puoli kahdeksalta, ehdin ehkä nippanappa. Ujutin uolaimet pikaisesti suuhun ja laitoin remmit kiinni. Laitoin hiuksetkin letille, jotta kypärä sopisi päähäni.
Olin vetämässä hanskaa käteeni pitäen Sirun ohjaa kyynärtaipeessani. NAKS, kuului ja ohja katkesi poikki ja tamma juoksi käytävälle kohti ovea.
- SIRU PER... PERUNAPÄÄ! karjaisin ja lähdin juosten perään.
- Mitäs täällä tapahtuu? sanoi tallin puolelle ilmestynyt Huusari.
- Ohjat katkes ja näin ja joo ei mitää pahempaa, kai.
Huusari katseli minua hetken ja pyöritteli hymyillen päätään. Solmin ohjat katkenneesta kohdasta, saakoon nyt hetken kelvata. Sitten poistuimme vähin äänin kohti Kastemaneesia.

Kiristin vyötä ja nousin selkään. Siru tuntuikin hetki aika lennokkaalta ja reippaalta, onneksi maneesissa oli muutama muukin ratsukko, jotta Siru ei olisi juossut maneesin seinästä läpi kavereiden luokse. Pidensin jalustimia parilla reiällä. Siru oli kyllä minule vielä nipin napin sopiva, mutta jos kasvaisin vielä, ratsastaminen olisi jätettävä. Annoin ponin siirtyä uralle vapain ohjin. Väistelimme muita ratsukoita parhaamme mukaan. Tamma askelsi melkoista kyytiä ja esitti pelottavampaa, kuin muumien mörkö, mutta minusta Sirun uhmailut olivat Pikku-Myyn luokkaa. Kävelin noin kaksikymmentä minuuttia tehden hieman voltteja ja suuria kaarevia reittejä. Siru tuntui alussa aika jännittyneeltä, mutta kun keräilin hieman ohjia niin sain ponin paremmin apujen väliin ja ihan ookoo kuolaintuntumalle. Pikku hiljaa käynnin sujutta aloin työstää ponia kevyessä ravissa. Alkuun poni hieman testasi ja teki pohkeesta vain pyrähdyksen ja tiukan kurvin sisälle. Onneksi kuitenkin juuri ja juuri pysyin selässä. Annoin päättäväiset pohkeet ja raipan näpäytyksen vielä merkiksi siitä, että kanssani ei pelleily tule kuulonkaan. Sen jälkeen poni alkoikin totella. Tein ihan perus ympyröitä ja vähän taivuttelin paljon ja aloin hiljalleen vaatia syvempää muotoa ja takajalkojen aktiivista käyttöä. Aika pian Siru liikkuikin rehdissä peräänannossa ja kuunteli istuntaa ihan huippu hyvin. Vaihdoin vielä muutaman kerran suuntaa ja siirsin sitten käyntiin.

Välikäytien jälkeen otin mukaan hieman laukkaa. Nostin kulmasta laukan, laukkasin pitkälle sivulle ympyrän ja siirsin käyntiin lyhyelle sivulle johtavassa kulmassa. Lyhyellä sivulla tein hiukan sulkutaivutusta. Aloitin nostolla. Siru nosti hyvin, mutta vauhtia oli ihan liikaa, joten jouduin tekemään puolipidätteitä runsaasti. Tamma hermostui ja teki ympyrällä kaamean terävän pukkihypyn ja lähti tuhattasataa oikealle, roikuin kaulalla ja en pystynyt tehdä oikeastaan mitään. Poni juoksi päin seinää ja sitten PUM. Lensin maahan ja siinä ajassa Siru oli jo kaukana, se pukitteli kuin hullu lehmä. Muut ratsukot katselivat huolestuneena ja kyselivät sattuiko minua.
- Ei tässä mitään, kunhan saan uljan mustan kröhöm, kiinni.
Aika nopeasti poni kuitenkin rauhoittui, joten saatoin kaapata sen kiinni. Nolostuneena kipusin takaisin selkään. Ensimmäisenä poni pyrähti eteenpäin ja sitten pysähtyi, onneksi olin varautunut siihen. Jatkoin ratsastusta normaalisti. Nostin nyt laukan ja laukkasin maneesia ympäri pari kierrosta ihan rauhassa.
- Prrr, soooooo, kuiskasin samalla, kun yritin istua mahdollisimman tiiviisti satulassa. Se uttoi ja poni rauhoittui ja asettui laukassakin kuulolle. Tein lyhyelle sivulle avotaivutusta, siinä ei onneksi ollut mitään ongelmia. Tein tehtävän vielä muutaman kerran, kunnes vaihdoin suunnan vasempaan kierrokseen. Laukat nousi todella hyvin tähän suuntaan ja ympyröihinkin olin suhteellisen tyytyväinen. Avot, no ne meni niin ja näin, mutta ihan ookoosti kuitenkin. Vilkaisin puhelimeni kelloa, joka oli sattumoisin jäänyt taskuuni.
- Ei himpura, mulla on enää puolituntia aikaa, jos meinaan ehtii bussiin, sanoin ääneen.
- Sun pitää sit varmaa sit kiirehtii, Minka virnuili katsomossa.
Ravailin pikapikaa loppuravit pitkin ohjin. Sen jälkeen tulin alas taluttamaan loppukäynnit.

Avasin satulavyön, joka oli hiestä kostunut. Nostin penkin selästä ja vein karsinan oven eteen telineeseen. Sen jälkeen oti pitaisesti suitset pois ja kävin puhdistamassa kuolaimet. Otin vielä harjan käteen ja kävin poni kevyesti läpi. Putsailin vielä kaviot, ennekuin heitin vaaleanpunaisen fleecen selkään. Viimmeiset rapsutukset, jonka jälkeen vein varusteet pois, minulla oli tasan kaksi minuuttia aikaa ehtiä bussiin. Juoksin kassi hölskyen tallilta. En muuten ehtinyt siihen linkkaan...

Nimi: Emmi ja Siru

04.12.2015 19:38
Sininen, hieman ajassa kulahtanut paikallisbussi pysähtyi narskuen tienposkeen. Nousin nopeasti penkiltä ja kävelin ulos raittiiseen ilmaan. Kuului vieno hymähdys ja bussi lähti matkoihinsa. Jäin seisoskelemaan hetkeksi kaivaakseni kännykkäni taskusta. Whatsapp oli täyttynyt tallitytöt-ryhmän viesteillä. Lähdin tallustamaan kohti edessä kohoavaa Hevosjärven tilaa. Selailin kännykkääni samalla vilkuillen eteenpäin. Vaimea kavion kopse kantautui lähemmäksi ja pian Arabeltsku sieltä kipittikin, kannoillaan tietenkin 'muutama' koira. Eläinlauma johdatti minut talliin saakka, ja kun ne tajusivat, ettei minulla ollut herkkuja, kääntyivät ne omille reiteilleen.
Talli oli juuri siivottu, tai ainakin luulin niin, sillä käytävä hohti kirkaan puhtaana ja suurimmaksi osaksi nelijalkaiset olivat ulkona. Astelin tammakäytävän läpi ponikäytävälle ja nappasin narun olalleni.

Siru ja Milli käyskentelivät tarhassa tyytyväisinä, eivätkä huomanneet tuloani lainkaan.
Vihelsin hiukan ja kaksi, tai no oikestaan useampi pää kääntyi kohti minua. Siru nakkeli niskojaan ja kiihdytti laukkaan. Milli lähti pienet kinut viuhuen perään ja kaksi karvakasaa juoksi kohti minua, eikä mitenkään erityisen hitaasti. Juuri ennen minua Siru tei kolmestaakuusikymppisen ja lähti tarhan toiseen päähän pukitellen. Muissakin tarhoissa alkoi tapahtua, ponit säntäilivät tarhoissaan kuin mitkäkin tohelot. Samaan aikaan alkoi leijailla lumihiutaleita, vain muutama ja todella hitaasti, mutta kuitenkin. Se hetki oli lumoava ja sai minut hymyilemään. Seisoin naru kädessä, pienenä pisteenä tarhojen välissä, joissa hevoset lempeästi rallasivat.
Niskaani pudonnut kylmä hiutale herätti minut jälleen haaveistani ja katsahdin eteenpäin. SIiru katseli minua suoraan silmiin. Otin askeleen lähemmäksi ja avasin portin. Tamma hamuili taskujani ja sitten, sitten se hörähti ja työnsi turpansa käteni välistä kainalooni ja jäi siihen pitkän, syvän huokauksen saattelemana. Silloin tajusin sen että Siru on oikeasti se elämäni hevonen. Napsautin lukon varovasti kiinni riimuun ja toin Sirun ulos tarhasta. Milli katseli minua hetken ja käveli sitten tarhan perälle heinäkasalle ja sain suljettua portin.

Tallissa tamma alkoi hirnua ja hyöriä, kun talutin sitä, sillä se luuli jäävänsä yksin. Hevoskäytävältä kuului kuitenkin vastahirnuntaa ja poni hieman rauhoittui. Päästin Sirun karsinaansa ja lähdin hakemaan harjoja ja varusteita. Saappaai natisivat kävellessäni kohti varustehuonetta, kuulin myös talliin tulevan porukkaa, varmaankin jotain tuntilaisia. Muistin itsekin pienenä aina kun menin ratsastustunnille ja mietin minkä ponin saan. Ja meninkin yleensä pikkuponeilla. Hymyilin jälleen.
Varustehuoneessa leijaili nahan vaimea tuoksu. Katselin tiivistä rivistöä, joka oli muodostunut erikokoisista satuloista. Muistin paikan, jossa Sirun varusteet olivat ennen olleet ja katsoin sinne.
Siellähän ne jököttivät tutussa paikassa. Nostin satulan käsivarsilleni ja laitoin suitset olalle. Toisessa kädessäni oli harjapakki ja suojat tungin taskuihin. Suuntasin sitten kohti Siru karsinaa. Vastaani tuli pieniä tyttöjä, jotka puhuiva kiivaasti tulevasta puomitunista. Yksi tyttö käveli hieman jäljessä muita. Katsellessani häntä suoja pullahti taskustani maahan suoraan tytön eteen. Tyttö katseli epäröiden ja nosti sitten suojan ja ojensi sen minulle.
- Kiitos.
- O-ole hyvä, tyttö sanoi ja katseli saappaan kärkiään.
- Olen muuten Emmi, ja hoitelen Siru-ponia. Kukas sä oot ? kysyin mahdollisimman ystävällisesti.
- Mä oon Monika ja no, käyn täällä silloin tällöin, Monika miltei kuiskasi ja katsoi sitten haikeasti kikkarahiuksisen tytön ja pitkän ja laihan tytön perään.
- Kyllä sä vielä porukkaan pääset, täällä on hyvä yhteishenki, ja voit pyytää apua kun tarvitset, mutta nyt mun on mentävä että ehdin illan ainoaan bussiin ratsastuksen jälkeen, sanoin hymyillen ja näytin vielä peukkua.
Tyttö katsoi minua silmiin hetken ja hänen suupielensä kohosivat ja sen jälkeen hän meni muiden perään.

Pyörittelin harjaa kädessäni. Siru katseli minua vähän väliä ja vaihteli lepuutettavaa jalkaa. Ajattelin nykyään paljon menneisyyttäni. Muistan milloin isäni lähti ja jäin äidin ja pikkusiskon kanssa kolmin, niihin aikoihin aloitin ratsastuksenkin. Oli tapahtunut jo niin paljon viidessätoista ikävuodessani. Joskus olin suoranaisesti kateellinen niille, joilla oli kokonainen perhe. Pyyhin ajatukseni ja päätin keksittyä hetkeen, olihan minulla Siru. Tamma oli kyllästynyt odotteluun ja näpräsi huulillaan karsinan kuivikkeiden seasta heinän korsia. Jatkoin lempeitä vetoja. Kaareva selkä sai harjan nousemaan takapuolta kohden aina ylös. Lautasilta moskat putosivat sipaisemalla. Harja liukui jalkoja pitkin aivan alas asti, se toistui nelisen kertaa. Seuraavaksi häntäjouhet saivat suoristua. Ajatella, että niin ohuet yksittäiset jouhet muodostavat niin paksun hännän. Siru antoi puhdistaa kaviotkin mallikelpoisesti.
Olin juuri liuttamassa etusuojaa tamman jalkaan, kun takanani kuului pieni ääni:
- V-voisitko auttaa minua, kun en uskalla ottaa Bellaa kun se on takapuoli oveenpäin, Monika kysyi.
- Tottahan toki, laitan ensin äkkiän nämä etusuojat, vastasin vedin tarrat kiinni. Laitoin pikaisesti myös toisen suojan. Nousin ylös ja kävelin tytön perässä Bellan karsinalle. Shettistamma nökötti tosiaan peppu oveenpäin. Astuin karsinaan ja sitten käännyin ympäri ja ojensin käteni Monikan eteen. Tyttö katseli hetken minua ja tarttui sitten päättäväisesti käteeni. Kiersimme ponin ja Monika sai Bellaa riimusta kiinni. Tamma oli kuin olisi nukkunut sikeääkin unta. Sen ilme oli jotain niin hupsua, että rupesimme nauramaan. Bella katseli meitä hölmistyneenä ja ravisteli
päätään, joka lisäsi naurun voimaa.

Jatkuu

Nimi: Sofi & Chali

30.11.2015 17:35
Ps. Hoitaessani näytti että se aristi toista takajalkaansa

Vastaus:

Kiitos ilmoituksesta!

Catherine otti eläinlääkäriin yhteyttä. Eli pidetään Chali eläinlääkärin tuloon saakka sairaslomalla. Karsinalepoa, kylmäystä ja sairastarha. Ei ratsastusta, eikä ylimääräisiä liikutuksia. Katsotaan mitä eläinlääkäri sanoo.

- Huusari

Nimi: Sofi & Chali (lempinimi)

30.11.2015 16:24
Minua jännitti hirveästi kun lähdin pyörällä tallille. Vihdoinkin näkisin Chalin. Menin tallille aikaisin. Sitten näin Husaarin. Kysyin häneltä että missä Chali on? Husaari vastasi että Chali oli tarhassa. Ajattelin puuhastella ensin vähän karsinassa Chalin kanssa. Sitten menisin hieman taluttelemaan Chalia tallipihalle. Hain Chalin tarhasta. Chali oli piiloutunut paksun puun taakse. Minä tietysti löysin sen. Sitten me menimme talliin. Kiinnitin riimunnarun. Sitten aloin harjata. Juttelin sille kaikenlaista. Chali oli rentona. Harjasin Chalia huolellisesti. Chali nautti paljon. Se venytti kaulaansa pitkälle. Sittenkun Chali kiilsi kokonaan lopetin. Sitten puhdistin kaviot. Takakaviolla Chali pieraisi. Hyi mikä haju! No jatkoin sitten putsaamista. Sitten kaviot olivat täysin puhtaat. Sitten annoin Chalille porkkanan. Niin sitten otin riimunnarun irti. Kävelin ulos tallista,Chali tietysti mukanani. Menimme hiukan tallipihalla. Sitten Chali rentoutui taas. Koitin hieman ravata. Mutta Chali pukitti ravinnostossa. Chali pääsi pakoon. Ja niinpätietysti. Chali löytyi lähimmän heinäkasan luota. Mutta onneksi sain sen kiinni. Vein Chalin laitumelle purkamaan energiaa. Menin sillävälin kun Chali oli laitumella siivoamaan sen karsinan. Päätin tehdä puhdasta jälkeä. Niinpä uurastin tunnin karsinassa. Sitten hain Chalin laitumelta. Päivä oli mukava,mutta piti lähteä kotiin. Hei hei Chali sanoin.

©2017 Virtuaalitalli Hevosjärven tila - suntuubi.com